”Kaikkien niiden isä, jotka – – uskovat”

1, 2. Miten maailma oli muuttunut sitten Nooan päivien, ja miten tämä vaikutti Abramiin?

ABRAMIN katse kääntyi kohti zikkuratia, joka kohosi hänen kotikaupunkinsa Urin yläpuolelle.a Tuosta temppelitornista kuului meteliä ja nousi savua. Kuunjumalan papit uhrasivat jälleen uhreja. Abram kääntyi poispäin ja pudisti päätään kulmiaan rypistäen. Kulkiessaan kadulla väentungoksessa kohti kotiaan hän todennäköisesti ajatteli Urissa rehottavaa epäjumalanpalvelusta. Miten laajalle tämä turmeltunut palvonta olikaan levinnyt sitten Nooan päivien!

² Nooa kuoli vain kaksi vuotta ennen Abramin syntymää. Kun Nooa perheineen oli astunut ulos arkista vedenpaisumuksen jälkeen, hän oli uhrannut uhrin Jehova Jumalalle, joka puolestaan oli pannut sateenkaaren näkymään (1. Moos. 8:20; 9:12–14). Tuolloin ainoa palvontamuoto maailmassa oli puhdas palvonta. Mutta nyt kun olemassaoloon oli tullut kymmenes sukupolvi Nooasta, puhdas palvonta oli harvinaista. Ihmiset palvoivat kaikkialla pakanajumalia. Jopa Abramin isä Terah oli epäjumalanpalvoja ja kenties valmisti jumalankuvia (Joos. 24:2).

 3. Mikä ominaisuus erotti Abramin ajan myötä muista, ja mitä voimme oppia siitä?

³ Abram oli erilainen. Kun aikaa kului, hän erottui yhä enemmän muista uskonsa vuoksi. Myöhemmin apostoli Paavali kutsuikin häntä Jumalan henkeytyksestä ”kaikkien niiden isäksi, jotka – – uskovat”. (Lue Roomalaiskirjeen 4:11.) Katsotaanpa, miten Abramista tuli tällainen uskon mies. Voimme itse kukin oppia paljon siitä, miten kasvattaa uskoa.

4, 5. Keneltä Abram ehkä kuuli Jehovasta, ja miksi tämä vaikuttaa todennäköiseltä?

⁴ Miten Abram oppi tuntemaan Jehova Jumalan? Tiedämme, että Jehovalla oli tuolloin uskollisia palvelijoita maan päällä. Yksi heistä oli Seem. Hänet mainitaan usein ensimmäisenä Nooan kolmesta pojasta, vaikka hän ei ollut heistä vanhin. Se johtui luultavasti siitä, että Seemillä oli huomattava usko.b Jonkin ajan kuluttua vedenpaisumuksen jälkeen Nooa sanoi Jehovaa ”Seemin Jumalaksi” (1. Moos. 9:26). Seem kunnioitti Jehovaa ja puhdasta palvontaa.

⁵ Tunsiko Abram Seemin? Mahdollisesti. Voimme vain kuvitella, miten haltioissaan Abram oli pikkupoikana saadessaan tietää, että hänellä oli elossa oleva esi-isä, jonka viisaat silmät olivat tarkkailleet ihmiskunnan historiaa yli neljäsataa vuotta! Seem oli nähnyt vedenpaisumusta edeltäneen pahuuden, maapallon puhdistamisen vedenpaisumuksessa, ensimmäisten kansakuntien perustamisen ihmisten lisääntyessä maan päällä ja Babelin tornin luona puhjenneen Nimrodin kapinan. Uskollinen Seem pysyi erossa kapinasta, joten kun Jehova sekoitti torninrakentajien kielen, Seem ja hänen sukunsa puhuivat edelleen ihmisten alkuperäistä kieltä, jota Nooa puhui. Abram kuului tähän sukuun. Niinpä Abram oppi varmasti arvostamaan suuresti Seemiä. Lisäksi Seem eli yhtä aikaa Abramin kanssa suurimman osan tämän koko pitkästä elinajasta. Ehkä Abram kuuli Jehovasta Seemiltä.

 6. a) Miten Abram osoitti ymmärtävänsä syyn vedenpaisumukseen? b) Millaista Abramin ja Saarain yhteinen elämä oli?

