Viimeiset päivät – ’valtakunta valtakuntaa vastaan’

”Kansojen selkkaus vuosina 1914– 1918 ei ollut vain joitakin ’kaukaisia kaikuja sodasta’. Kamppailu toi sotaan uuden ulottuvuuden, ensimmäisen totaalisen sodan ihmiskunnan historiassa. Sen kesto, voimakkuus ja laajuus ylittivät kaiken aiemmin tunnetun ja yleisesti odotetun. Oli koittanut suursodan aika.” – Bernadotte E. Schmitt ja Harold C. Vedeler, The World in the Crucible.

NIIN paljon aiheutti vuosien 1914–1918 sota tuhoa ja ihmishenkien menetyksiä, että Ranskasta löytyy tänäkin päivänä ”Suuressa sodassa” kaatuneille omistettuja muistomerkkejä. Kirjailija Ernest Hemingway nimitti tätä sotaa myöhemmin ”suurimmaksi, verisimmäksi ja taitamattomimmin tehdyksi teurastukseksi, mitä koskaan maan päällä on tapahtunut”. Suurta sotaa alettiin kutsua ensimmäiseksi maailmansodaksi sen jälkeen, kun oli syttynyt toinen maailmansota (vuosina 1939–1945), joka saattoi maailman jälleen ahdinkotilaan.

Ensimmäinen maailmansota erosi monin tavoin sitä ennen käydyistä sodista. Miljoona-armeijoissa taistelevat miehet vuodattivat toistensa verta Länsi-Euroopan pelloille ja metsiin. Konekiväärit hallitsivat taistelukenttää niiden niittäessä eteneviä jalkaväkimiehiä nurin valtavat määrät. Gwynne Dyer kirjoittaa: ”Kahden kuukauden kuluttua [sodan alkamisesta] oli jo toista miljoonaa miestä kuollut – –. Uudenlainen, nopeasti ampuva tykistö ja konekiväärit, jotka suolsivat 600 luotia minuutissa, täyttivät ilman tappavalla terässateella.” (War) Tankit, sukellusveneet ja lentokoneet muuttivat ajattelutapaa ja taktiikkaa. Nyt sai pelätä henkeään uhattavan myös ilmasta ja merestä käsin.

Asemasota ja siihen liittynyt myrkkykaasujen käyttö koettelivat miesten ruumiillista ja henkistä kestokykyä äärimmilleen ja aiheuttivat heille valtavia kärsimyksiä. Suuri sota oli erilainen vielä eräällä toisella tavalla: ”Se oli ensimmäinen sota, jossa otettiin miljoonittain sotavankeja (kaikkiaan 8,4 miljoonaa), ja heidän vankeutensa saattoi kestää kauankin.” (The World in the Crucible) Se oli myös ensimmäinen sota, joka kietoi mukaansa melkein kaikki siviilitkin, joko armeijan ja sotatarviketeollisuuden palvelukseen tai siten, että he jäivät hyökkäysten tai taistelujen jalkoihin.

Jehovan todistajat näkivät jo tuolloin, vuonna 1914, että tämän hirvittävän sodan myötä alkaisivat Jeesuksen pahaenteiset profetiat toteutua. Mutta vielä hirvittävämpää oli tulossa.

Toinen maailmansota ja sen ainutlaatuinen tuhovoima

Toinen todiste on se, että inhimillisestäkin näkökulmasta nämä voivat olla viimeisiä päiviä, sillä nykyään ihminen pystyisi tuhoamaan itse itsensä. Näin puhui tri Bernard Lown Nobelin rauhanpalkinnon luovutustilaisuudessa vuonna 1985: ”Toinen maailmansota aloitti totaalisen sodan – häikäilemättömiä keinoja käyttävän, rajattoman väkivaltaisen ja uhrejaan valikoimattoman sodan. Auschwitzin uunit ja Hiroshiman ja Nagasakin poroksi polttaminen atomipommein kirjoittivat entistä tummasävyisemmän luvun ihmisen raakuuksista kertoviin aikakirjoihin.”

