Abrahamin aikana Elamin kuningas ja kolme muuta häneen liittynyttä kuningasta hyökkäsivät Kanaanin maan eteläosaan ja voittivat joitakin amorilaisia, joiden arvellaan asuneen Kuolleenmeren lounaispuolella sijainneessa Hasason-Tamarissa. Kolme amorilaista miestä, jotka asuivat Hebronissa tai sen lähistöllä, olivat silloin ”Abramin liittolaisia” ja auttoivat häntä sen vuoksi ajamaan takaa alueelle tunkeutuneita kuninkaita ja voittamaan heidät sekä pelastamaan samalla hänen veljenpoikansa Lootin. (1Mo 14.) Jonkin ajan kuluttua Jumala kuitenkin ilmoitti Abrahamille, että kun amorilaisten erhe olisi lopulta ”tullut täyteen”, niin Abrahamin jälkeläiset palaisivat vieraasta maasta Kanaaniin ja ottaisivat haltuunsa amorilaisten maan (1Mo 15:13–21).

Valtaheimo Kanaanissa. Jotkut kommentaattorit katsovat, että 1. Mooseksen kirjan 15:16:ssa ja 48:22:ssa käytetty sana ”amorilaiset” edustaa Kanaanin kansoja yleensä. Näyttää tosiaan siltä, että amorilaiset olivat huomattavin heimo eli valtaheimo Kanaanissa silloin, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä (vrt. 5Mo 1:6–8, 19–21, 27; Jos 24:15, 18; Tu 6:10). Jos tämä pitää paikkansa, olisi ymmärrettävää, että joihinkin vähemmän tärkeisiin heimoihin ja sukulaisheimoihin viitattiin käyttämällä valtaheimon eli amorilaisten nimeä. 4. Mooseksen kirjan 14:44, 45:ssä sanotaankin, että ”amalekilaiset” ja ”kanaanilaiset” tuottivat israelilaisille ensimmäisen sotilaallisen tappion, mutta kerratessaan noita tapahtumia 5. Mooseksen kirjan 1. luvussa Mooses toteaa vain ”amorilaisten” aiheuttaneen tuon tappion (5Mo 1:44). Ja Joosuan 10:5:ssä sanotaan Jerusalemin olleen amorilaiskuninkaan hallinnassa (vrt. Hes 16:3, 45), mutta muualla osoitetaan jebusilaisten asuneen siellä (Jos 15:8, 63; Tu 1:21; vrt. myös gibeonilaisten tapaukseen, josta on kerrottu Jos 9:7:ssä ja 2Sa 21:2:ssa). Samalla tavoin Israelin kansakunnan yhden heimon, Juudan, nimi alkoi soveltua kaikkiin israelilaisiin yleisnimessä ”juutalainen”.