⁶ Joka tapauksessa Abram ymmärsi, miksi Jehova aiheutti vedenpaisumuksen. Hän pyrki Nooan tavoin vaeltamaan Jumalan kanssa. Siksi Abram karttoi epäjumalanpalvelusta ja erottui muista Urin asukkaista, ehkä jopa perheensä jäsenistä. Hän löysi kuitenkin itselleen suurenmoisen elämäntoverin. Hän avioitui Saarainc kanssa, joka oli poikkeuksellisen kaunis ja jolla oli huomattavan luja usko Jehovaan. Vaikka pariskunta oli lapseton, he saivat epäilemättä paljon iloa palvellessaan Jehovaa yhdessä. Lisäksi he kasvattivat Abramin orvoksi jääneen veljenpojan Lootin.

 7. Miten Jeesuksen seuraajien täytyy jäljitellä Abramia?

⁷ Abram ei koskaan hylännyt Jehovaa ja alkanut palvoa Urin epäjumalia. Hän ja Saarai halusivat olla erilaisia kuin ympärillä olevat epäjumalanpalvojat. Mikäli me aiomme kehittää aitoa uskoa, meillä täytyy olla samanlainen asenne. Meidänkin täytyy haluta olla erilaisia kuin muut. Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa eivät olisi ”osa maailmasta” ja että tämän vuoksi maailma vihaisi heitä. (Lue Johanneksen 15:19.) Jos perheesi jäsenet tai muut ihmiset hyljeksivät sinua, koska olet päättänyt palvella Jehovaa, muista, ettet ole yksin. Olet hyvässä seurassa: vaellat Jumalan kanssa, kuten tekivät Abram ja Saarai ennen sinua.

8, 9. a) Mitä unohtumatonta Abram koki? b) Mikä sanoma Jehovalla oli Abramille?

⁸ Eräänä päivänä Abram koki jotain unohtumatonta. Hän sai sanoman Jumalalta! Millä tavoin? Menemättä yksityiskohtiin Raamattu sanoo, että ”kirkkauden Jumala” näyttäytyi hänelle. (Lue Apostolien tekojen 7:2, 3.) Abram sai, ehkä enkeliedustajan välityksellä, välähdyksen maailmankaikkeuden Suvereenin suunnattomasta kirkkaudesta. Voimme vain kuvitella, miten haltioissaan Abram oli nähdessään eron elävän Jumalan ja niiden elottomien epäjumalien välillä, joita hänen aikalaisensa palvoivat.

⁹ Mikä oli Jehovan sanoma Abramille? ”Lähde maastasi ja sukulaistesi luota ja tule siihen maahan, jonka minä osoitan sinulle.” Jehova ei sanonut, mikä maa hänellä oli mielessään; hän sanoi vain, että hän osoittaisi sen Abramille. Ensin Abramin oli kuitenkin jätettävä taakseen kotimaansa ja sukulaisensa. Muinaisen Lähi-idän kulttuureissa suku oli hyvin tärkeä. Sitä että miehen piti jättää sukulaisensa ja muuttaa kauas, pidettiin hirvittävänä asiana, jopa kuolemaa pahempana!

10. Miksi Abramille ja Saaraille saattoi olla uhraus jättää Urissa oleva kotinsa?

¹⁰ Kotimaasta lähteminen vaati uhrauksia. Ur oli vilkas ja vauras kaupunki. (Ks. tekstiruutu ”Kaupunki jonka Abram ja Saarai jättivät taakseen”.) Kaivauksissa on paljastunut, että muinaisessa Urissa oli mukavia koteja. Joissakin taloissa oli perheenjäseniä ja palvelijoita varten toistakymmentä huonetta, jotka oli sijoitettu kivetyn sisäpihan ympärille. Tavanomaisia mukavuuksia olivat juokseva vesi, käymälät ja viemäröinti. Meidän on hyvä muistaa, että Abram ja Saarai eivät olleet enää nuoria: Abram oli todennäköisesti noin 70- ja Saarai noin 60-vuotias. Kuten kuka tahansa hyvä aviomies Abram halusi varmasti, että hänen vaimonsa Saarai voisi nauttia kohtalaisen mukavasta elämästä ja hyvästä huolenpidosta. Kuvittele, millaisia keskusteluja he kävivät tehtävästään ja millaisia kysymyksiä ja huolenaiheita heidän mielessään saattoi herätä. Abram oli varmasti iloinen, kun Saarai otti tämän haasteen vastaan! Hän oli miehensä tavoin halukas jättämään kodin mukavuudet taakseen.

11, 12. a) Mitä valmisteluja ja päätöksiä täytyi ennen Urista lähtöä tehdä? b) Miten kuvailisit lähtöaamua?