Onko ihmiskunta näiden kammottavien kokemusten jälkeen oppinut ilmaisemaan myötätuntoa ja armeliaisuutta? Hän jatkaa: ”50 miljoonan vainajan [joita oli lähes saman verran kuin Englannissa, Ranskassa tai Italiassa on asukkaita] jälkeensä jättämä pitkäaikainen tuska ei luonut kestävää perustaa aselevolle, joka olisi tehnyt lopun julmuuksista. Päinvastoin pian alettiin varastoihin koota joukkotuhoaseita, joilla pystyttäisiin aiheuttamaan monta tuhatta toisen maailmansodan veroista sotaa.” – Kursivointi lisätty.

Ei ole epäilystäkään, että olemme nähneet ’kansan nousevan kansaa vastaan ja valtakunnan valtakuntaa vastaan’ ja tulenvärisellä hevosella ratsastavan Ilmestyskirjan ratsastajan aiheuttavan verenvuodatusta kautta maailman. (Matteus 24:7; Ilmestys 6:4)

Viimeiset päivät – ainutlaatuinen piirre

”Oppenheimer [joka osallistui ensimmäisen atomipommin rakentamiseen] oli oikeassa siinä peruskäsityksessään, että historia muutti suuntaansa vuonna 1945. Mitään uutta suursotaa ei enää käytäisi toisen maailmansodan tyyliin.” – Freeman Dyson, Weapons and Hope.

ATOMIPOMMIEN käyttö muutti vuonna 1945 maailman toisenlaiseksi. Se merkitsi jälleen käännekohtaa sotien historiassa. Tällaisena näki uudet olosuhteet Robert Oppenheimer, yksi atomipommin keksijöistä. Kun maailman ensimmäinen atomipommi räjäytettiin koealueella New Mexicossa Yhdysvalloissa, Oppenheimerille tuli hindujen pyhistä kirjoituksista mieleen sanonta: ”Minä olen kuolema, maailmojen tuhoaja.” Oppenheimer sanoi myös: ”Maailman kansojen täytyy yhdistyä tai muuten ne tuhoutuvat.”

Vuonna 1949 varoitti amerikkalaisen atomienergiakomission neuvoa-antava komitea, jossa myös Oppenheimer oli jäsenenä, ettei pitäisi ryhtyä kehittelemään vielä paljon vaarallisempaa asetta, vetypommia. Komitean raportissa todetaan: ”Se on aivan ylivertainen ase; se on aivan toista luokkaa kuin atomipommi.” Näin siitä syystä, että vetypommin tuhovoima voidaan moninkertaistaa, kun pommiin pannaan rakennusvaiheessa enemmän siinä käytettävää räjähdysainetta, erittäin halpaa deuteriumia. Neljässä vuodessa atomipommista oli tullut sen rinnalla pelkkä lelu.

Enrico Fermi ja Isidor Rabi, samaisen komitean jäseniä hekin, antoivat vielä voimakkaamman varoituksen: ”Koska tämän aseen tuhovoimalle ei ole rajoja, on jo sen pelkkä olemassaolo ja valmistustaito vaaraksi koko ihmissuvulle. Se on pakostakin paha asia, katsottiinpa sitä miltä suunnalta tahansa.” (Kursivointi lisätty.) He tiesivät, että ihminen pystyisi nyt tuhoamaan itsensä. Heidän vetypommia koskevista varoituksistaan ei välitetty.

’Tuomiopäivän ennustuksia esittävät tiedemiehet’

Sitä uskomattoman suurta tuhovoimaa, mikä ihmisellä nykyään on käytettävissään, voidaan valaista esimerkillä, jonka tarjoaa tri Bernard Lown, toinen Kansainvälinen lääkärit ydinsotaa vastaan -järjestön puheenjohtajista. ”Yhdellä nykyaikaisella sukellusveneellä on noin kahdeksan kertaa enemmän tuhovoimaa kuin oli koko toisessa maailmansodassa – riittävästi kaikkien suurkaupunkien hävittämiseen pohjoiselta pallonpuoliskolta.” Huomaa, että hän puhui yhden sukellusveneen tuhoamiskyvystä. Suurvalloilla on kymmenittäin sukellusveneitä ja pinta-aluksia, joissa on ydinaseita. Kun mukaan lasketaan vielä maasta ja ilmasta ammuttavat aseet, ydintaistelukärkien yhteismääräksi tulee yli 50000!

