Aabraham – esimerkki kaikille jotka haluavat Jumalan ystävyyttä
”Hän ei heikentynyt uskossa, – – ja oli täysin vakuuttunut siitä, että minkä hän [Jumala] oli luvannut, sen hän myös pystyi tekemään.” – ROOMALAISILLE 4:19–21.
1. Miksi Saatana on yrittänyt vähentää Aabrahamia koskevan kertomuksen uskottavuutta?
RAAMATUSSA esitetty Jumalan sana on ”elävä ja voimaa uhkuva”. (Heprealaisille 4:12) Niinpä kertomus siitä, miten Jehova menetteli Aabrahamin kanssa, on rohkaisun lähde kaikille Jumalan ystävyyttä haluaville, vaikka se kirjoitettiinkin yli 3 500 vuotta sitten. (Roomalaisille 15:4) Jumalan päävihollinen, Saatana, tietää tämän, ja hän on käyttänyt uskonnollisia johtajia yrittäessään vähentää tuon kertomuksen uskottavuuden myytin tasolle. – 2. Korinttolaisille 11:14, 15.
2. Mikä näkemys Jeesuksen opetuslapsilla oli Aabrahamista?
2 Koska kertomus Aabrahamista on osa ’Jumalan henkeyttämästä koko Raamatusta’, se on totuudenmukainen ja ”hyödyllinen [kristilliseen] opettamiseen”. (2. Timoteukselle 3:16; Johannes 17:17) Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset todella tajusivat tämän, sillä Aabraham mainitaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa 74 kertaa. Uskoa vahvistavassa Heprealaiskirjeen 11. luvussa häntä käsitellään laajemmin kuin ketään muuta esikristillisenä aikana elänyttä Jumalan palvelijaa.
3. Minkä suurenmoisen kunnian Aabraham sai?
3 Aabraham ei ollut tavallinen ”profeetta”, sillä Jehova käytti häntä näyttelemään suuren ”vertauskuvallisen näytelmän”, jossa tuo patriarkka sai suurenmoisen kunnian toimia itse Jumalan profeetallisena esikuvana. (1. Mooseksen kirja 20:7; Galatalaisille 4:21–26) Niinpä Jeesus puhuikin ”Aabrahamin povesta” kuvaillessaan suotuisaa asemaa Jumalan edessä. – Luukas 16:22.
Hänen ensimmäinen uskon tekonsa
4. Miten Jumala alkoi Raamatun mukaan olla tekemisissä Abramin kanssa?
4 Abram, kuten hänen nimensä alun perin kuului, kasvoi ”Kaldean Uurissa”. Hänen asuessaan siellä Jehova Jumala ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” – 1. Mooseksen kirja 12:1–3; 15:7; Apostolien teot 7:2, 3.
5. a) Mikä Jumalan lupauksessa varmasti kosketti Abramia? b) Miten Abram reagoi tuohon lupaukseen?
5 Todella haastava kehotus! Sen totteleminen merkitsi Abramille parhaan mahdollisen ympäristön ja sukulaisten jättämistä sekä elämää kaukana vieraassa maassa. Jumalan rakkaudellinen lupaus kosketti kuitenkin syvästi Abramia. Koska hän oli lapseton vanha mies, jonka vaimo oli hedelmätön, näytti siltä, että hänen nimensä unohdettaisiin pian. Jumalan lupauksessa vakuutettiin päinvastoin, että hänestä polveutuisi ”suuri kansa”. Lisäksi Jumalan lupaukseen sisältyi suurenmoinen julistus hyvästä uutisesta koko ihmiskunnalle, sillä se viittasi aikaan, jolloin kaikki kansat tulisivat siunatuiksi. (Galatalaisille 3:8) Abram osoitti uskoa Jehovan lupaukseen ja jätti yhden senaikaisista korkean kulttuurin keskuksista. Raamattu kertoo, että ”hän lähti, vaikkei tiennyt minne oli menossa”. – Heprealaisille 11:8.
6. a) Miksi lähtemisen sanotaan 1. Mooseksen kirjan 11:31:ssä tapahtuneen Terahin aloitteesta? (Apostolien teot 7:2–4) b) Millä tavoin Saara oli esimerkki nykyään eläville kristityille naisille?
