Luku 3

Yhteisiä lankoja mytologiassa

 1–3.a) Miksi myyttien pitäisi kiinnostaa meitä? b) Mitä tarkastelemme tässä luvussa?

MIKSI tarkastella myyttejä? Eivätkö ne ole vain kauan sitten eläneitten ihmisten mielikuvituksen tuotetta? Vaikka onkin totta, että monet niistä perustuvat mielikuvitukseen, niin toiset perustuvat tosiasioihin. Ottakaamme esimerkiksi ne eri puolilla maailmaa esiintyvät myytit ja legendat, jotka perustuvat tosiasiaan maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta, josta Raamattu kertoo.

² Yksi syy tarkastella myyttejä on se, että niiden pohjalta on syntynyt uskonkäsityksiä ja riittejä, joita löytyy yhä uskonnoissa nykyään. Esimerkiksi kuolematonta sielua koskevan uskonkäsityksen voidaan nähdä siirtyneen muinaisista assyrialais-babylonialaisista myyteistä egyptiläisen, kreikkalaisen ja roomalaisen mytologian kautta kristikuntaan, jossa siitä on tullut yksi sen teologian perusopinkappaleista. Myytit todistavat, että muinaisajan ihminen etsi jumalia ja elämän tarkoitusta. Tässä luvussa tarkastelemme lyhyesti joitakin yhteisiä teemoja, jotka käyvät esiin maailman suurten kulttuurien myyteistä. Näitä mytologioita tarkastellessamme huomaamme, miten luominen, vedenpaisumus, väärät jumalat ja puolijumalat, kuolematon sielu ja auringonpalvonta putkahtavat säännöllisesti esiin yhteisinä lankoina mytologian kirjavassa kudelmassa. Mutta miksi pitäisi olla näin?

³ Hyvin usein myytin perustana on historiallinen tosiasia, henkilö tai tapahtuma, johon liittyviä seikkoja on myöhemmin liioiteltu tai vääristelty, niin että kertomuksesta on tullut myytti. Yksi tällaisista historiallisista tosiasioista on Raamatun kertomus luomisesta.a

Tosiasioita ja taruja luomisesta

 4, 5.Millaisia uskonkäsityksiä oli Kreikan mytologiassa?

⁴ Luomisesta on olemassa runsaasti myyttejä, mutta yhdessäkään niistä ei ole Raamatun luomiskertomuksen yksinkertaista johdonmukaisuutta. (1. Mooseksen kirjan 1. ja 2. luku) Esimerkiksi Kreikan mytologiassa esitetty kertomus kuulostaa barbaariselta. Ensimmäinen kreikkalainen, joka pani myyttejä systemaattisesti kirjalliseen muotoon, oli Hesiodos, joka kirjoitti 700-luvulla eaa. kirjansa Theogonia (Jumalten synty). Hän selittää siinä, miten jumalat ja maailma saivat alkunsa. Hän kertoo ensin Gaiasta (Maasta), joka synnyttää Uranoksen (Taivaan). Seuraavia vaiheita selittää tutkija Jasper Griffin:

⁵ ”Hesiodos kertoo Homeroksen tunteman tarinan taivaan jumalien sarjasta. Ensin Uranos oli ylin, mutta hän kätki lapsensa, ja siksi Gaia yllytti poikaansa Kronosta kuohitsemaan Uranoksen. Kronos vuorostaan nieli omat lapsensa, kunnes hänen vaimonsa Rhea antoi hänelle kiven syötäväksi Zeuksen sijaan; Zeus-lapsi kasvoi Kreetassa, pakotti isänsä antamaan ylen Zeuksen sisarukset ja yhdessä heidän ja muiden kanssa Zeus kukisti Kronoksen ja hänen titaaninsa ja heitti heidät alas Tartarokseen.” – The Oxford History of the Classical World.

 6.Mistä suuri osa Kreikan mytologiasta on Jasper Griffinin mukaan lähtöisin?

⁶ Mistä lähteestä kreikkalaiset saivat tämän kummallisen mytologian? Sama tekijä vastaa: ”Se näyttää pohjimmiltaan olevan sumerilaista perua. Havaitsemme näissä itämaisissa kertomuksissa sarjan jumalia, ja kuohinta-, nielemis- ja kiviaiheet sukeltavat esiin tavoilla, jotka vaihtelevuudestaan huolimatta osoittavat, ettei niiden samankaltaisuus Hesiodoksen kanssa ole pelkkä yhteensattuma.” Meidän täytyy etsiä muinaisesta Mesopotamiasta ja Babylonista niiden monien myyttien lähtöpaikkaa, jotka levisivät muihin kulttuureihin.

 7.a) Miksi ei ole helppoa saada tietoa muinaisista kiinalaisista myyteistä? b) Miten eräs kiinalainen myytti selittää maan ja ihmisen luomisen? (Vrt. 1. Mooseksen kirja 1:27; 2:7.)

⁷ Kiinalaisen kansanuskonnon muinaista mytologiaa ei ole aina helppo määrittää, sillä monia kirjallisia muistiinmerkintöjä tuhoutui vuosina 213–191 eaa.b Joitakin myyttejä on kuitenkin säilynyt, esimerkiksi sellainen, joka kuvailee maan muodostamista. Itämaisen taiteen professori Anthony Christie kirjoittaa: ”Saamme tietää, että Kaaos oli kuin kanan muna. Ei ollut Taivasta eikä Maata. Munasta syntyi Pan Ku, ja sen painavista aineksista tehtiin Maa ja kevyistä aineksista Taivas. Pan Kuta edustaa karhunnahkaan tai lehtiviittaan pukeutunut kääpiö. 18000 vuoden ajan Maan ja Taivaan välinen etäisyys kasvoi joka päivä kymmenen jalkaa ja Pan Ku kasvoi samaa vauhtia, niin että hänen ruumiinsa täytti aukon. Hänen kuollessaan hänen ruumiinsa eri osista tuli luonnon eri alkuaineita. – – Hänen ruumiinsa kirpuista tuli ihmissuku.”

 8.Miten inkojen mytologia selittää kielten synnyn?

