(Muut kuolleet eivät saaneet elämää, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat päättyneet.) Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.

UM ja Mo käyttävät sulkuja auttaakseen lukijaa yhdistämään ennen sulkuja olevan niiden jälkeen seuraavaan lausuntoon (samoin vuoden 1917 ruotsinkielinen käännös). Kuten tässä osoitetaan selvästi, niin ”muut kuolleet” eivät osallistu ensimmäiseen ylösnousemukseen. Tuo ylösnousemus on niitä varten, jotka hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Merkitseekö tämä sitä, etteivät ketkään muut ihmiskuntaan kuuluvat elä tuhatvuotiskaudella paitsi ne, jotka hallitsevat taivaassa Kristuksen kanssa? Ei, koska jos olisi niin, se merkitsisi sitä, ettei olisi olemassa keitään, joiden puolesta he palvelisivat pappeina, ja heidän valta-alueensa olisi autio maapallo.

Keitä sitten ovat ”muut kuolleet”? Kaikki Aadamin synnin vuoksi kuolleet ihmiset ja ne, jotka tarvitsevat vapautusta tuon synnin kuolemaa tuottavista vaikutuksista, vaikka ovatkin säilyneet hengissä suuresta ahdistuksesta tai saattaneet syntyä tuhatvuotiskauden aikana (vrt. Ef. 2:1).

Missä mielessä he ”eivät saaneet elämää”, ennen kuin noiden tuhannen vuoden päätyttyä? Tämä ei merkitse heidän ylösnousemustaan. ’Elämän saamiseen’ sisältyy paljon enemmän kuin pelkkä olemassaolo ihmisinä. Se merkitsee inhimillisen täydellisyyden saavuttamista vapaana kaikista Aadamin synnin vaikutuksista. Huomaa, että 5. jakeessa oleva viittaus tähän esitetään heti sen jälkeen, kun edellinen jae sanoo, että ne, joiden oli määrä olla taivaassa, ”saivat elämän”. Heidän tapauksessaan se merkitsee elämää vapaana kaikista synnin vaikutuksista; he saavat osakseen jopa kuolemattomuuden erikoisedun (1. Kor. 15:54). ”Muille kuolleille” sen täytyy siis merkitä elämän täyteyttä inhimillisessä täydellisyydessä.

Ilm. 20:4–