6 Abramin usko vaikutti toisiinkin. Hänen huonekuntansa sekä hänen isänsä Terah ja hänen veljenpoikansa Loot lähtivät hänen mukaansa. Koska Terah oli kuitenkin tuon patriarkaalisen suvun pää, lähtemisen mainitaan tapahtuneen hänen aloitteestaan. (1. Mooseksen kirja 11:31) Huomionarvoista on myös se, että Abram sai tukea vaimoltaan Saarailta, jota myöhemmin sanottiin Saaraksi. Hän tyytyi alhaisempaan elintasoon koko loppuelämänsä ajan. (1. Mooseksen kirja 13:18; 24:67) On siksi ymmärrettävää, että hänen kuoltuaan ”Aabraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä”. (1. Mooseksen kirja 23:1, 2) Lujan uskonsa ja vaimona osoittamansa kokosydämisen alamaisuuden vuoksi hänet asetetaan kristityille naisille esimerkiksi todellisesta hengellisestä kauneudesta. – Heprealaisille 11:11, 13–15; 1. Pietari 3:1–6.
7. Millä tavoin nykyajan kristityt ovat osoittaneet samanlaista uskoa kuin Aabraham ja Saara osoittivat?
7 Monet nykyajan kristityt ovat osoittaneet samanlaista uskoa lähtemällä vapaaehtoisesti levittämään Jumalan sanomaa paikkoihin, joissa tarvitaan kipeästi Valtakunnan saarnaajia ja niitä, jotka rakentavat uusia tiloja raamatullisen kirjallisuuden painamista ja postittamista varten sekä huolehtivat toiminnasta noissa tiloissa. (Matteus 24:14) Nämä kristityt ovat myös totelleet käskyä: ”Menkää – – ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä.” Muuttaessaan vieraaseen maahan heidän on usein täytynyt mukautua erilaiseen elintasoon. Toiset taas ovat tehneet huomattavia aineellisia uhrauksia voidakseen tehdä opetuslapsia omalla alueellaan. – Matteus 28:19, 20.
Muita uskon tekoja
8. Minkä tapahtumien jälkeen Jehova ilmestyi Abramille uudestaan?
8 Abram viipyi Harranin kaupungissa, kunnes hänen isänsä Terah kuoli. (1. Mooseksen kirja 11:31, 32) Sitten hänen huonekuntansa ylitti Eufratin ja suuntasi kulkunsa etelään. Lopulta he tulivat ”Sikemin paikkakunnalle” keskelle Kanaanin maata. Sen on täytynyt olla todella miellyttävä näky! Sikem sijaitsee hedelmällisessä laaksossa kahden vuorijonon välissä, joiden huippuja ovat Ebalin ja Garissimin vuoret. Sitä on sanottu ”Pyhän maan paratiisiksi”. Jehova ilmestyi täällä sopivasti uudelleen Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi [”siemenellesi”, UM] minä annan tämän maan.” – 1. Mooseksen kirja 12:5–7.
9. a) Millä huomattavalla tavalla Abram edelleen osoitti uskoa? b) Mitä me opimme tästä?
9 Abram vastasi tähän jälleen uskon teolla. Kertomus jatkaa: ”Hän rakensi sinne alttarin Herralle.” (1. Mooseksen kirja 12:7) Todennäköisesti siihen liittyi eläinuhrin uhraaminen, sillä heprean kielessä sana ”alttari” tarkoittaa ’uhripaikkaa’. Myöhemmin Abram toisti nämä uskon teot maan muissa osissa. Lisäksi hän ”huusi avuksi Herran [”Jehovan”, UM] nimeä”. (1. Mooseksen kirja 12:8; 13:18; 21:33) Heprealainen sanonta ”huutaa avuksi jonkun nimeä” merkitsee myös ’julistaa (saarnata) jonkun nimeä’. Abramin huonekunta sekä kanaanilaiset kuulivat varmasti hänen julistavan rohkeasti Jumalansa Jehovan nimeä. (1. Mooseksen kirja 14:22–24) Samalla tavoin myös kaikkien niiden, jotka nykyään haluavat Jumalan ystävyyttä, täytyy huutaa avukseen hänen nimeään uskossa. Tähän sisältyy se, että he saarnaavat julkisesti ’uhraten aina Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään’. – Heprealaisille 13:15; Roomalaisille 10:10.