¹¹ Kun päätös oli tehty, Abramilla ja Saarailla oli kädet täynnä työtä. Heidän piti pakata ja järjestellä asioita. Mitä he ottaisivat mukaan tälle matkalle kohti tuntematonta, ja mitä he jättäisivät ottamatta? Vielä tärkeämpiä heidän elämässään olivat kuitenkin ihmiset. Miten he toimisivat iäkkään Terahin suhteen? He päättivät ottaa hänet mukaansa ja huolehtia hänestä hänen loppuelämänsä ajan. Ehkä Terah suostui tähän mielellään, sillä kertomuksessa sanotaan, että hän patriarkkana otti perheensä ja lähti Urista. Epäilemättä hän oli luopunut epäjumalanpalvonnasta. Myös Abramin veljenpoika Loot lähtisi matkaan. (1. Moos. 11:31.)

¹² Lopulta koitti lähtöaamu. Voimme nähdä mielessämme, miten karavaani kokoontui Urin kaupungin muurien ja vallihaudan ulkopuolelle. Kamelit ja aasit oli lastattu, karjalaumat oli koottu yhteen, perhe ja palvelijat olivat asettuneet omille paikoilleen, ja ilmassa oli odotusta.d Kaikki katsoivat Abramiin ja odottivat lähtömerkkiä. Vihdoin tuli lähdön hetki ja matka alkoi. Ur jäi lopullisesti taakse.

13. Miten Jehovan nykyiset palvelijat ilmaisevat samanlaista henkeä kuin Abram ja Saarai?

¹³ Monet Jehovan palvelijat päättävät nykyään muuttaa alueelle, missä tarvitaan enemmän Valtakunnan julistajia. Jotkut taas päättävät opetella uuden kielen voidakseen laajentaa palvelustaan. Toiset päättävät kokeilla sellaista palvelusmuotoa, joka on heidän mukavuusalueensa ulkopuolella. Nämä päätökset vaativat yleensä uhrauksia, tinkimistä omista mieltymyksistä. Tällainen henki on hyvin arvostettavaa! Se heijastaa Abramin ja Saarain asennetta. Jos osoitamme tällaista uskoa, Jehova antaa meille varmasti monin verroin enemmän kuin me hänelle. Hän ei jätä koskaan palkitsematta palvelijoidensa uskoa. (Hepr. 6:10; 11:6.) Palkitsiko hän Abramin uskon?

14, 15. Millaista matkanteko oli Urista Haraniin, ja mikä saattoi olla syynä siihen, että Abram päätti asettua sinne joksikin aikaa?

¹⁴ Vähitellen matkanteko alkoi sujua. Voimme kuvitella, miten Abram ja Saarai välillä ratsastivat ja välillä kävelivät. Puheensorina ja eläinten valjaissa riippuvien kellojen kilinä sulautuivat toisiinsa. Pikku hiljaa myös vähemmän kokeneet matkalaiset tulivat yhä taitavammiksi kokoamaan ja purkamaan leiriä sekä auttamaan iäkästä Terahia asettumaan mukavasti kamelin tai aasin selkään. Karavaani eteni luoteeseen pitkin Eufratin vartta. Päivät venyivät viikoiksi, ja maisemat vaihtuivat hitaasti.

¹⁵ Kuljettuaan lähes tuhat kilometriä he saapuivat lopulta vauraaseen Haranin kaupunkiin, jossa oli kekomaisia majoja ja joka sijaitsi idän ja lännen välisten kauppareittien risteyskohdassa. Perhe asettui sinne joksikin aikaa. Ehkä Terah oli niin heikossa kunnossa, ettei pystynyt jatkamaan matkaa.

16, 17. a) Mistä liitosta Abram oli haltioissaan? b) Miten Jehova siunasi Abramia Haranissa-oloaikana?

¹⁶ Aikanaan Terah kuoli. Hän oli kuollessaan 205-vuotias. (1. Moos. 11:32.) Abram sai suurta lohtua suruunsa, kun hänelle tuli jälleen Jehovalta sanoma. Jehova toisti Urissa antamansa ohjeet ja täsmensi lupauksiaan. Abramista tulisi ”suuri kansakunta”, ja kaikki suvut maan päällä saisivat siunauksia hänen ansiostaan. (Lue 1. Mooseksen kirjan 12:2, 3.) Abram oli haltioissaan tästä hänen ja Jumalan välisestä liitosta, ja hän ymmärsi, että nyt oli aika jatkaa matkaa.

¹⁷ Tällä kertaa pakkaamista oli vielä enemmän, koska Jehova oli siunannut Abramia Haranissa-oloaikana. Kertomuksessa mainitaan ”omaisuus, jonka he olivat koonneet, ja ne sielut, jotka he olivat hankkineet Haranissa” (1. Moos. 12:5). Jotta Abramista olisi voinut tulla kansakunta, hänellä täytyi olla aineellista varallisuutta ja palvelijoita – suuri huonekunta. Jehova ei aina tee palvelijoistaan rikkaita, mutta hän antaa heille kaiken tarpeellisen, jotta he voivat täyttää hänen tahtonsa. Niinpä Abram lähti matkaan uusin voimin ja johdatti karavaaninsa kohti tuntematonta.