⁸ Etelä-Amerikasta peräisin oleva inkojen legenda selittää, miten myyttinen luoja antoi puhekyvyn jokaiselle kansalle. ”Hän antoi jokaiselle kansalle kielen, jota sen piti puhua – –. Hän antoi olemuksen ja sielun jokaiselle, niin miehille kuin naisillekin, ja käski jokaisen kansan vajota maan alle. Sitten jokainen kansa kulki maan sisustan läpi ja nousi paikkoihin, jotka hän niille määräsi.” (Cristóbal de Molina of Cuzco, The Fables and Rites of the Yncas [Inkojen tarinat ja riitit], lainattu Etelä-Amerikan mytologiaa käsittelevässä julkaisussa South American Mythology) Tässä tapauksessa näyttää siltä, että Raamatun kertomus Baabelin kieltensekoituksesta on tämän inkojen myytin todenmukaisena perustana. (1. Mooseksen kirja 11:1–9) Mutta kääntäkäämme nyt huomiomme vedenpaisumukseen, jota kuvaillaan Raamatussa 1. Mooseksen kirjan 7:17–24:ssä.

Vedenpaisumus – tositapahtuma vai myytti?

 9.a) Mitä Raamattu kertoo maan päällä ennen vedenpaisumusta vallinneista olosuhteista? b) Mitä Nooan ja hänen perheensä piti tehdä pelastuakseen vedenpaisumuksesta?

⁹ Raamattu vie meidät ajassa noin 4500 vuotta taaksepäin suunnilleen vuoteen 2500 eaa. ja kertoo, että Jumalan kapinalliset henkipojat aineellistuivat ihmismuotoon ja ”ottivat vaimoikseen” ihmisiä. Tämä luonnoton risteytys tuotti väkivaltaisia nefilejä, ”muinaisajan kuuluisia sankareita”. Heidän laiton käytöksensä vaikutti vedenpaisumusta edeltäneeseen maailmaan siinä määrin, että Jehova sanoi: ”’Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, – – sillä minä kadun ne tehneeni’. Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.” Kertomus jatkaa sitten kuvaillen nimenomaisia käytännöllisiä toimenpiteitä, joihin Nooan piti ryhtyä pelastaakseen itsensä sekä perheensä ja eri eläinlajeja vedenpaisumuksesta. – 1. Mooseksen kirja 6:1–8, 13–8:22; 1. Pietari 3:19, 20; 2. Pietari 2:4; Juudas 6.

10. Miksi Raamatun vedenpaisumuskertomusta ei tulisi pitää myyttinä?

¹⁰ Nykyajan kriitikot leimaavat 1. Mooseksen kirjassa kerrotut vedenpaisumusta edeltäneet tapahtumat myytiksi. Silti sellaiset uskolliset miehet kuin Jesaja, Hesekiel, Jeesus Kristus ja apostolit Pietari ja Paavali hyväksyivät Nooaa koskevan historian ja uskoivat siihen. Sen luotettavuutta tukee myös se tosiasia, että se kuvastuu monista mytologioista eri puolilla maailmaa, muun muassa muinaisesta Gilgameš-eepoksesta samoin kuin Kiinan ja atsteekkien, inkojen ja mayojen myyteistä. Tarkastelkaamme nyt Raamatun kertomus mielessämme assyrialais-babylonialaista mytologiaa ja sen viittauksia vedenpaisumukseen.c – Jesaja 54:9; Hesekiel 14:20; Matteus 24:37; Heprealaisille 11:7.

Vedenpaisumus ja jumalihminen Gilgameš

11. Mihin tietomme Gilgameš-eepoksesta perustuu?

¹¹ Kun palaamme historiassa ehkä noin 4000 vuotta taaksepäin, kohtaamme tunnetun akkadilaisen myytin, jota kutsutaan Gilgameš-eepokseksi. Tietomme siitä perustuu pääasiassa nuolenpäätekstiin, joka on peräisin muinaisessa Ninivessä hallinneen Assurbanipalin kirjastosta.

12. Kuka oli Gilgameš, ja miksi hän ei ollut suosittu? (Vrt. 1. Mooseksen kirja 6:1, 2.)

¹² Kertomuksen kuvailemat urotyöt teki Gilgameš, jonka kuvaillaan olleen kahdelta kolmasosaltaan jumala ja yhdeltä kolmasosaltaan ihminen, siis puolijumala. Yhdessä tämän eepoksen käännöksessä sanotaan: ”Hän rakennutti Urukiin muurit, suuren vallin, ja siunatun Eannan temppelin Anulle, taivaankannen jumalalle, ja Ištarille, rakkauden jumalattarelle – –, rakkauden ja sodan valtiattarellemme.” (Ks. sivulta 45 luetteloa assyrialais-babylonialaisista jumalista ja jumalattarista.) Gilgameš ei kuitenkaan ollut erityisen miellyttävä olento ympäristölleen. Urukin asukkaat valittivat jumalille: ”Ei laske vaan Gilgameš rakkaansa luo neitoa, urhon tytärtä, miehen vaimoa [ei säästä].” – Gilgameš, A. Salosen suomennos.

13. a) Mihin toimiin jumalat ryhtyivät, ja mitä Gilgameš teki? b) Kuka oli Utnapištim?

¹³ Mihin toimiin jumalat ryhtyivät ihmisten vastalauseiden johdosta? Aruru-jumalatar loi Enkidun Gilgamešin ihmiskilpailijaksi. Mutta näistä ei tullutkaan vihollisia vaan läheisiä ystäviä. Eepoksen tapahtumien edetessä Enkidu kuoli. Murtunut Gilgameš huusi: ”Minäkin enkö kuin Enkidu kuole? Tuska on astunut vatsaani sisään, kuolemaa pelkään, arolle ryntään.” Hän halusi tietää kuolemattomuuden salaisuuden ja lähti etsimään Utnapištimia, joka oli säilynyt vedenpaisumuksessa ja jolle jumalat olivat antaneet kuolemattomuuden.

14. a) Mitä Utnapištimin käskettiin tehdä? (Vrt. 1. Mooseksen kirja 6:13–16.) b) Mikä oli eepoksessa kuvaillun Gilgamešin matkan tulos?

¹⁴ Lopulta Gilgameš löytää Utnapištimin, joka esittää hänelle vedenpaisumuskertomuksen. Kuten vedenpaisumustauluna tunnetusta eepoksen 11. taulusta ilmenee, Utnapištim kertoo saamistaan vedenpaisumusta koskevista ohjeista: ”Hajota talo, rakenna laiva! Heitä menemään rikkaus, elämää etsi! – – Vie kaikenlaista elävää siementä laivaan!” Eikö tämä kuulosta hiukan samanlaiselta kuin Raamatun maininta Nooasta ja vedenpaisumuksesta? Utnapištim ei kuitenkaan voi antaa Gilgamešille kuolemattomuutta. Pettyneenä Gilgameš palaa kotiin Urukiin. Kertomus päättyy hänen kuolemaansa. Eepoksen läpi käyvä sanoma on kuoleman ja tuonpuoleisen aiheuttama murhe ja turhautuminen. Nuo muinaiset ihmiset eivät löytäneet totuuden ja toivon Jumalaa. Eepoksen yhteys Raamatun yksinkertaiseen kertomukseen vedenpaisumusta edeltäneestä ajasta on kuitenkin aivan ilmeinen. Kääntäkäämme nyt huomiomme siihen, millaisena vedenpaisumuskertomus esiintyy muissa legendoissa.

