Usko sai hänet toimimaan!

PERSIANLAHDEN ja Bagdadin kaupungin puolivälissä on rumannäköinen suuri savitiilirakennus. Yksinäisen vartijan tavoin se tähyilee valtavaa kuivaa erämaata. Hiekkamyrskyjen runtelemana ja polttavan auringon paahtamana nuo salaperäiset rauniot seisovat synkässä hiljaisuudessa, jonka vain yöeläimen satunnainen ulvonta rikkoo. Tässä on kaikki, mitä on jäljellä kerran niin mahtavasta Urin kaupungista.

Mutta palatkaamme ajassa taaksepäin neljä vuosituhatta. Tuolla paikalla, silloisen Eufratvirran itärannalla sijaitseva Ur on kukoistava kaupunki! Hohtavat, valkoisiksi kalkitut talot ja kaupat reunustavat kaupungin kiemurtelevia katuja. Kauppiaat ja asiakkaat tinkivät hinnoista basaareissa. Työntekijät raatavat yötä päivää kehräten maidonvalkoista lankaa aaltoilevista villamytyistä. Orjat tömistelevät laivojen narisevia ramppeja kumarassa kantaen maahantuotuja aarretaakkoja.

Kaikki tämä hyörinä tapahtuu jättiläismäisen temppelitornin, zikkurratin, varjossa, joka hallitsee kaupungin maisemaa. Palvojia saapuu tähän temppeliin osoittamaan kunnioitusta jumalalle, jonka he uskovat tuoneen hyvinvoinnin Uriin – kuunjumala Nannalle eli Sinille.

Yksi mies pitää kuitenkin tämän valtavan pyramidin huipulla uhrattavien uhrien tuoksua vastenmielisenä löyhkänä. Hänen nimensä on Abram (myöhemmin Aabraham). Yhteen aikaan hänen isänsä Terah on saattanut osallistua tähän epäjumalanpalvontaan. (Vrt. Joosua 24:2, 14, 15.) Mutta nyt Abram on tullut tuntemaan tosi Jumalan, Jehovan. Miten? Ilmeisesti oltuaan tekemisissä iäkkään Seemin kanssa, joka säilyi elossa Nooan aikaisesta vedenpaisumuksesta.

Abram osoittaa pian, ettei hänen uskonsa Jehovaan ole passiivista. Jollakin tavalla Jumala ’näyttäytyy’ Abramille. (Apostolien teot 7:2–4) Jehova käskee: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” – 1. Mooseksen kirja 12:1–3.

Kehotukseen vastaaminen

Lähteäkö Kaldean vauraasta Urista? Ovathan jotkin kodit Urissa kauniita kaksikerroksisia tiilitaloja, joiden keskellä on sisäpiha ja joissa on jopa 14 huonetta! Ei siksi ihme, että ranskalainen historioitsija Henri Gaubert ajatteli Abramin olevan vain paimentolainen, ja hänen mielestään oli vaikea uskoa Abramin jättäneen ”Urissa sijaitsevan talonsa, jonka huoneet oli sisustettu sängyin ja pehmustein, miellyttävän huoneistonsa, jossa oli viileää kesällä ja lämmintä talvella, hyvin varustetun kellarinsa, lähteensä, josta saatiin viileää ja raikasta vettä”. Luopua kaikesta tästä ryhtyäkseen elämään paimentolaisena? Uskomatonta!

Ja entä Abramin perheenjäsenet, joista jotkut oli määrä jättää taakse? Lähi-idässä perhesiteet ovat niin vahvoja, että karkotus perheen luota on käytännössä sama kuin kuolemantuomio. Miten Abramin voitaisiin odottaa jättävän kaiken tämän taakseen pelkkien lupausten takia? Miten Jumala tosiaan tekisi tästä miehestä – vieläpä lapsettomasta – ”suuren kansan”? Missä on tämä luvattu maa?

Abram on kuitenkin uskon mies, ja hänellä on ”sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan”. (Heprealaisille 11:1) Hän on oppinut menneistä tapahtumista – kuten maapallonlaajuisesta vedenpaisumuksesta – että Jumalan sana toteutuu aina. Abramia ei häiritse se, ettei hän tiedä tarkkaan miten, milloin tai missä nuo Jumalan lupaukset toteutuvat. Hänelle ei viehättävä koti, turvattu toimeentulo eivätkä edes perhesiteet ole niin arvokkaita kuin Jumalan ystävyys. Abramin tapauksessa on olemassa siksi vain yksi ratkaisu: totella Jumalaa ja jättää Ur!

Saako sinun uskosi samalla tavoin sinut toimimaan? Usein meitä kannustetaan laajentamaan saarnaamistyöhön osallistumistamme. Jotkut tekevät niin tulemalla kokoaikaisiksi Valtakunnan julistajiksi. Mutta pidättyvätkö jotkut kristityt siitä, koska he epäilevät salaa Jumalan lupausta huolehtia niistä, jotka etsivät ensin Valtakuntaa? (Matteus 6:33) Abramin usko sai hänet toimimaan. Hän pani tulevaisuutensa Jumalan lupausten varaan!