10. a) Millä muilla tavoin Abram osoitti uskoa? b) Millaisen esimerkin hän antoi kristityille perheenpäille? (1. Timoteukselle 3:12)
10 Abram osoitti uskonsa Jehovaan myös monilla muilla tavoin. Hän teki uhrauksia rauhan hyväksi, mutta käsitteli kriisitilanteita rohkeasti. (1. Mooseksen kirja 13:7–11; 14:1–16) Vaikka hän olikin rikas, hän ei ollut materialisti. (1. Mooseksen kirja 14:21–24) Hän oli sen sijaan vieraanvarainen ja tuki anteliaasti Jehovan palvontaa. (1. Mooseksen kirja 14:18–20; 18:1–8) Mikä tärkeintä, hän oli esimerkillinen perheenpää ja noudatti Jehovan ohjeita käskemällä poikiaan ja jälkeensä jäävää huonekuntaansa ”noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus – – on”. (1. Mooseksen kirja 18:19) Abramin huonekunta toimi siis täysin eri tavalla kuin ne kanaanilaiset, jotka asuivat lähellä sijainneissa Sodomassa ja Gomorrassa ja harjoittivat sukupuolisia luonnottomuuksia. Abram ei olisi totisesti suvainnut huonekunnassaan sellaisia törkeitä syntejä. Se että hän johti hyvin huonekuntaansa, ilmenee siitä tavasta, jolla siihen kuuluvat jäljittelivät häntä huutamalla avukseen Jehovan nimeä uskossa. – 1. Mooseksen kirja 16:5, 13; 24:26, 27; 25:21.
”Hän ei heikentynyt uskossa”
11. Miten Abram pystyi kestämään ”muukalaisena – – vieraassa maassa” sata vuotta?
11 Abramin vahva usko auttoi häntä kestämään vaikeuksia hänen eläessään sata vuotta ihmisten keskuudessa, jotka väittivät maata omakseen. (1. Mooseksen kirja 12:4; 23:4; 25:7) Raamattu kertoo: ”Hän eli muukalaisena lupauksen maassa niin kuin vieraassa maassa ja asui teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat hänen ohellaan sen saman lupauksen perillisiä. Sillä hän odotti kaupunkia [Jumalan valtakuntaa], jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala. Ja kuitenkin jos – – [hän olisi] tosiaan – – [muistanut] jatkuvasti sitä paikkaa, josta – – [hän oli lähtenyt, hänellä] olisi ollut tilaisuus palata.” – Heprealaisille 11:9, 10, 15; vrt. Heprealaisille 12:22, 28.
12. Mikä tilaisuus Abramilla oli palata Uuriin pian lähtönsä jälkeen, ja miten hän toimi tässä ratkaisevassa tilanteessa?
12 Abram ei ollut elänyt Kanaanin maassa kovinkaan pitkään, kun ankara nälänhätä tarjosi hänelle ”tilaisuuden palata”. Eufratin runsaat vedet huolehtivat Uurin vedensaannista, joten se ei ollut riippuvainen suoranaisesta sateesta. Abram ei kuitenkaan palannut sinne, vaan pani luottamuksensa Jehovaan ja matkasi päinvastaiseen suuntaan – Egyptiin. Se oli uskaliasta. Koska Abram oli muukalainen ja hänellä oli kaunis vaimo, hänen henkensä oli vaarassa tuossa vieraassa maassa. Hän ryhtyi kuitenkin varotoimiin pyytäen Saaraita salaamaan heidän aviosuhteensa. Jehova siunasi Abramia tämän uskon vuoksi, ja pian hän saattoi palata Luvattuun maahan entistä varakkaampana. – 1. Mooseksen kirja 12:10–13:2; 20:12.