Vedenpaisumuslegenda muissa kulttuureissa

15. Miksi sumerilainen vedenpaisumuslegenda kiinnostaa meitä?

¹⁵ Vielä vanhempi kuin Gilgameš-eepoksen kertomus on sumerilainen myytti. Se kertoo ”Ziusudrasta, Raamatun Nooan vastineesta, jonka kuvaillaan olleen hurskas, jumalaapelkäävä kuningas, joka tähyili alituisesti jumalallisia ilmestyksiä unissa tai loitsuissa”. (Ancient Near Eastern Texts Relating to the Old Testament [Vanhaan testamenttiin liittyviä Lähi-idän muinaisia tekstejä]) Saman lähteen mukaan tämä myytti ”tarjoaa Raamatun aineistolle läheisimmän ja hätkähdyttävimmän vastineen, mitä tähän mennessä sumerilaisesta kirjallisuudesta on löytynyt”. Sumerilaiset vaikuttivat myöhemmin tulleeseen babylonialaiseen ja assyrialaiseen kulttuuriin.

16. Mistä lähteestä kiinalaiset vedenpaisumuslegendat ovat voineet tulla?

¹⁶ Kiinan historiasta kertova kirja China – A History in Art mainitsee, että yksi Kiinan muinaisista hallitsijoista oli Yü, ”suuren vedenpaisumuksen voittaja. Yü kanavoi tulvavedet jokiin ja meriin, niin että hänen kansansa pääsi jälleen asettumaan aloilleen.” Mytologian asiantuntija Joseph Campbell kirjoitti kiinalaisesta ”Kymmenen Suuren aikakaudesta” sanoen: ”Tähän tärkeään aikaan mennessä, joka päättyy vedenpaisumukseen, oli varhaisessa Chou-dynastian aikaisessa mytologiassa nimetty kymmenen keisaria. Vaikuttaa siksi siltä, että tässä näkemämme voi olla paikallinen muunnos vanhan ajan sumerilaiskuninkaiden luettelosta.” Sitten Campbell mainitsi muita kiinalaisten legendojen yksityiskohtia, jotka näyttivät ”tukevan mesopotamialaista alkulähdettä koskevia todisteita”. Tämä tuo meidät jälleen monien myyttien yhteiseen peruslähteeseen. Vedenpaisumuskertomus esiintyy kuitenkin myös Amerikan mantereella, esimerkiksi Meksikossa atsteekkien aikana 1400- ja 1500-luvulla.

17. Millaisia vedenpaisumuslegendoja atsteekeilla oli?

¹⁷ Atsteekkien mytologia puhui neljästä menneestä aikakaudesta, joista ensimmäisen kuluessa maapallolla asui jättiläisiä. (Se muistuttaa jälleen nefileistä, Raamatussa 1. Mooseksen kirjan 6:4:ssä mainituista jättiläisistä.) Tuohon mytologiaan sisältyi vanha vedenpaisumuslegenda, jonka mukaan ”ylhäällä olevat vedet yhdistyvät alhaalla oleviin, niin että horisontti häviää näköpiiristä ja kaikki muuttuu ajattomaksi kosmiseksi valtamereksi”. Sadetta ja vettä hallitseva jumala oli nimeltään Tlaloc. Sadetta ei häneltä kuitenkaan saatu halvalla, vaan ”sellaisten uhrien veren kustannuksella, joiden virtaavat kyyneleet muistuttaisivat sadetta siinä määrin, että saisivat sen virtaamaan”. (Mythology – An Illustrated Encyclopedia) Toisen legendan mukaan neljättä aikakautta hallitsi Chalchiuhtlicue, veden jumalatar, jonka maailma tuhoutui vedenpaisumuksessa. Ihmiset pelastuivat muuttumalla kaloiksi!

18. Millaiset kertomukset ovat yleisiä Etelä-Amerikan mytologiassa? (Vrt. 1. Mooseksen kirja 6:7, 8; 2. Pietari 2:5.)

¹⁸ Inkoillakin oli vedenpaisumuslegendansa. Brittikirjailija Harold Osborne sanoo: ”Eteläamerikkalaisten myyttien kenties tunnusomaisimpana piirteenä ovat vedenpaisumuskertomukset – –. Vedenpaisumusmyytit ovat levinneet hyvin laajalle sekä ylänköjen ihmisten että trooppisilla alangoilla elävien heimojen keskuudessa. Vedenpaisumus yhdistetään yleensä luomiseen ja luoja-jumalan ilmaantumiseen. – – Sitä pidetään joskus jumalallisena rangaistuksena, jonka avulla olemassaoleva ihmiskunta pyyhkäistään pois uuden rodun ilmaantumisen tieltä.”

19. Kuvaile, millainen on mayojen vedenpaisumuslegenda.

¹⁹ Samoin Meksikon ja Keski-Amerikan mayoilla oli vedenpaisumuslegendansa, johon sisältyi kaikenkäsittävä tulva eli haiyococab, joka merkitsee ”vettä yli maapallon”. Katolinen piispa Las Casas kirjoitti, että Guatemalan intiaanit ”kutsuivat sitä nimellä butic, joka sana merkitsee monien vesien tulvaa ja tarkoittaa lopullista tuomiota, ja siksi he uskovat, että tulossa on toinen butic, joka on toinen tulva ja tuomio, mutta sitä ei toteuteta vedellä, vaan tulella”. Eri puolilla maailmaa on monia muitakin vedenpaisumuslegendoja, mutta jo nämä muutamat tähän mennessä mainitut vahvistavat osaltaan tuon legendan perustan, 1. Mooseksen kirjassa kerrotun historiallisen tapauksen.

