KOIRA

(hepr. keʹlev; kreik. kyʹōn; ky·naʹri·on ’pieni koira’ [Mt 15:26]).

Israelilaiset pitivät tätä eläintä palvontamenojen kannalta epäpuhtaana, ja siksi he tuskin edes ajattelivat koirien kouluttamista (3Mo 11:27; Jes 66:3). Vaikka Raamatussa mainitaan usein lampaat ja paimenet, niin ainoastaan ei-israelilainen Job puhuu ’katraansa koirista’ (Job 30:1).

Koirat (Canis familiaris) söivät haaskalintujen tavoin raatoja varsinkin kaupungeissa. Laki määräsi heittämään koirille pedon raateleman lihan (2Mo 22:31). Toisinaan Jehova langetti vihollisilleen sellaisen tuomion, että raatoja syövät koirat söivät heidän ruumiinsa tai nuolivat heidän verensä. Kuninkaiden Jerobeamin, Baesan ja Ahabin törkeän uskottomuuden vuoksi koirat söivät kaikki ne heidän huonekuntiinsa kuuluvat, jotka kuolivat kaupungissa (1Ku 14:11; 16:4; 21:24). Jehovan sanan täyttymykseksi koirat nuolivat Ahabin veren ja söivät hänen vaimonsa Isebelin lihan (1Ku 21:19; 22:38; 21:23; 2Ku 9:10, 35, 36). Psalmista osoitti, että koirat nuolisivat Jehovan kansan vihollisten veren, kun hän kirjoitti: ”Jotta koiriesi kieli saisi osansa vihollisista.” (Ps 68:23.) Koirien ennustettiin osallistuvan hävitykseen, joka kohtaisi uskotonta Jerusalemia ja Juudaa. Ne raahaisivat pois ruumiita, raatelisivat, ahmisivat ja nuoleskelisivat verta. (Jer 15:3.)

Käyttö kielikuvana. Niiden toimintaa, jotka hylkäävät vanhurskauden tien ja palaavat entiseen saastuneeseen tilaansa, havainnollistetaan koiran inhottavalla tavalla oksentaa nielaisemansa ruoka ja palata sitten myöhemmin syömään sitä (2Pi 2:20–22; San 26:11). Moraalisesti epäpuhtaita ihmisiä sanotaan koiriksi. Jumalan laissa, jonka hän antoi Israelille, määrättiin: ”Et saa tuoda porton palkkaa etkä koiran [”miesprostituoidun”, AT; ”todennäköisesti pederastin; sellaisen joka harjoittaa anaaliyhdyntää, varsinkin pojan kanssa”, Rbi8, alav.] palkkiota Jehovan, Jumalasi, huoneeseen mistään juhlallisesta lupauksesta, sillä ne ovat inhottavia Jehovasta, Jumalastasi, kumpikin niistä.” (5Mo 23:18.) Kaikkia niitä, jotka raatoja syövien kulkukoirien tavoin harjoittavat iljettävyyksiä, esim. homoseksuaalisuutta, lesbolaisuutta, paheellisuutta ja julmuutta, estetään pääsemästä Uuteen Jerusalemiin (Il 22:15; ks. myös Fil 3:2).

Näitä villejä, raatoja syöviä koiria kohtaan tunnetusta halveksunnasta kertovat myös seuraavat esimerkit: ”Koirako minä olen?” ärjyi Goljat Daavidille, kun tämä tuli häntä vastaan sauvoineen (1Sa 17:43). ”Ketä sinä ajat takaa? Kuollutta koiraako?” kysyi Daavid kuningas Saulilta ja osoitti näin, että hän oli merkityksetön eikä voisi vahingoittaa Saulia enempää kuin kuollut koirakaan (1Sa 24:14). Myös Jonatanin poika Mefiboset sanoi kuningas Daavidille olevansa kuin ”kuollut koira” – kaikkein alhaisimmassa tilassa (2Sa 9:8; ks. myös 2Sa 3:8; 16:9; 2Ku 8:13). Profeetta Jesaja vertasi Jumalan hengellisiksi vartiomiehiksi itseään väittäviä mykkiin, torkkuviin koiriin, joilla on voimakas sielun halu ja joista ei ole mitään hyötyä vaaratilanteessa (Jes 56:10, 11). Jehovan palvelijoiden vihollisia samoin kuin pakanoita verrattiin koiriin (Ps 22:16, 20; 59:6, 14; Mt 15:26, 27; ks. SYYRIALAIS-FOINIKIALAINEN). Jeesus Kristus vertasi koiriin sellaisia ihmisiä, jotka eivät arvosta hengellisiä asioita, ja sanoi: ”Älkää antako pyhää koirille.” (Mt 7:6.)

Kun otetaan huomioon koiraan liittyvät kielteiset mielikuvat, seuraavista sanoista heijastuu selvästi se erittäin alhainen tila, jossa Jeesuksen kuvauksen Lasarus oli: ”Koirat tulivat nuoleskelemaan hänen märkähaavojaan.” (Lu 16:21.) Halveksittu koirakin on silti paremmassa asemassa kuin kuollut leijona, sillä elävä koira on tietoisessa tilassa, kun taas kuollut leijona, petojen kuningas, ei tiedä yhtään mitään (Sr 9:4, 5).

Koiralla on tapana vettä latkiessaan tarkkailla koko ajan, mitä ympärillä tapahtuu, ja tähän viitattiin, kun Jumala määräsi Gideonin armeijan vapaaehtoiset kokeeseen. Vain ne, jotka olivat valppaita ja latkivat vettä kädestään, ”niin kuin koira latkii”, valittiin taistelemaan Midiania vastaan. (Tu 7:5.)