Urista Harraniin

Abram ei lähde yksin. Kuten monet Jehovan todistajat nykyään, hän epäilemättä kertoo Jumalan totuuksista perheelleen. Ei ole siksi ihme, että myös Abramin vaimo Saarai ja hänen orvoksi jäänyt veljenpoikansa Loot haluavat noudattaa Jumalan kehotusta.a Lähteehän jopa Abramin isä, Terah – jonka jotkut ajattelevat olleen epäjumalankuvantekijä. – 1. Mooseksen kirja 11:31.

Lopulta Abramin perhe ja laumat ovat Urin muurien ulkopuolella. Annetaan lähtömerkki, ja karavaani asettautuu hyvään järjestykseen. Paahtavan auringon alla he seuraavat Eufratvirran itäpuolella kulkevaa tietä todennäköisesti kävellen ja ratsastaen kameleidensa kauloihin ripustettujen kilisevien kellojen tahdissa.

He kulkevat luoteeseen seuraten mutkittelevaa Eufratia. Monien, monien päivien jälkeen he ovat vaeltaneet 960 kilometriä. Noita uupuneita matkaajia sykähdyttää nähdä mehiläiskeon muotoiset majat Harranin kaupungin ympärillä. Harran on karavaanien suuri pysähdyspaikka. – 1. Mooseksen kirja 11:31.

Yli Eufratin

Abram asettautuu Harraniin ajatellen ilmeisesti iäkästä Terahia. Jehovan siunauksen avulla Abramista tulee melko varakas. (Vrt. Saarnaaja 5:18.) Miten usein Jumala nykyään huolehtiikaan samalla tavoin niiden aineellisista tarpeista, jotka ’jättävät talon, veljiä tai sisaria’ Valtakunnan vuoksi! – Markus 10:29, 30.

Harranissa Abram myös ’hankkii sieluja’ – palvelijoita. (1. Mooseksen kirja 12:5, UM) Jerusalemin targum ja kaldealaiset parafraasit sanovat, että hän käännytti heidät eli ’alisti heidät lain alle’. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 18:19.) Hänen uskonsa saa hänet todellakin saarnaamaan toisille, niin kuin Jehovan todistajat tekevät nykyään.

”Terahin ikä oli kaksisataa viisi vuotta; sitten Terah kuoli Harranissa.” (1. Mooseksen kirja 11:32) Abram murehtii isänsä kuolemaa. Mutta kun suruaika on ohi, hän suunnittelee taas lähtöä. ”Abram oli Harranista lähtiessänsä seitsemänkymmenen viiden vuoden vanha.” – 1. Mooseksen kirja 12:4.

”Ja Abram otti vaimonsa Saarain ja veljensä pojan Lootin sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, ja ne palvelijat, jotka he olivat hankkineet Harranissa, ja he lähtivät menemään Kanaanin maahan.” (1. Mooseksen kirja 12:5) Kuljettuaan 90 kilometriä Harranista länteen Abram todennäköisesti pysähtyy Eufratin varrelle vastapäätä muinaista Karkemiin kauppakeskusta. Tässä karavaanit tavallisesti menevät yli.

Milloin tämä tapahtuu? 14. niisankuuta 1943 eaa. Tuona samana ajankohtana 430 vuotta myöhemmin Abramin jälkeläiset vapautetaan egyptiläisten orjuudesta. (2. Mooseksen kirja 12:40, 41) Ja juuri tuona samana päivänä lähes kaksituhatta vuotta myöhemmin, hänen Siemenensä, Jeesus Kristus, tekee ”liiton – – valtakunnasta”, jonka alaisuudessa ”tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä”. – Luukas 22:1, 28, 29.

Uskon teon – Eufratin ylityksen – johdosta Jumalan Abramille antamat lupaukset alkavat toteutua. Abram voi nähdä mielikuvituksessaan ”kaupungin, jolla on todelliset perustukset”, ihmiskunnan vanhurskaan hallituksen. Todellakin vain muutaman johtolangan perusteella Abram on alkanut hahmottaa Jumalan tarkoitusta lunastaa vapaaksi kuoleva ihmiskunta. Profetian kipinä on sytyttänyt hänen mieleensä toivon palon! – Heprealaisille 11:10.

Jehovan todistajilla on nykyään suurempi peruste uskolle kuin Abramilla oli. Valtavat todisteet osoittavat, että ”kaupunki” eli taivaallinen Valtakunta, jota Abram odotti, on nyt todellisuutta! Mutta saako uskosi siihen sinut saarnaamaan innokkaasti, seuraamaan Jumalan antamaa ohjausta, tavoittelemaan pikemminkin hengellisiä päämääriä kuin aineellista hyvinvointia? Toivottavasti saa, sillä senlaatuista oli Abramin usko. Hänen uskonsa sai hänet toimimaan!

[Alaviitteet]

[Kartta/Kuvat s. 26]

(Ks. painettu julkaisu)

Aabrahamin matka

Ur

Harran

Karkemis

KANAAN

Välimeri

[Lähdemerkintä]

Based on a map copyrighted by Pictorial Archive (Near Eastern History) Est. and Survey of Israel

[Kuva]

Eufrat lähellä Uria

[Kuva]

Harran nykyään

[Kuva]

Eufrat lähellä Karkemista