Kaikkialle levinnyt usko kuolemattomaan sieluun

20. Millainen oli assyrialais-babylonialainen uskonkäsitys tuonpuoleisesta?

²⁰ Kaikki myytit eivät kuitenkaan perustu todellisuuteen eivätkä Raamattuun. Etsiessään Jumalaa ihminen on kuolemattomuuden harhakuvan pettämänä tarttunut oljenkorsiin. Kuten näemme kauttaaltaan tästä kirjasta, usko kuolemattomaan sieluun tai sen muunnelmat ovat tulleet meille perintönä vuosituhansien takaa. Muinaisen assyrialais-babylonialaisen kulttuurin ihmiset uskoivat tuonpuoleiseen. Eräs mytologian tietosanakirja selittää: ”Maan alla, [täynnä makeaa vettä olevan ja maata ympäröivän] Apsun syvyyden tuolla puolen, on manala, asuinpaikka, johon ihmiset laskeutuivat kuoleman jälkeen. Se oli ’maa josta paluuta ei ole’ – –. Tässä ikuisen pimeyden maailmassa kuolleiden sielut – edimmu – ’joita lintujen tavoin verhoavat siivet’, ovat kaikki yhdessä sikin sokin.” Myytin mukaan tätä maanalaista maailmaa hallitsi Ereškigal-jumalatar, ”Suuren maan valtiatar”. – New Larousse Encyclopedia of Mythology.

21. Mitä egyptiläisen uskonkäsityksen mukaan tapahtui kuolleille?

²¹ Egyptiläisillä oli niin ikään käsityksensä kuolemattomasta sielusta. Ennen kuin sielu saattoi päästä onnen satamaan, se piti panna vaakakuppiin siten, että toisessa vaakakupissa oli Maat, totuuden ja oikeuden jumalatar, jota vertauskuvasi totuuden sulka. Joko Anubis, sakaalipäinen jumala, tai Horus, haukka, auttoi tässä toimituksessa. Jos Osiris antoi hyväksyntänsä, niin sielu meni nauttimaan autuudesta jumalien kanssa. (Ks. sivulla 50 olevaa kuvaa.) Tässä kuten hyvin usein muulloinkin havaitsemme yhteisenä lankana babylonilaisen kuolemattoman sielun käsitteen, joka muovaa ihmisten uskontoa, elämää ja toimintaa.

22. Mikä oli kiinalaisten käsitys kuolleista, ja mitä heidän auttamisekseen tehtiin?

²² Vanhaan kiinalaiseen mytologiaan sisältyi sellainen uskonkäsitys, että oli mahdollista säilyä elossa kuoleman jälkeen ja että oli välttämätöntä pitää esi-isät onnellisina. Esi-isät ”käsitettiin eläviksi ja voimakkaiksi hengiksi, jotka kaikki olivat hyvin kiinnostuneita elävien jälkeläistensä hyvinvoinnista, mutta jotka pystyivät vihassaan rankaisemaan, jos niitä suututettiin”. Kuolleille piti antaa kaikki mahdollinen apu, myös seuralaisia kuolemassa. Niinpä ”joidenkuiden Šang-dynastian kuninkaiden – – mukana haudattiin 100–300 ihmisuhria, joiden oli määrä olla hänen palvelijoitaan seuraavassa maailmassa. (Samanlainen tapa oli käytössä muinaisen Kiinan lisäksi Egyptissä, Afrikassa, Japanissa ja muissa paikoissa, joissa esitettiin samanlaisia uhreja.)” (John B. Noss, Man’s Religions) Näissä tapauksissa kuolemattomaan sieluun uskominen johti ihmisuhreihin. – Vrt. Saarnaaja 9:5, 10; Jesaja 38:18, 19.

23. a) Kuka ja mikä oli Kreikan mytologiassa Haades? b) Mikä Haades Raamatun mukaan on?

²³ Myös kreikkalaiset, jotka olivat luoneet mytologiaansa useita jumalia, olivat kiinnostuneita kuolleista ja heidän kohtalostaan. Myyttien mukaan tuo synkeän pimeyden valtakunta uskottiin Kronoksen pojalle, Zeus- ja Poseidon-jumalien veljelle. Hänen nimensä oli Haades, ja hänen valtakuntansa nimitettiin hänen mukaansa. Miten kuolleitten sielut päätyivät Haadekseen?d

24. a) Mitä Kreikan mytologian mukaan manalassa tapahtui? b) Mikä yhtäläisyys oli Gilgameš-eepoksen ja Kreikan mytologian välillä?

²⁴ Kirjailija Ellen Switzer selittää: ”Manalassa – – oli pelottavia olentoja. Siellä oli lautturi Kharon, joka kuljetti äskettäin kuolleet elävien maasta manalaan. Kharon vaati maksun lautturipalveluksestaan [Styksvirran poikki], ja kreikkalaiset panivatkin usein kuolleelle kolikon kielen alle ennen hautaamista varmistaakseen sen, että nämä pystyivät antamaan asianmukaisen maksun. Niitä kuolleiden sieluja, jotka eivät pystyneet maksamaan, pidettiin virran väärällä puolella ikään kuin ei-kenenkään-maalla, ja ne saattoivat palata kummittelemaan eläville.”e

25. Keihin kreikkalainen sielukäsitys vaikutti?

²⁵ Kreikkalainen sielumytologia vaikutti edelleen roomalaiseen käsitykseen, ja sellaiset kreikkalaiset filosofit kuin Platon (noin v. 427–347 eaa.) vaikuttivat voimakkaasti varhaisiin luopiokristillisiin ajattelijoihin, jotka omaksuivat kuolemattoman sielun opetuksen opikseen, vaikka sillä ei ollut mitään raamatullista pohjaa.

26, 27. Miten atsteekit, inkat ja mayat suhtautuivat kuolemaan?

²⁶ Myös atsteekit, inkat ja mayat uskoivat kuolemattomaan sieluun. Kuolema oli heille yhtä suuri arvoitus kuin se oli muillekin kulttuureille. Heillä oli seremoniansa ja uskomuksensa auttamassa heitä sopeutumaan siihen. Arkeologi ja historioitsija Victor W. von Hagen selittää kirjassaan ”Amerikan muinaiset aurinkovaltakunnat”: ”Kuolleet olivat todellisuudessa eläviä: he olivat vain siirtyneet yhdestä vaiheesta toiseen; he olivat näkymättömiä ja haavoittumattomia, eikä heihin voinut koskea. Kuolleista – – oli tullut heimon näkymättömiä jäseniä.” – The Ancient Sun Kingdoms of the Americas. – Vrt. Tuomarien kirja 16:30, ”henkeni” = ”sieluni”, UM; Hesekiel 18:4, 19.