13. Mitä kuvaavat Saarain hedelmättömyys ja se, että Abram salasi olevansa naimisissa hänen kanssaan?
13 Tämäkin kuului siihen profeetalliseen näytelmään, jota Abram tietämättään näytteli opetukseksi meille. Saarai, joka oli edelleen hedelmätön, kuvasi Jehovan taivaallista, uskollisten enkelien muodostamaa vaimonkaltaista järjestöä. Tämän kauniin kuvaannollisen vaimon täytyi odottaa yli 4 000 vuotta, ennen kuin se saattoi tuottaa Suuremman Aabrahamin, Jehova Jumalan, todellisen siemenen. Jumalan uskollisten palvelijoitten suoranainen vainoaminen noina odotuksen vuosina synnytti toisinaan sellaisen vaikutelman, että Jehova oli salannut olevansa sen aviomies. – 1. Mooseksen kirja 3:15; Jesaja 54:1–8; Galatalaisille 3:16, 27, 29; 4:26.
14. a) Miten Saarai lopulta reagoi hedelmättömyyteensä? b) Mitä tapahtui Abramin ollessa 99-vuotias ja miksi?
14 Elettyään muukalaisena kymmenen vuotta Abramilla ei vieläkään ollut poikaa perillisenään. Saarai pyysi häntä epätoivoissaan hankkimaan jälkeläisen hänen orjattarensa Haagarin kautta. Abram suostui, ja niin syntyi Ismael. (1. Mooseksen kirja 12:4; 16:1–4, 16) Luvattu siunauksen siemen oli kuitenkin tuleva jonkun muun välityksellä. Abramin ollessa 99-vuotias hänen nimensä muutettiin Aabrahamiksi, koska Jumala sanoi: ”Minä teen sinusta kansojen paljouden isän.” Saarain nimi muutettiin Saaraksi, ja hänelle luvattiin, että hän synnyttäisi pojan. – 1. Mooseksen kirja 17:1, 5, 15–19.
15. a) Miksi Aabraham nauroi ajatukselle, että Saara synnyttäisi hänelle pojan? b) Miten Aabraham jälleen todisti lujan uskonsa?
15 Aabraham (ja myöhemmin myös Saara) nauroi ajatukselle, koska hän ja Saara olivat jo menettäneet lisääntymiskykynsä. (1. Mooseksen kirja 17:17; 18:9–15) Se ei kuitenkaan ollut uskon puutteesta johtuvan epäilyksen synnyttämää naurua. Raamattu selittääkin: ”Hän ei heikentynyt uskossa – –. Mutta Jumalan lupauksen tähden hän – – tuli voimalliseksi uskonsa vaikutuksesta, antoi Jumalalle kunnian ja oli täysin vakuuttunut siitä, että minkä hän oli luvannut, sen hän myös pystyi tekemään.” (Roomalaisille 4:18–21) Vielä tuona samana päivänä Aabraham todisti lujan uskonsa. Jehova käski Aabrahamin ympärileikkauttaa itsensä ja kaikki suuren huonekuntansa miespuoliset jäsenet merkiksi liitosta, jonka Jumala oli tehnyt hänen kanssaan. (1. Mooseksen kirja 15:18–21; 17:7–12, 26) Miten hän suhtautui tähän tuskalliseen käskyyn? ”Aabraham – – ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niinkuin Jumala oli hänelle sanonut.” – 1. Mooseksen kirja 17:22–27.
16. a) Mitä tapahtui Iisakin vieroituspäivänä? b) Mitä Haagarin ja Ismaelin karkottaminen kuvasi?
