-
Säilyin elossa kun Bismarck upposiHerätkää! 1987 | 8. lokakuuta
-
-
Säilyin elossa kun Bismarck upposi
VALTAVA tulenliekki leimahti englantilaisen sotalaiva Hoodin perästä. Sitten kohosi tulipatsas ehkäpä 300 metrin korkeuteen ja synnytti mustan savupilven. Pilven laajetessa ja levitessä taivaalle sen keskeltä putoili mereen hehkuvia pirstaleita.
Kun pilvi hälveni, mitään ei ollut enää jäljellä englantilaisesta 42000 tonnin taisteluristeilijä Hoodista, joka oli ollut Englannin kuninkaallisen sotalaivaston ylpeys. Saksalaisesta taistelulaiva Bismarckista ammuttu kranaatti oli osunut ammusvarastoon. Näin sai Islannin rannikon edustalla surmansa yli 1400 englantilaista merimiestä kello kuuden aikaan toukokuun 24. päivän aamuna vuonna 1941; vain 3 selvisi hengissä.
Kukaan tätä kauhistuttavaa näkyä seurannut ei voinut jäädä kylmäksi, olipa hän ystävä tai vihollinen. Bismarckin miehistö, johon minäkin kuuluin ilmatorjuntapatterin komentajana, tosin iloitsi voitosta. Huomasin kuitenkin, että joillakuilla ympärilläni olleista merimiehistä oli kyyneleitä silmissään, kun englantilainen laiva upposi. He tunsivat myötätuntoa niitä merimiehiä kohtaan, jotka menettivät henkensä.
”Bismarck” hyökkäyksen kohteena
Olimme lähteneet toukokuun 18. päivän iltana Gotenhafenista, joka nykyään tunnetaan puolalaisena Itämeren satamakaupunkina nimeltä Gdynia. Laivaosastomme oli matkalla hyökkäämään liittoutuneiden kauppalaivojen kimppuun Pohjois-Atlantilla. Tämä oli osa operaatiota nimeltä ”Rheinübung” eli ’Reininharjoitus’, jonka Saksan amiraliteetti oli suunnitellut.
Sotaretkeämme johti laivaston amiraali Lütjens. Hänen lippulaivansa oli Saksan laivaston ylpeys, yksi merten mahtavimmista taistelulaivoista, Bismarck. Sen uppoama oli lähes 50000 tonnia, ja siinä oli yli 2000 hengen miehistö. Kun englantilaisten tietoon tuli, että me olimme saapuneet Pohjois-Atlantille, he lähettivät muutamaa päivää myöhemmin omat laivansa liikkeelle katkaistakseen Bismarckin tien.
Kun upotimme Hoodin 24. toukokuuta, kaikki käytettävissä olleet englantilaislaivat lähtivät merelle upottamaan Bismarckia. Tuona iltana englantilainen lentotukialus Victorious teki torpedolentokonehyökkäyksen. Minulla oli komennossani 20-millimetrinen ilmatorjuntatykki, joka sijaitsi keulan oikealla puolella. Voin vielä tänäkin päivänä nähdä nuo englantilaiset lentokoneet kiitämässä aivan aaltojen yläpuolella suoraan voimakasta tulitustamme kohti. Meihin osui yksi torpedo, mutta se aiheutti vain vähäistä vahinkoa. Onnistuimme karistamaan takaa-ajajat kannoiltamme yli 30 tunniksi.
Toukokuun 26. päivän aamuna englantilainen Catalina-tiedustelukone kuitenkin löysi meidät jälleen. Englantilaiselta lentotukialus Ark Royalilta lähetettiin kaksi iskujoukkoa, jotka ampuivat 13 torpedoa meitä kohti. Tällä kertaa kaksi niistä osui Bismarckiin, ja toinen vahingoitti pahasti peräsintä. Emme pystyneet sen vuoksi enää ohjaamaan alustamme ja aloimme kiertää suurta kehää. Tästä huolimatta olin vakuuttunut siitä, ettei meille voisi tapahtua mitään vakavaa. Mutta seuraavat tunnit osoittivat, että olin väärässä.
”Bismarck” on nyt helppo saalis
Seuraavana aamuna, 27. toukokuuta, englantilaiset sotalaivat piirittivät meidät. Ne avasivat tulen ja kirjaimellisesti kylvivät kuolemaa ja tuhoa. Meihin osui ainakin kahdeksan torpedoa ja useita satoja kranaatteja. Vaikka Bismarckista olikin tullut helppo saalis, se pysyi itsepintaisesti pinnalla.
Tilanne aluksessa oli epätoivoinen. Pelastusveneitä ei voitu käyttää, koska ne olivat vahingoittuneet pahoin toistuvissa kranaatti- ja ilmahyökkäyksissä. Kaikilla kansilla vallitsi täydellinen hävitys. Vääntynyttä metallia oli hujan hajan joka puolella. Kannella ammottavista aukoista purkautui mustaa savua. Tulipalot raivosivat hallitsemattomina. Kuolleita ja haavoittuneita makasi kaikkialla.
Annettiin käsky jättää laiva. Kaikki eloonjääneet ahtautuivat laivan perään pelastusliivit ja -vyöt lujasti kiinnitettyinä. Olin niiden joukossa, jotka hyppäsivät mereen; hyppäsimme siltä puolelta, jossa tuuli puhalsi takaamme, jotteivät aallot olisi murskanneet meitä laivan runkoa vasten. Kun olimme päässeet mereen, ainoa ajatuksemme oli uida poispäin niin nopeasti kuin mahdollista, jottei laiva imaisisi meitä mukaansa, kun se vähitellen upposi ja lopulta katosi näkyvistä.
-
-
Säilyin elossa kun Bismarck upposiHerätkää! 1987 | 8. lokakuuta
-
-
Minulle myönnettiin lomaa, ja matkallani kotiin Saksaan sain kuulla, että vain 110 Bismarckin yli 2000 hengen miehistöstä oli säilynyt elossa.
-