²⁷ Sama lähde kertoo meille, että ”[inka]intiaani uskoi kuolemattomuuteen; itse asiassa hän uskoi ettei ihminen koskaan kuole, – – kuollut ruumis pikemminkin tuli kuolemattomaksi ja näkymättömät voimat vaikuttivat siihen”. Mayatkin uskoivat sieluun ja kolmeentoista taivaaseen ja yhdeksään helvettiin. Käännymmepä siis mihin tahansa, niin ihmiset ovat halunneet kieltää kuoleman todellisuuden, ja kuolematon sielu on ollut se kainalosauva, johon he ovat nojautuneet. – Jesaja 38:18; Apostolien teot 3:23.

28. Mainitse joitakin Afrikassa vallinneita uskonkäsityksiä.

²⁸ Afrikan mytologiat sisältävät niin ikään viittauksia elossa säilyvään sieluun. Monet afrikkalaiset elävät kuolleiden sielujen pelossa. Mytologian tietosanakirja sanoo: ”Tämä uskomus liittyy erääseen toiseen uskomukseen – siihen että sielu jatkaa olemassaoloaan kuoleman jälkeen. Poppamiehet voivat kutsua sieluja omien voimiensa avuksi. Kuolleiden sielut siirtyvät usein eläinten ruumiisiin, tai ne saattavat jopa syntyä uudelleen kasveihin.” (New Larousse Encyclopedia of Mythology) Siksi zulut jättävät surmaamatta jotkin käärmeet, joiden he uskovat olevan sukulaistensa henkiä.

29. Selitä, millaisia legendoja on joillakin Etelä-Afrikan heimoilla. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 2:15–17; 3:1–5.)

²⁹ Kaakkois-Afrikan masait uskovat luojaan nimeltä ’Ngai, joka asettaa suojelusenkelin jokaisen masain turvaksi. Kuolinhetkellä enkeli vie soturin sielun tuonpuoleiseen. Edellä lainattu mytologian tietosanakirja kertoo eräästä kuolemaan liittyvästä zulujen legendasta. Tämän myytin mukaan ensimmäisestä ihmisestä, Unkulunkulusta, oli tullut korkein olento. Hän lähetti kameleontin kertomaan ihmiskunnalle: ”Ihmiset eivät kuole!” Kameleontti oli hidas, ja sen huomio kääntyi matkalla muihin asioihin. Silloin Unkulunkulu lähetti sisiliskon välityksellä toisenlaisen sanoman: ”Ihmiset kuolevat!” Sisilisko ehti perille ensin, ”ja siitä pitäen ei kukaan ihminen ole välttynyt kuolemalta”. Sama legenda esiintyy erilaisina muunnoksina betšuana-, sotho- ja barongaheimojen keskuudessa.

30. Mitä muuta me opimme sielusta tässä kirjassa?

³⁰ Jatkaessamme sen tutkimista, miten ihmiskunta on etsinyt Jumalaa, saamme vielä lisää tietoa siitä, miten merkityksellinen kuolemattoman sielun myytti on ollut ja yhä on ihmiskunnalle.

Auringonpalvonta ja ihmisuhrit

31. a) Mitä egyptiläiset uskoivat auringonjumala Rasta? b) Miten se on vastakohta sille, mitä Raamattu sanoo? (Psalmi 19:5–7)

³¹ Egyptin mytologia käsittää laajan jumalien ja jumalattarien panteonin. Samoin kuin kävi monissa muissa muinaisissa yhteiskunnissa, egyptiläisetkin Jumalaa etsiessään kallistuivat palvomaan sellaista, mikä piti yllä heidän jokapäiväistä elämäänsä – aurinkoa. Niinpä he kunnioittivat tätä taivaan suvereenia herraa, jolle he olivat antaneet nimen Ra (Amon-Ra) ja joka purjehti päivittäin idästä länteen. Yön tultua Ra teki vaarallisen matkan manalan läpi.

32. Kuvaile yhtä tulenjumala Xiuhtecutlin (Huehueteotlin) juhlaa.

³² Ihmisuhrit kuuluivat yleisenä piirteenä atsteekki-, inka- ja mayauskontojen auringonpalvontaan. Atsteekit viettivät toinen toistaan seuraavia uskonnollisia juhlia, joissa he uhrasivat ihmisuhreja eri jumalilleen, varsinkin auringonjumala Tezcatlipocan palvonnassa. Myös tulenjumala Xiuhtecutlin (Huehueteotlin) juhlassa ”sotavangit tanssivat yhdessä vangitsijoittensa kanssa ja – – heitä pyöriteltiin leimuavassa tulessa ja sitten kaadettiin hiilien joukkoon, josta heidät vielä elävinä ongittiin, minkä jälkeen heidän yhä sykkivä sydämensä leikattiin pois uhriksi jumalille”. – The Ancient Sun Kingdoms of the Americas.

33. a) Mitä sisältyi inkojen palvontaan? b) Mitä Raamattu sanoo ihmisuhreista? (Vrt. 2. Kuningasten kirja 23:5, 11; Jeremia 32:35; Hesekiel 8:16.)

³³ Vielä etelämmässä oli inkauskonnolla omat uhrinsa ja myyttinsä. Muinaisessa inkapalvonnassa uhrattiin lapsia ja eläimiä auringonjumala Intille sekä Viracochalle, luojalle.

Myyttisiä jumalia ja jumalattaria

34. Ketkä muodostivat Egyptin huomattavimman kolminaisuuden, ja mikä osa kullakin niistä oli?

³⁴ Huomattavimman egyptiläisistä kolminaisuuksista muodostivat Isis, jumalallisen äitiyden vertauskuva, Osiris, hänen veljensä ja puolisonsa, sekä Horus, heidän poikansa, jota yleensä edustaa haukka. Joskus egyptiläiset patsaat esittävät Isiksen tarjoamassa lapselleen rintaa hyvin samantapaisessa asennossa kuin nähdään kristikunnan neitsyttä ja lasta esittävissä patsaissa ja maalauksissa, joita alettiin valmistaa yli 2000 vuotta myöhemmin. Aikanaan Isiksen aviomies Osiris sai suosiota kuolleiden jumalana, koska hän tarjosi kuolleiden sielulle toivon saada ikuinen onnellinen elämä tuonpuoleisessa maailmassa.

