Abraham – uskon esimerkki

”[Abraham oli] kaikkien niiden isä, jotka – – uskovat.” (ROOMALAISILLE 4:11)

1, 2. a) Mistä Abraham muistetaan tosi kristittyjen keskuudessa nykyään? b) Miksi Abrahamia sanotaan ”niiden isäksi, jotka – – uskovat”?

HÄN oli mahtavan kansakunnan esi-isä, profeetta, liikemies ja johtaja. Kristittyjen keskuudessa hänet muistetaan nykyään kuitenkin parhaiten ominaisuudesta, joka sai Jehova Jumalan pitämään häntä ystävänä: hänen horjumattomasta uskostaan (Jesaja 41:8; Jaakobin kirje 2:23). Hänen nimensä oli Abraham, ja Raamatussa häntä sanotaan ”kaikkien niiden isäksi, jotka – – uskovat” (Roomalaisille 4:11).

² Eivätkö ennen Abrahamia eläneet ihmiset, kuten Abel, Hanok ja Nooa, osoittaneet uskoa? Osoittivat, mutta juuri Abrahamin kanssa tehtiin liitto kaikkien maan kansakuntien siunaamisesta (1. Mooseksen kirja 22:18). Näin hänestä tuli kaikkien niiden kuvaannollinen isä, jotka uskoisivat luvattuun Siemeneen (Galatalaisille 3:8, 9). Abrahamia voidaan tavallaan pitää isänämme, sillä hän on meille jäljiteltävä esimerkki uskosta. Hänen koko elämänsä voidaan katsoa olleen uskon ilmausta, sillä siihen sisältyi lukuisia koetuksia. Jo kauan ennen kuin Abrahamille annettiin se, mitä voidaan sanoa hänen suurimmaksi uskonkoetuksekseen – käsky uhrata poikansa Iisak – hän osoitti uskonsa monissa vähäisemmissä koettelemuksissa (1. Mooseksen kirja 22:1, 2). Tarkastellaanpa nyt joitakin näistä varhaisista uskonkoetuksista ja katsotaan, mitä ne voivat opettaa meille.

Käsky lähteä Urista

3. Mitä Raamattu kertoo Abramin taustasta?

³ Raamattu tutustuttaa meidät Abramiin (joka tunnettiin myöhemmin Abrahamina) 1. Mooseksen kirjan 11:26:ssa, jossa sanotaan: ”Terah eli seitsemänkymmentä vuotta, minkä jälkeen hänelle syntyivät Abram, Nahor ja Haran.” Abram oli Jumalaa pelkäävän Seemin jälkeläinen (1. Mooseksen kirja 11:10–24). 1. Mooseksen kirjan 11:31:n mukaan Abram asui perheineen vauraassa ”Kaldean Urissa”, kaupungissa, joka sijaitsi aikoinaan Eufratin itäpuolella.a Hän ei siis varttunut aikuiseksi teltoissa asuvana paimentolaisena vaan kaupunkilaisena paikassa, missä oli paljon ylellisyyksiä. Urin kauppakaduilta voitiin ostaa muista maista tuotettuja tavaroita. Katujen varsilla oli valkoisiksi kalkittuja 14 huoneen taloja, joihin oli jopa asennettu putket likavesien johtamiseksi ulos.

4. a) Mitä haasteita Ur asetti tosi Jumalan palvojille? b) Mistä johtui, että Abram uskoi Jehovaan?

⁴ Kaikista aineellisista eduistaan huolimatta Ur asetti vakavan haasteen kenelle tahansa, joka halusi palvella tosi Jumalaa. Tuon kaupungin asukkaat olivat vajonneet syvälle epäjumalanpalvelukseen ja olivat hyvin taikauskoisia. Maisemaa hallitsikin kuunjumala Nannan kunniaksi rakennettu jättiläismäinen temppelitorni, zikkurat. Epäilemättä toiset, ehkä myös jotkut sukulaiset, painostivat kovasti Abramia osallistumaan sen inhottavaan palvontaan. Joidenkin juutalaisten perimätietojen mukaan Abramin isä Terah itse oli epäjumalien tekijä (Joosua 24:2, 14, 15). Oli miten oli, Abram ei harjoittanut rappeuttavaa väärää palvontaa. Hänen iäkäs esi-isänsä Seem oli yhä elossa, ja epäilemättä hän oli kertonut, mitä hän tiesi tosi Jumalasta. Siksi Abram uskoi Jehovaan, ei Nannaan! (Galatalaisille 3:6.)