16 Iisak, jonka nimi merkitsee ’nauru’, syntyi Saaralle seuraavana vuonna. (1. Mooseksen kirja 21:5, 6) Pian koitti hänen vieroittamisensa aika. Juhlan kuluessa mustasukkainen Ismael vainosi Iisakia. Silloin Saara kehotti painokkaasti Aabrahamia karkottamaan huonekunnasta tuon orjattaren, Haagarin, ja hänen poikansa. Jehova Jumala tuki Saaran pyyntöä. Aabraham totteli nopeasti, vaikka se tuottikin hänelle tuskaa. (1. Mooseksen kirja 21:8–14) Galatalaiskirjeen 4:21–30:n mukaan tämä kuvasi sitä, kuinka Suurempi Aabraham päättäisi suhteensa luonnolliseen Israelin kansaan kuuluvien kanssa. Muun ihmiskunnan tavoin hekin olivat syntyneet synnin orjina. (Roomalaisille 5:12) Mutta lisäksi he hylkäsivät Jeesuksen Kristuksen, Aabrahamin todellisen Siemenen, joka tuli vapauttamaan heidät. (Johannes 8:34–36; Galatalaisille 3:16) Ja samalla tavoin kuin Ismael vainosi Iisakia, hekin vainosivat hengellisen Israelin vastaperustettua kristillistä seurakuntaa, johon kuuluvat olivat Aabrahamin siemenen toissijainen osa. – Matteus 21:43; Luukas 3:7–9; Roomalaisille 2:28, 29; 8:14–17; 9:6–9; Galatalaisille 3:29.
Hänen suurin uskonkoetuksensa
17. Miten Aabrahamin usko joutui seuraavaksi ankaraan kokeeseen?
17 On epätodennäköistä, että kukaan ihmisisä olisi rakastanut poikaansa enemmän kuin iäkäs Aabraham rakasti Iisakia. On siis täytynyt olla melkoinen järkytys, kun häntä käskettiin: ”Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon.” – 1. Mooseksen kirja 22:1, 2.
18. Miten Aabraham reagoi Jehovan käskyyn uhrata Iisak?
18 Aabrahamin on varmasti ollut vaikea ymmärtää tämän tuskallisen käskyn tarkoitusta. Silti hän totteli tapansa mukaan viipymättä. (1. Mooseksen kirja 22:3) Matka valitulle vuorelle kesti kolme piinallista päivää. Siellä hän sitten rakensi alttarin ja sijoitti polttopuut sen päälle. Tähän mennessä hän oli varmasti selittänyt Jumalan käskyn Iisakille, joka olisi helposti voinut paeta paikalta. Sen sijaan Iisak antoi iäkkään isänsä sitoa raajansa ja asettaa hänet alttarille. (1. Mooseksen kirja 22:4–9) Mistä tällainen tottelevaisuus johtui?
19. a) Mistä Iisakin rohkea alistuvaisuus johtui? b) Mitä nykyajan kristityt perheet voivat oppia Aabrahamin ja Iisakin välisestä suhteesta?
19 Aabraham oli uskollisesti täyttänyt velvollisuutensa Iisakin suhteen, kuten 1. Mooseksen kirjan 18:19:stä käy ilmi. Epäilemättä hän oli juurruttanut Iisakin mieleen, että Jehovan tarkoitus oli herättää kuolleet. (1. Mooseksen kirja 12:3; Heprealaisille 11:17–19) Iisak puolestaan sai kokea Aabrahamin syvän rakkauden ja halusi varmasti miellyttää isäänsä kaikessa, varsinkin kun siihen liittyi Jumalan tahdon tekeminen. Tämä on todella suurenmoinen opetus nykyajan kristityille perheille. – Efesolaisille 6:1, 4.
20. Miten Aabraham totteli, ja mitä hän sai palkakseen?
20 Sitten koitti kokeen huipentuma. Aabraham tarttui teurastusveitseen. Mutta juuri kun hän oli tappamaisillaan poikansa, Jehova keskeytti hänet ja sanoi: ”Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.” (1. Mooseksen kirja 22:11, 12) Kuinka runsaan palkinnon Aabraham saikaan kuullessaan itse Jumalan julistavan hänet vanhurskaaksi! Nyt hän saattoi olla varma siitä, että hän oli täyttänyt ne vaatimukset, jotka Jumala asettaa epätäydellisille ihmisille. Mikä vielä tärkeämpää, Jehovan aiemmin esittämä arvio hänen uskostaan osoittautui oikeaksi. (1. Mooseksen kirjan 15:5, 6) Tämän jälkeen Aabraham uhrasi oinaan, joka ihmeen välityksellä annettiin Iisakin tilalle. Sitten hän kuuli Jehovan vahvistavan liiton lupaukset vannomallaan valalla. Myöhemmin häntä sanottiin Jehovan ystäväksi. – 1. Mooseksen kirja 22:13–18; Jaakob 2:21–23.