35. Kuka oli Hathor, ja mikä oli hänen tärkein vuotuinen juhlansa?

³⁵ Egyptin Hathor oli rakkauden ja ilon, musiikin ja tanssin jumalatar. Hänestä tuli kuolleiden kuningatar, joka auttoi heitä pääsemään tikapuiden avulla taivaaseen. Kuten mytologian tietosanakirja New Larousse Encyclopedia of Mythology selittää, hänen kunniakseen vietettiin suuria juhlia, ”ennen kaikkea uudenvuodenpäivää, joka oli hänen syntymäpäivänsä. Ennen päivänkoittoa papittaret toivat Hathorin kuvan terassille paljastaakseen sen nousevan auringon säteille. Sitä seurannut ilo antoi tekosyyn varsinaisille karnevaaleille, ja päivä päättyi laulun ja humalan merkeissä.” Ovatko uudenvuodenviettotavat paljonkaan muuttuneet tuhansien vuosien kuluessa?

36. a) Millaiset olivat ne uskonnolliset puitteet, joissa Israel eli 1500-luvulla eaa.? b) Mikä erityinen merkitys oli kymmenellä vitsauksella?

³⁶ Egyptiläisillä oli jumalten ja jumalattarien panteonissaan myös monia eläimiä, kuten Apis-härkä, Banaded-oinas, Heqt-sammakko, Hathor-lehmä ja Sebek-krokotiili. (Roomalaisille 1:21–23) Tällaiset olivat uskonnolliset puitteet Egyptissä, jonka orjuudessa israelilaiset olivat 1500-luvulla eaa. Vapauttaakseen heidät uppiniskaisen faraon otteesta Jehovan, Israelin Jumalan, piti lähettää kymmenen erilaista vitsausta Egyptiä vastaan. (2. Mooseksen kirja 7:14 – 12:36) Nuo vitsaukset olivat juuri sopivia nöyryyttämään Egyptin mytologiset jumalat. – Ks. sivua 62.

37. a) Millaisia jotkut roomalaiset jumalat olivat ominaisuuksiltaan? b) Miten näiden jumalien käytös vaikutti heidän palvojiinsa? c) Millainen kokemus Paavalilla ja Barnabaalla oli Lystrassa?

³⁷ Siirtäkäämme nyt huomiomme muinaisen Kreikan ja Rooman jumaliin. Rooma lainasi muinaisesta Kreikasta monia jumalia hyveineen ja paheineen. (Ks. sivuilla 43 ja 66 olevia kehystettyjä tekstinosia.) Esimerkiksi Venus ja Flora olivat häpeämättömiä prostituoituja, Bacchus oli juomari ja remuilija, Mercurius oli maantierosvo ja Apollo naisten viettelijä. Jumalten isästä Juppiterista kerrotaan, että hän syyllistyi aviorikokseen tai sukurutsaukseen noin 59 naisen kanssa! (Se tuo mieleemme kapinalliset enkelit, jotka elivät yhdessä naisten kanssa ennen vedenpaisumusta.) Koska palvojat ovat taipuvaisia käyttäytymään jumaliensa tavalla, niin onko mikään ihme, että sellaiset Rooman keisarit kuin Tiberius, Nero ja Caligula viettivät irstasta elämää avionrikkojina, haureudenharjoittajina ja murhaajina?

38. a) Kuvaile, millaista palvontaa harjoitettiin Roomassa. b) Miten uskonto vaikutti roomalaisiin sotilaisiin?

³⁸ Roomalaiset liittivät uskontoonsa jumalia monista perinteistä. He esimerkiksi alkoivat innokkaasti palvoa Mithraa, persialaista valon jumalaa, josta tuli heidän auringonjumalansa (ks. sivuja 60 ja 61), ja syyrialaista Atargatis-jumalatarta (Ištaria). He muuttivat Kreikan Artemis-metsästäjättären Dianaksi ja loivat omat muunnelmansa Egyptin Isiksestä. He omaksuivat myös kelttien kolmiyhteiset hedelmällisyyden jumalattaret. – Apostolien teot 19:23–28.

39. a) Kuka hallitsi roomalaista papistoa? b) Kuvaile yhtä roomalaisista uskonnollisista seremonioista.

³⁹ Sadoissa pyhäköissä ja temppeleissä oli yleisiä kultteja harjoittamassa lukuisa joukko pappeja, jotka kaikki ”olivat valtionuskonnon pään, pontifex maximuksen (ylimmän papin), vallan alaisuudessa”. (Atlas of the Roman World) Saman teoksen mukaan yksi roomalaisista seremonioista oli taurobolium, jossa ”palvoja seisoi kuopassa ja kylpi hänen yllään uhratun härän veressä. Hän nousi tästä riitistä puhtaan viattomuuden tilassa.”

Entä kristilliset myytit ja legendat?

40. Millä tavalla monet oppineet suhtautuvat varhaiskristillisyyden tapahtumiin?

⁴⁰ Joidenkin nykyajan kriitikkojen mukaan myös kristillisyys sisältää myyttejä ja legendoja. Pitääkö se paikkansa? Monet oppineet hylkäävät Jeesuksen neitseellisen syntymän, hänen ihmetekonsa ja hänen ylösnousemuksensa, koska he pitävät niitä myytteinä. Jotkut jopa sanovat, ettei häntä ole koskaan ollut olemassakaan, vaan että häntä koskeva myytti on tullut aikaisemmasta mytologiasta ja auringonpalvonnasta. Mytologian asiantuntija Joseph Campbell kirjoitti: ”Useat oppineet ovat siksi esittäneet ajatuksen, ettei ole ollut olemassa Johannes [Kastajaa] enempää kuin Jeesustakaan, vaan pelkästään vedenjumala ja auringonjumala.” Meidän on kuitenkin muistettava, että monet näistä samoista oppineista ovat ateisteja ja niin ollen kieltäytyvät kokonaan uskomasta Jumalaan.

41, 42. Mitä todisteita on olemassa varhaiskristillisyyden historiallisuuden tueksi?

⁴¹ Tällainen epäilevä näkökanta on kuitenkin ristiriidassa historian todisteiden kanssa. Esimerkiksi juutalainen historioitsija Josephus (n. 37 – n. 100 ya.) kirjoitti: ”Jotkut juutalaiset pitivät Herodeksen armeijan tuhoa Jumalan kostona, ja varmasti oikeudenmukaisena kostona, siitä miten hän oli kohdellut Johannesta, joka oli lisänimeltään Kastaja. Herodes oli nimittäin surmannut hänet, vaikka hän oli hyvä mies.” – Vrt. Markus 1:14; 6:14–29.

⁴² Sama historioitsija todisti myös Jeesuksen Kristuksen historiallisesta olemassaolosta kirjoittaessaan, että silloin syntyi ”Jeesus, viisas ihminen, jos häntä on lupa ihmiseksi sanoa – – jota hänen opetuslapsensa kutsuivat Jumalan pojaksi”. Hän jatkoi sanoen, että ”Pilatus oli tuominnut hänet – –. Eikä vieläkään noiden ihmisten suku, joita hänen mukaansa kutsutaan ’messianisteiksi’, ole sammunut.”f – Markus 15:1–5, 22–26; Apostolien teot 11:26.