Uskon koetus

5. Minkä käskyn ja lupauksen Jumala antoi Abramille, kun tämä oli vielä Urissa?

⁵ Abramin usko pantaisiin koetukselle. Jumala näyttäytyi hänelle ja käski: ”Lähde matkaan maastasi ja sukulaistesi luota ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä osoitan sinulle, ja minä tulen tekemään sinusta suuren kansakunnan ja siunaan sinua ja tahdon tehdä sinun nimesi suureksi; ja osoittaudu siunaukseksi. Ja minä tahdon siunata niitä, jotka siunaavat sinua, ja sen, joka kiroaa sinua, minä kiroan, ja kaikki maan suvut siunaavat itsensä sinun välitykselläsi.” (1. Mooseksen kirja 12:1–3; Apostolien teot 7:2, 3.)

6. Miksi Urista lähteminen vaati Abramilta todellista uskoa?

⁶ Abram oli vanha ja lapseton. Miten hänestä voitiin tehdä ”suuri kansakunta”? Entä missä oikeastaan oli tämä maa, johon hänen käskettiin lähteä? Jumala ei kertonut hänelle sitä silloin. Vauraan Urin ja kaikkien sen mukavuuksien jättäminen vaati siksi Abramilta todellista uskoa. Kirjassa ”Perhe, rakkaus ja Raamattu” sanotaan muinaisista ajoista: ”Ankarin kaikista rangaistuksista, mitä voitiin langettaa vakavaan rikokseen syyllistyneelle perheenjäsenelle, oli karkottaa hänet, riistää häneltä perheensä ’jäsenyys’. – – Tämän vuoksi se, että Abraham Jumalan kehotuksesta jätti paitsi maansa myös sukunsa, oli aivan poikkeuksellinen osoitus tinkimättömästä tottelevaisuudesta ja luottamuksesta Jumalaa kohtaan.” (Family, Love and the Bible.)

7. Miten kristityt saattaisivat nykyään kohdata samankaltaisia koetuksia kuin Abram kohtasi?

⁷ Kristityt voivat nykyään kohdata samanlaisia koetuksia. Abramin tavoin mekin saatamme tuntea painetta aineellisten etujen asettamiseen teokraattisten asioiden edelle (1. Johanneksen kirje 2:16). Ei-uskovat perheenjäsenemme voivat vastustaa meitä, tai erotetut sukulaiset saattavat yrittää houkutella meitä epäterveeseen seuraan (Matteus 10:34–36; 1. Korinttilaisille 5:11–13; 15:33). Abram on siis erinomainen esimerkki meille. Hän asetti Jehovan ystävyyden kaiken – jopa perhesiteiden – edelle. Hän ei tiennyt tarkasti, miten, milloin tai missä Jumalan lupaukset täyttyisivät. Silti hän halusi rakentaa elämänsä noiden lupausten varaan. Miten erinomainen kannustus meille asettaa Valtakunta ensimmäiseksi omassa elämässämme! (Matteus 6:33.)

8. Miten Abramin usko vaikutti hänen lähisukulaisiinsa, ja mitä kristityt voisivat oppia tästä?

⁸ Entä Abramin lähisukulaiset? Ilmeisestikin Abramin usko ja vakaumus vaikuttivat voimakkaasti heihin, sillä sekä hänen vaimonsa Saarai että hänen orvoksi jäänyt veljenpoikansa Loot päättivät totella Jumalan kehotusta ja lähteä Urista. Abramin veli Nahor ja jotkut hänen jälkeläisensä lähtivät Urista myöhemmin ja asettuivat asumaan Haraniin, jossa he palvoivat Jehovaa (1. Mooseksen kirja 24:1–4, 10, 31; 27:43; 29:4, 5). Suostuipa Abramin isä Terahkin lähtemään poikansa mukaan! Ja koska Terah oli suvun päämies, Raamattu sanoo hänen panneen toimeen tuon muuton kohti Kanaania (1. Mooseksen kirja 11:31). Voisimmeko mekin saada hyviä tuloksia, jos todistaisimme tahdikkaasti sukulaisillemme.