21. Mikä profeetallinen kuvaus tällä tavoin esitettiin, ja mitä sen pitäisi kannustaa meitä haluamaan?
21 Aabraham antoi uhrinsa ”kuvaannollisella tavalla”. (Heprealaisille 11:19) Se esikuvasi sitä tuskallista, kallisarvoista uhria, jonka Jehova Jumala antoi lähettäessään rakkaan Poikansa maan päälle kuolemaan ”Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin”. (Johannes 1:29) Iisakin alttius kuolla kuvaa puolestaan sitä, miten Suurempi Iisak, Jeesus Kristus, rakkaudellisesti alistui tekemään taivaallisen Isänsä tahdon. (Luukas 22:41, 42; Johannes 8:28, 29) Lopuksi, aivan kuten Aabraham sai poikansa elossa alttarilta, Jehovakin sai rakkaan Poikansa takaisin kuolemasta loistoisana henkiluomuksena. (Johannes 3:16; 1. Pietari 3:18) Kuinka rohkaisevaa tämä kaikki onkaan Jumalan ystävyyttä haluaville nykyään!
22. Millä tavoin eräs valittu ihmisryhmä on hyötynyt Jumalan ylivertaisesta rakkaudesta?
22 Valittu ihmisryhmä on osoittanut uskoa tähän Suuremman Aabrahamin, Jehova Jumalan, ylivertaiseen rakkauden tekoon, ja tähän ryhmään kuuluvat on sen vuoksi julistettu vanhurskaiksi Jumalan lapsina. (Roomalaisille 5:1; 8:15–17) Ensin heitä otettiin juutalaisista ja sen jälkeen pakanoista, ja he ovat todella tulleet siunatuiksi Aabrahamin siemenen, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä. (Apostolien teot 3:25, 26; Galatalaisille 3:8, 16) He muodostavat puolestaan Aabrahamin siemenen toissijaisen osan. (Galatalaisille 3:29) Heidän lopullinen lukumääränsä on 144 000, ja heidät herätetään Jeesuksen tavoin taivaalliseen elämään sen jälkeen, kun he ovat osoittautuneet uskollisiksi kuolemaan saakka. – Roomalaisille 6:5; Ilmestys 2:10; 14:1–3.
23. a) Miten miljoonat ihmiset tulevat parhaillaan siunatuiksi Aabrahamin siemenen jäännöksen välityksellä? (2. Korinttolaisille 5:20) b) Mitä muita siunauksia ”suuri joukko” saa tulevaisuudessa?
23 Samanaikaisesti miljoonat kaikkiin kansoihin kuuluvat ihmiset ”tulevat siunatuiksi” osoittaessaan vastakaikua Aabrahamin siemenen pienen jäännöksen palvelusta kohtaan. (1. Mooseksen kirja 22:18) Sen oppiminen, miten syntiset ihmiset voidaan julistaa vanhurskaiksi Jumalan ystävinä, on todella sävähdyttänyt heitä. Niinpä ”suuri joukko – – kaikista kansakunnista” nauttii Jumalan suosiota sen jälkeen, kun he ”ovat pesseet pitkät viittansa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”. Jäännöksen johdolla hekin suorittavat Jumalalle ”pyhää palvelusta päivät ja yöt”. Tämän suuren joukon edessä on suurenmoinen odote saada elää ikuisesti ”Jumalan lapsina” paratiisissa maan päällä. (Ilmestys 7:9–17; 21:3–5; Roomalaisille 8:21; Psalmit 37:29) Ennen kuin nämä siunaukset kuitenkaan toteutuvat, täytyy tapahtua jotain tärkeämpää, kuten saamme tietää seuraavasta kirjoituksesta.
Kertauskysymyksiä
◻ Miten Aabrahamin ja hänen sukulaistensa usko koeteltiin?
◻ Miten nykyajan kristityt ovat ilmaisseet samanlaista uskoa?
◻ Millä muilla tavoin Aabraham osoitti uskoa?
◻ Miten Aabraham, Saara ja Iisak ovat esimerkkejä kristityille perheille?
◻ Mitä Aabrahamin suurin uskon teko kuvasi?