43. Mitä perusteita apostoli Pietarilla oli Kristukseen uskomiseen?

⁴³ Siksi kristitty apostoli Pietari saattoi täysin vakuuttuneena kirjoittaa Jeesuksen muodonmuutoksen silminnäkijänä: ”Ei, emme tehneet teille tunnetuksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja läsnäoloa seuraamalla viekkaasti keksittyjä valheellisia kertomuksia [kreik. myʹthos], vaan siten, että meistä tuli hänen valtasuuruutensa silminnäkijöitä. Sillä hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun suurenmoisesta kirkkaudesta kantautui hänelle tällaiset sanat: ’Tämä on minun poikani, minun rakkaani, jonka minä itse olen hyväksynyt.’ Niin, näiden sanojen me kuulimme kantautuvan taivaasta ollessamme hänen kanssaan pyhällä vuorella.” – 2. Pietari 1:16–18.g

44. Minkä Raamatun periaatteen tulisi määrätä silloin, kun ihmisten mielipiteet ja Jumalan sana ovat ristiriidassa?

⁴⁴ Tässä ihmisen ”asiantuntijamielipiteen” ja Jumalan sanan välisessä ristiriidassa meidän täytyy soveltaa aiemmin mainittua periaatetta: ”Miten siis asia on? Jos jotkut eivät ilmaisseet uskoa, tekeekö ehkä heidän epäuskonsa Jumalan uskollisuuden tehottomaksi? Älköön koskaan niin tapahtuko! Vaan havaittakoon Jumala totuudelliseksi, vaikka jokainen ihminen havaittaisiin valehtelijaksi, niin kuin on kirjoitettu: ’Jotta sinut todistettaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja sinä voittaisit, kun sinua tuomitaan.’” – Roomalaisille 3:3, 4.

Yhteisiä lankoja

45. Mainitse joitakin maailman mytologiassa esiintyviä yhteisiä lankoja.

⁴⁵ Tämä lyhyt katsaus joihinkin maailman mytologioihin on tuonut esiin joitakin yhteisiä piirteitä, joista monet juontuvat aina Babylonista, useimpien uskontojen mesopotamialaisesta kehdosta saakka. Niissä on yhteisiä lankoja luomiseen liittyvissä tosiasioissa tai kertomuksissa ajasta, jolloin puolijumalat ja jättiläiset pitivät vallassaan maata ja vedenpaisumus tuhosi jumalattomat, tai auringonpalvontaa ja kuolematonta sielua koskevissa uskonnollisissa peruskäsityksissä.

46, 47. a) Minkä raamatullisen selityksen voimme antaa mytologian yhteisestä alkuperästä ja yhteisistä langoista? b) Mitä muita muinaisen palvonnan piirteitä käsittelemme?

⁴⁶ Raamatulliselta kannalta katsoen voimme selittää nämä yhteiset langat, kun muistamme, että vedenpaisumuksen jälkeen yli 4200 vuotta sitten ihmiskunta Jumalan käskystä levisi Mesopotamiassa sijaitsevasta Baabelista eri puolille. Vaikka ihmiset erotessaan muodostivat erikielisiä sukuja ja heimoja, heillä oli aluksi sama perusymmärrys aiemmasta historiasta ja uskonnollisista käsityksistä. (1. Mooseksen kirja 11:1–9) Vuosisatojen kuluessa tämä ymmärrys vääristyi ja sai uusia piirteitä eri kulttuureissa, niin että syntyi monia taruja, legendoja ja myyttejä, jotka ovat säilyneet meidän aikaamme saakka. Nämä Raamatun totuudesta eroavat myytit eivät ole tuoneet ihmiskuntaa lähemmäksi tosi Jumalaa.

⁴⁷ Ihmiskunta on kuitenkin ilmaissut uskonnollisia tunteitaan myös monilla muilla tavoilla, joita ovat spiritismi, šamanismi, magia, esi-isien palvonta ja niin edelleen. Kertovatko ne meille mitään siitä, miten ihmiskunta on etsinyt Jumalaa?

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 43]

Kreikan ja Rooman jumalia

Monilla Kreikan mytologian jumalilla ja jumalattarilla oli samanlainen asema Rooman mytologiassa. Seuraavassa taulukossa luetellaan joitakin näistä jumalista.

Kreikka Rooma Tehtävä

Afrodite Venus Rakkauden jumalatar

Apollon Apollo Valon, lääkinnän ja runouden jumala

Ares Mars Sodan jumala

Artemis Diana Metsästyksen ja synnytyksen jumalatar

Asklepios Aesculapis Lääkintätaidon jumala

Demeter Ceres Viljan ja maan kasvuvoiman jumalatar

Eros Cupido Rakkauden jumala

Hestia Vesta Kotilieden jumalatar

Hypnos Somnus Unen jumala

Rhea Ops Kronoksen vaimo ja sisar

Zeus Juppiter Jumalien hallitsija

Perustuu teokseen The World Book Encyclopedia, 1987, 13. osa.

[Tekstiruutu s. 45]

Assyrialais-babylonialaisia jumalia ja jumalattaria

Anu – taivaita hallitseva korkein jumala, Ištarin isä

Aššur – assyrialaisten kansallinen sodanjumala, myös hedelmällisyyden jumala

Ea – veden jumala. Mardukin isä. Varoitti Utnapištimia vedenpaisumuksesta

Enlil (Bel) – ilman herra, rinnastettiin myöhemmin kreikkalaisessa mytologiassa Zeukseen. Babylonialaiset samastivat Mardukiin (Beliin)

Ištar – Venus-planeetan jumalallinen personoituma, pyhä prostituutio kuului hänen kulttiinsa. Hänen nimenään oli Foinikiassa Astarte, Syyriassa Atargatis, Raamatussa Astarte tai Astoret (UM) (1. Kuningasten kirja 11:5, 33), Kreikassa Afrodite ja Roomassa Venus

Marduk – tärkein babylonilaisista jumalista, ”yhdisti itseensä kaikki muut jumalat ja omaksui heidän kaikki eri toimintansa”. Israelilaiset kutsuivat häntä nimellä Merodak

Šamaš – valon ja oikeuden auringonjumala. Kreikkalaisen Apollon edelläkävijä

Sin – kuunjumala, muodosti kolminaisuuden Šamašin (auringon) ja Ištarin (Venus-planeetan) kanssa