9. Millaisia matkavalmisteluja Abramin piti tehdä, ja miksi tämä saattoi merkitä uhrauksia?

⁹ Ennen matkalle lähtöä Abramilla oli paljon tehtävää. Hänen piti myydä kiinteää ja irtainta omaisuuttaan ja ostaa telttoja, kameleita, ruokatarvikkeita ja tarvittavia varusteita. Abram saattoi kärsiä taloudellisia menetyksiä, kun hän teki valmisteluja niin kiireesti, mutta hän totteli Jehovaa mielellään. Miten merkittävä olikaan se päivä, jona valmistelut oli tehty ja Abramin karavaani seisoi Urin muurien ulkopuolella valmiina lähtöön! Karavaani kaarsi Eufratia seuraten luoteeseen. Joidenkin viikkojen kuluttua, kun takana oli tuhatkunta kilometriä, se saapui Pohjois-Mesopotamiassa sijaitsevaan Haranin kaupunkiin, joka kuului karavaanien tärkeisiin pysähdyspaikkoihin.

10, 11. a) Mistä todennäköisesti johtui se, että Abram jäi Haraniin joksikin aikaa? b) Mitä rohkaisua voidaan antaa kristityille, jotka huolehtivat ikääntyvistä vanhemmistaan?

¹⁰ Abram asettui joksikin aikaa Haraniin – todennäköisesti huomaavaisuudesta iäkästä isäänsä Terahia kohtaan (3. Mooseksen kirja 19:32). Myös nykyään monilla kristityillä on huolehdittavanaan ikääntyvät tai sairaat vanhemmat, ja joidenkuiden täytyy sen vuoksi jopa järjestää elämänsä uudelleen. Kun on tarpeen tehdä näin, he voivat luottaa siihen, että heidän rakkaudellinen uhrautuvaisuutensa on ”otollista Jumalan silmissä” (1. Timoteukselle 5:4).

¹¹ Aika kului. ”Terahin päiviä kertyi kaksisataaviisi vuotta. Sitten Terah kuoli Haranissa.” Abram oli varmasti murheissaan tästä menetyksestä, mutta kun suruaika oli ohi, hän lähti heti matkaan. ”Abram oli Haranista lähtiessään seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen. Niin Abram otti vaimonsa Saarain ja veljensä pojan Lootin sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, ja ne sielut, jotka he olivat hankkineet Haranissa, ja he lähtivät menemään Kanaanin maahan.” (1. Mooseksen kirja 11:32; 12:4, 5.)

12. Mitä Abram teki Haranissa asuessaan?

¹² On kiinnostavaa panna merkille, että Haranissa ollessaan Abram ’kokosi omaisuutta’. Vaikka hän oli tehnyt aineellisia uhrauksia päästäkseen lähtemään Urista, hän lähti Haranista varakkaana miehenä. Tämä johtui selvästikin Jumalan siunauksesta (Saarnaaja 5:19). Vaikka Jumala ei lupaakaan antaa rikkautta kaikille palvelijoilleen nykyään, hän on uskollinen lupaukselleen huolehtia niiden tarpeista, jotka ’jättävät koteja, veljiä tai sisaria’ Valtakunnan tähden (Markus 10:29, 30). Lisäksi Abram ’hankki sieluja’, toisin sanoen useita palvelijoita. Jerusalemin targum ja kaldealaiset parafraasit eli tekstimuunnelmat sanovat, että Abram ’käännytti’ heidät. (1. Mooseksen kirja 18:19.) Saako sinun uskosi sinut puhumaan naapureillesi, työtovereillesi tai koulutovereillesi? Abram ei suinkaan asettunut paikoilleen eikä unohtanut Jumalan käskyä vaan käytti aikansa Haranissa hyödyllisesti. Mutta nyt siellä vietettävä aika oli lopussa. ”Silloin Abram lähti, niin kuin Jehova oli hänelle puhunut.” (1. Mooseksen kirja 12:4.)

Eufratin toiselle puolelle

13. Milloin Abram siirtyi Eufratin toiselle puolelle, ja mitä tämä merkitsi?

¹³ Abramin piti jälleen kerran lähteä taipaleelle. Haran jäi taakse, kun hän matkusti karavaaneineen noin 90 kilometriä länteen päin. Saattaa olla, että Abram pysähtyi Eufratin rannalla vastapäätä muinaista Karkemisin kauppakeskusta. Tämä oli karavaaneille parhaita kohtia ylittää joki.b Minä päivänä Abramin karavaani siirtyi joen toiselle puolelle? Raamatun mukaan se tapahtui 430 vuotta ennen kuin juutalaiset lähtivät Egyptistä 14. nisankuuta 1513 eaa. Siitä sanotaan 2. Mooseksen kirjan 12:41:ssä: ”Tapahtui niiden neljänsadankolmenkymmenen vuoden kuluttua, tapahtui juuri sinä päivänä, että kaikki Jehovan armeijat lähtivät Egyptin maasta.” Ilmeisesti Abrahamin kanssa tehty liitto astui siis voimaan 14. nisankuuta 1943 eaa., jolloin Abram siirtyi tottelevaisesti Eufratin toiselle puolelle.