18. a) Milloin saavutettiin tärkeä merkkipaalu Jumalan kansan historiassa? b) Mitä muuta tärkeää tapahtui 14. nisankuuta myöhempinä vuosina? (Ks. tekstiruutu ”Tärkeä päivä Raamatun historiassa”.)

¹⁸ Usean päivämatkan päässä Haranista sijaitsi Karkemis, missä karavaanit yleensä ylittivät Eufratin. Ehkä juuri siellä saavutettiin tärkeä merkkipaalu Jumalan palvelijoiden historiassa. Vuonna 1943 eaa. – ilmeisesti 14. päivänä kuukautta, jota myöhemmin kutsuttiin nisaniksi – Abram johdatti karavaaninsa Eufratin yli (2. Moos. 12:40–43). Etelässä levittäytyi maa, jonka Jehova oli luvannut osoittaa Abramille. Tuona päivänä liitto, jonka Jumala oli tehnyt Abramin kanssa, astui voimaan.

19. Minkä maininnan Jehovan Abramille antama lupaus sisälsi, ja mitä tämä ehkä palautti Abramin mieleen?

¹⁹ Abram kulki halki maan kohti etelää, ja karavaani pysähtyi lähelle Moren suuria puita, jotka sijaitsivat lähellä Sikemiä. Siellä Abram sai jälleen sanoman Jehovalta. Tällä kertaa Jumalan lupaus sisälsi maininnan Abramin siemenestä eli jälkeläisistä, jotka ottaisivat maan haltuunsa. Ajatteliko Abram Jehovan Eedenissä lausumaa ennustusta, jossa mainittiin ”siemen”, joka aikanaan pelastaisi ihmiskunnan? (1. Moos. 3:15; 12:7.) Mahdollisesti. Hän alkoi ehkä aavistella, että hänellä oli osa suurenmoisessa tarkoituksessa, joka Jehovalla oli mielessään.

20. Miten Abram osoitti arvostavansa Jehovalta saamaansa etuoikeutta?

²⁰ Abram arvosti suuresti Jehovan hänelle antamaa etuoikeutta. Kun Abram kulki maan halki – epäilemättä varovaisesti, koska maata asuttivat vielä kanaanilaiset – hän pysähtyi matkan varrella ja rakensi alttareita Jehovalle, ensin lähelle Moren suuria puita, sitten lähelle Beteliä. Hän ”huusi avukseen Jehovan nimeä”: todennäköisesti hän kiitti sydämestään Jumalaa ajatellessaan tulevia jälkeläisiään ja kenties myös saarnasi lähistöllä asuville kanaanilaisille. (Lue 1. Mooseksen kirjan 12:7, 8.) Abramilla oli elinikäisellä matkallaan edessään varmasti suuria uskonkoetuksia. Hän ei kuitenkaan haikaillut kotikaupunkiaan Uria ja sinne jääneitä mukavuuksia, vaan katsoi viisaasti eteenpäin. Heprealaiskirjeen 11:10:ssä sanotaan Abramista: ”Hän odotti kaupunkia, jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala.”

21. Mitä sellaista tiedämme Jumalan valtakunnasta, mitä Abram ei tiennyt, ja mitä haluat tehdä?

²¹ Me nykyiset Jehovan palvelijat tiedämme paljon enemmän kuin Abram tuosta kuvaannollisesta kaupungista, Jumalan valtakunnasta. Tiedämme, että Jumalan valtakunta hallitsee taivaassa ja tekee pian lopun nykyisestä maailmanjärjestelmästä ja että kauan sitten luvattu Abramin Siemen, Jeesus Kristus, hallitsee nyt Valtakunnan Kuninkaana. Tulee olemaan suurenmoista nähdä aika, jolloin Abraham on jälleen elossa ja vihdoinkin ymmärtää sen Jumalan tarkoituksen, josta hän aiemmin näki vain himmeät ääriviivat! Haluatko sinä nähdä, miten Jehova täyttää jokaisen lupauksensa? Toimi siksi edelleen niin kuin Abram toimi. Ole uhrautuvainen ja tottelevainen ja osoita syvää arvostusta Jehovan sinulle antamia etuoikeuksia kohtaan. Kun jäljittelet Abramin, kaikkien uskovien isän, uskoa, hänestä tulee tavallaan sinunkin isäsi!