Milloin aiemmin ihmisellä on ollut hallussaan yhtä pelottavia ja hirvittäviä voimia? Tri Lown myöntää, että jokaisella menneellä sukupolvella on ollut omat profeettansa, joita ei kuitenkaan haluttu kuunnella. Miksi tilanne sitten nykyään on erilainen? Hän selittää: ”Tämä on ensimmäinen aikakausi, jolloin tuomiopäivän ennustuksia esittävät objektiivisuuteen pyrkivät tiedemiehet.” Hän sanoo: ”Jos joskus syttyisi ydinsota, on silkkaa ylimielisyyttä mennä väittämään, että tällaisesta ihmisen aiheuttamasta katastrofista säilyisi hengissä ihmisiä.”

”Kansojen ahdinko” pahentunut

Vuonna 1945 ihminen päästi tieteellisen tiedon taikalampustaan ydinsodan pahan hengen, eikä hän voi enää mitenkään saada sitä takaisin lamppuun. Hän voi kyllä hävittää ydinaseensa, mutta miten hän aikoo tehdä tyhjäksi sen teknisen tietämyksen, jonka avulla niitä voidaan aina alkaa valmistaa uudelleen? Sen tähden Hiroshiman ja Nagasakin tositapahtumat yhdessä entistä tuhovoimaisempien ydinaseitten kehittelyn kanssa ovat vuodesta 1945 lähtien voimistaneet taivaalla oleviin ”pelottaviin näkyihin” ja ”suuriin tunnusmerkkeihin” sisältyvää uhkaa ja myöskin lisänneet ”kansojen ahdinkoa, kun ne eivät tunne pääsytietä”. – Luukas 21:11, 25.

Samoin ovat nopeat tietoliikenneyhteydet lisänneet kansojen ahdinkoa meidän aikanamme. Vasta tällä vuosisadalla ovat nykyaikaiset tiedonvälitysjärjestelmät (radio, televisio, tietokoneet, satelliitit) mahdollistaneet sen, että koko ihmiskunta saa heti tietää sodista ja katastrofeista, ja tämä kylvää kansoihin pelkoa ja ahdistuneisuutta tavalla, joka ei ole ollut koskaan ennen mahdollista. Sen lisäksi, että ihmiset ovat kaikkialla maailmassa tietoisia sodista ja eri puolilla tapahtuvasta verenvuodatuksesta, he voivat myös seurata niitä televisiostaan.

Sodan arvet

Kuluvana vuonna 1988 eri puolilla maailmaa on miljoonia perheitä, joiden omat kokemukset todistavat meidän elävän viimeisiä päiviä. Kuinka niin? Ne ovat menettäneet omaisistaan yhden tai useampia kahdessa maailmansodassa tai jossakin muussa suuressa sodassa (Koreassa, Vietnamissa, Irakin ja Iranin sodassa, Libanonissa jne.), jotka ovat harventaneet maailman väestöä. Kenties sinäkin olet sellaisesta perheestä, joka muistaa menettäneensä isän, isoisän, enon tai veljen. Samoin on miljoonia äitejä, isoäitejä, sisaria ja tätejä kuollut sodissa ja Hitlerin juutalaisvainoissa.

Lisäksi meidän sukupolvemme aikana on armeijoita vyörynyt edestakaisin Euroopan ja Kaukoidän yli, ja ne ovat raiskanneet ja ryöstäneet siviiliväestöä. Hengissä säilyneet – etenkin naiset – kantavat tänäkin päivänä itsessään huonon kohtelun jättämiä arpia. Onko ihminen koskaan ennen vajonnut yhtä syvään alennustilaan ja syyllistynyt yhtäläisiin järjettömyyksiin näin laajassa mitassa?

Ilmestyskirjan näyn tulenvärinen sodan ja verenvuodatuksen hevonen ja Kuoleman hallava hevonen ovat varmasti nelistäneet eri puolilla maailmaa ennen kuulumattomalla tavalla vuodesta 1914 lähtien. – Ilmestys 6:4.