14. a) Mitä Abram saattoi nähdä uskon silmin? b) Missä mielessä Jumalan palvelijat ovat nykyään siunatummassa asemassa kuin Abram?

¹⁴ Abram oli jättänyt taakseen vauraan kaupungin. Nyt hän saattoi kuitenkin nähdä mielessään ”kaupungin, jolla on todelliset perustukset”, ihmiskuntaa hallitsevan vanhurskaan hallituksen (Heprealaisille 11:10). Vaikkei Abramilla ollut paljon tietoa, Jumalan tarkoitus lunastaa kuoleva ihmiskunta oli alkanut hahmottua hänen mielessään. Nykyään olemme siunatussa asemassa, koska ymmärrämme Jumalan tarkoituksia paljon paremmin kuin Abram (Sananlaskut 4:18). Se ”kaupunki” eli Valtakunta-hallitus, johon Abram pani toivonsa, on nyt todellisuutta – se on ollut perustettuna taivaassa vuodesta 1914 saakka. Eikö tämän pitäisikin kannustaa meitä toimimaan tavalla, joka osoittaa uskoa ja luottamusta Jehovaan?

Tilapäisasukkaina Luvatussa maassa

15, 16. a) Miksi Abramilta vaati rohkeutta rakentaa alttari Jehovalle? b) Miten kristityt voivat nykyään olla Abramin tavoin rohkeita?

¹⁵ Ensimmäisen Mooseksen kirjan 12:5, 6:ssa kerrotaan: ”Lopulta he tulivat Kanaanin maahan. Ja Abram kulki maan halki aina Sikemin paikalle asti, lähelle Moren suuria puita.” Sikem sijaitsi 50 kilometriä Jerusalemista pohjoiseen hedelmällisessä laaksossa, jota on kuvailtu ”Pyhän maan paratiisiksi”. Mutta siihen aikaan ”maassa asuivat kanaanilaiset”. Koska kanaanilaiset olivat moraalisesti turmeltuneita, Abramin oli ryhdyttävä toimiin perheensä suojelemiseksi heidän turmelevalta vaikutukseltaan (2. Mooseksen kirja 34:11–16).

¹⁶ ”Jehova näyttäytyi nyt Abramille [toisen kerran] ja sanoi: ’Sinun siemenellesi minä annan tämän maan.’” Miten innostavaa! Tietysti Abram tarvitsi uskoa voidakseen iloita jostakin sellaisesta, minkä vasta hänen tulevat jälkeläisensä saisivat. Siitä huolimatta, että tuon lupauksen oli määrä täyttyä vasta tulevaisuudessa, Abram ”rakensi sinne alttarin Jehovalle, joka oli näyttäytynyt hänelle”. (1. Mooseksen kirja 12:7.) Eräs raamatunoppinut esittää: ”[Alttarin rakentaminen] tuohon maahan merkitsi tosiasiassa sen muodollista valtaamista sillä perusteella, että hän harjoitti siinä uskontoaan.” Alttarin rakentaminen oli myös rohkea teko. Tämä alttari oli epäilemättä samantyyppinen kuin myöhemmin lakiliitossa määritelty alttari, joka oli tehty (hakkaamattomista) luonnonkivistä (2. Mooseksen kirja 20:24, 25). Sen on täytynyt olla aivan erinäköinen kuin kanaanilaisten käyttämät alttarit. Abram ilmaisi näin rohkeasti kaikkien nähden olevansa tosi Jumalan, Jehovan, palvoja – senkin uhalla, että häntä katsottaisiin karsaasti ja hän saattaisi joutua fyysisesti vaaraan. Miten on meidän laitamme? Pidättyvätkö jotkut meistä, erityisesti nuoret, kertomasta naapureilleen tai koulutovereilleen, että he palvovat Jehovaa? Kannustakoon Abramin rohkeudesta antama esimerkki meitä kaikkia tuntemaan ylpeyttä siitä, että olemme Jehovan palvelijoita!