Tammus (Dumuzi) – elonkorjuun jumala. Ištarin rakastaja

(Perustuu julkaisuun New Larousse Encyclopedia of Mythology)

[Tekstiruutu/Kuvat s. 60, 61]

Roomalaisen sotilaan jumalat

Rooma oli tunnettu kurinalaisesta armeijastaan. Sen valtakunnan koossa pysyminen riippui sotilaslegioonien moraalista ja tehokkuudesta. Oliko uskonto tekijä, joka oli otettava laskuissa huomioon? Oli, ja meidän onneksemme roomalaiset jättivät jälkeensä selviä todisteita miehityksestään rakentamalla teitä, linnoituksia, akvedukteja, amfiteattereita ja temppeleitä. Esimerkiksi Pohjois-Englannissa Northumbriassa on noin vuonna 122 rakennettu kuuluisa Hadrianuksen muuri. Mitä kaivaukset ovat paljastaneet roomalaisen varuskunnan toiminnasta ja uskonnon osuudesta?

Hadrianuksen muurin varrella sijainneen roomalaisen varuskunnan raunioiden kaivauksien lähellä on Housesteadsin museo, jonka näyttelyssä sanotaan: ”Roomalaisen sotilaan uskonnollinen elämä jakautui kolmeen osaan. Ensiksikin – – jumaliksi julistettujen keisarien kultti ja sellaisten Rooman suojelusjumalien kuin Juppiterin, Victorian ja Marsin palvonta. Juppiterille vihittiin joka vuosi alttari jokaisen linnakkeen paraatikentällä. Kaikkien sotilaitten odotettiin osallistuvan juhliin, joissa vietettiin jumaliksi julistettujen keisareiden syntymäpäiviä, virkaanastumispäiviä ja voittoja.” Miten suuresti se muistuttaakaan nykyisten armeijoiden tapoja, joissa kenttäpapit, alttarit ja liput kuuluvat säännöllisenä osana armeijan palvontamenoihin.

Mutta mikä oli roomalaisen sotilaan uskonnollisen elämän toinen piirre? Se oli heidän nimenomaisen yksikkönsä suojelusjumalien ja vartijahengen ”samoin kuin heidän kotimaistaan tuotujen jumalien” palvonta.

”Lopuksi olivat jokaisen yksilön noudattamat kultit. Niin kauan kuin sotilas täytti velvoituksensa virallisten kulttien suhteen, hän sai vapaasti palvoa mitä tahansa jumalaa hän halusi.” Tämän perusteella tuntuisi, että he ovat saattaneet nauttia melko hyvästä palvontavapaudesta, mutta ”poikkeuksina olivat sellaiset uskonnot, joiden tapoja pidettiin epäinhimillisinä, kuten druidismi, samoin kuin ne, joiden uskollisuutta valtiolle epäiltiin, esimerkiksi kristillisyys”. – Vrt. Luukas 20:21–25; 23:1, 2; Apostolien teot 10:1, 2, 22.

On kiinnostavaa, että vuonna 1949 löydettiin aivan läheltä Hadrianuksen muuria Carrawburghin suoalueelta Mithralle omistettu temppeli. (Ks. valokuvaa.) Arkeologien arvion mukaan se rakennettiin noin vuonna 205. Se sisältää auringonjumalan kuvan, alttareita ja latinalaisen piirtokirjoituksen, jossa lukee muun muassa ”Voittamattomalle Mithra-jumalalle”.

[Tekstiruutu s. 62]

Egyptin jumalat ja kymmenen vitsausta

Jehova pani toimeen tuomion Egyptin kyvyttömille jumalille kymmenen vitsauksen välityksellä. – 2. Mooseksen kirja 7:14–12:32.

Vitsaus Kuvaus

[Tekstiruutu s. 66]

Mytologia ja kristillisyys

Muinaisen Kreikan ja Rooman myyttisten jumalien palvonta oli täysissä voimissaan, kun kristillisyys tuli näyttämölle lähes 2000 vuotta sitten. Vähässä-Aasiassa käytettiin yhä kreikkalaisia nimiä, ja se selittää sen, miksi (nykyisessä Turkissa sijaitsevan) Lystran asukkaat kutsuivat kristittyjä parantajia Paavalia ja Barnabasta ”jumaliksi” sanoen toista Hermeeksi ja toista Zeukseksi roomalaisen Mercuriuksen ja Juppiterin asemesta. Kertomus sanoo, että ”kaupungin edustalla olevan Zeuksen temppelin pappi toi sonneja ja seppeleitä porttien luo ja halusi ihmisjoukkojen kanssa uhrata”. (Apostolien teot 14:8–18) Vain vaivoin Paavali ja Barnabas saivat estettyä väkijoukkoa uhraamasta heille. Se valaisee sitä, miten vakavasti nuo ihmiset suhtautuivat silloiseen mytologiaansa.

[Kuva s. 42]

Kreikan Olymposvuori, jota pidettiin jumalien kotina

[Kuva s. 47]

Nuolenpääkirjoitusta sisältävä savitaulu, joka esittää osan Gilgameš-eepoksesta

[Kuva s. 50]

Sakaalipäinen Anubis-jumala punnitsee vaa’assa vasemmalla olevaa sydän-sielua, jonka vastapainona on sulan vertauskuvaama Maat, totuuden ja oikeuden jumalatar; Thot kirjoittaa tuloksen tauluun ennen sen ilmoittamista Osirikselle

[Kuvat s. 55]

Atsteekkien makeanveden jumalatar Chalchiuhtlicue; pöllönmuotoisessa astiassa on syvennys, jossa uskotaan säilytetyn uhrattuja sydämiä

[Kuva s. 57]

Egyptiläinen kolminaisuus (vasemmalta): Horus, Osiris ja Isis

[Kuvat s. 58]

Inkojen auringonpalvontaa harjoitettiin Machu Picchussa Perussa

Intihuatana, auringon ”liekapaalu”, jota kenties käytettiin auringonpalvonnan yhteydessä Machu Picchussa

[Kuvat s. 63]

Kuvat esittävät Horus-haukkaa, Apis-härkää ja Heqt-sammakkoa. Egyptin jumalat eivät kyenneet estämään Jehovan lähettämiä vitsauksia, joihin sisältyi Niilin veden muuttaminen vereksi

[Kuvat s. 64]

Kreikkalaisia jumalia (vasemmalta): Afrodite, Zeus, joka kantaa Ganymedesta, jumalten juomanlaskijaa, ja Artemis