17. Miten Abram osoittautui Jumalan nimen julistajaksi, ja mistä tämä muistuttaa nykyajan kristittyjä?

¹⁷ Menipä Abram minne tahansa, Jehovan palvonta oli aina ensi sijalla. ”Myöhemmin hän siirtyi sieltä vuoristoon, Betelistä itään, ja pystytti telttansa niin, että Betel oli lännessä ja Ai idässä. Sitten hän rakensi sinne alttarin Jehovalle ja huusi avukseen Jehovan nimeä.” (1. Mooseksen kirja 12:8.) Heprealainen sanonta ”huutaa avukseen jonkun nimeä” merkitsee myös ’julistaa (saarnata) jonkun nimeä’. Epäilemättä Abram julisti rohkeasti Jehovan nimeä kanaanilaisten parissa (1. Mooseksen kirja 14:22–24). Tämä muistuttaa meitä omasta velvollisuudestamme ’julistaa julkisesti hänen nimeään’ mahdollisimman suuressa määrin (Heprealaisille 13:15; Roomalaisille 10:10).

18. Millainen suhde Abramilla oli Kanaanin asukkaisiin?

¹⁸ Abram ei viipynyt missään noista paikoista kovin pitkään. ”Jälkeenpäin Abram purki leirin ja kulki sitten leiripaikasta toiseen Negeviä kohti”, Juudan vuoriston eteläpuoliselle puolikuivalle alueelle (1. Mooseksen kirja 12:9). Pysymällä jatkuvasti liikkeellä ja osoittamalla jokaisessa uudessa paikassa olevansa Jehovan palvojia Abram ja hänen huonekuntansa ”julistivat julkisesti, että he olivat vieraita ja tilapäisasukkaita siinä maassa” (Heprealaisille 11:13). Kaiken aikaa he välttivät liiallista tuttavuutta alueen pakana-asukkaiden kanssa. Samoin nykyajan kristittyjen täytyy välttää olemasta ”osa maailmasta” (Johannes 17:16). Vaikka olemmekin huomaavaisia ja kohteliaita naapureillemme ja työtovereillemme, varomme lankeamasta käytökseen, joka heijastaa Jumalasta vieraantuneen maailman henkeä (Efesolaisille 2:2, 3).

19. a) Miksi paimentolaiselämä oli Abramille ja Saaraille haasteellista? b) Mitä muita haasteita oli Abramin edessä?

¹⁹ Älkäämme unohtako, että sopeutuminen paimentolaiselämän rasituksiin ei varmasti ollut helppoa Abramille enempää kuin Saaraillekaan. He söivät laumoistaan saamiaan tuotteita eivätkä Urin hyvin varustetuilta kauppakaduilta ostettua ruokaa; he asuivat teltoissa eivätkä hyvin rakennetuissa taloissa (Heprealaisille 11:9). Abramin päivät olivat täynnä toimintaa; katraista ja palvelijoista huolehtiminen teetti hänellä paljon työtä. Saarai epäilemättä hoiti oman kulttuurinsa naisille perinteisesti kuuluvia tehtäviä, joita olivat taikinan alustaminen, leivän leipominen, villan kehrääminen ja vaatteiden ompeleminen (1. Mooseksen kirja 18:6, 7; 2. Kuninkaiden kirja 23:7; Sananlaskut 31:19; Hesekiel 13:18). Edessä oli kuitenkin uusia koettelemuksia. Pian Abram ja hänen huonekuntansa kohtaisivat tilanteen, jossa heidän henkensä oli vaarassa! Kestäisikö Abramin usko tuon haasteen edessä?

[Alaviitteet]

Panitko merkille?

• Miksi Abramia sanotaan ”kaikkien niiden isäksi, jotka – – uskovat”?

• Miksi lähtö Kaldean Urista vaati Abramilta uskoa?

• Miten Abram osoitti, että hän asetti Jehovan palvonnan etusijalle?

[Kartta s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

ABRAMIN MATKA

Ur

Haran

Karkemis

KANAAN

Suuri meri

[Lähdemerkintä]

Kartta: Pictorial Archive (Near Eastern History) Est. and Survey of Israel

[Kuva s. 15]

Abramilta vaati uskoa jättää mukavuudet, joita elämä Urissa tarjosi

[Kuva s. 18]

Elämällä teltoissa Abram ja hänen huonekuntansa ”julistivat julkisesti, että he olivat vieraita ja tilapäisasukkaita”