”Noudattakaa vieraanvaraisuutta”

”Antakaa omastanne pyhille heidän tarpeittensa mukaan. Noudattakaa vieraanvaraisuutta.” (ROOMALAISILLE 12:13)

 1. Mikä on yksi ihmisen perustarpeista, ja miten se ilmenee?

NYKYAIKANA voi olla ahdistavaa kävellä pitkin autiota katua oudoilla kulmilla iltamyöhällä. Toisaalta voi olla aivan yhtä painostavaa olla väkijoukossa, jos ei tunne ketään tai on itse tuntematon muille. Ihmisluontoon kuuluu tosiaan erottamattomasti tarve olla sellainen, josta välitetään ja joka on toivottu ja rakastettu. Kukaan ei halua, että häntä kohdeltaisiin vieraana tai ulkopuolisena.

 2. Miten Jehova on huolehtinut toveruuden tarpeestamme?

² Jehova Jumala, kaiken Tekijä ja Luoja, on täysin perillä siitä, että ihminen tarvitsee toveruutta. Ihmisluomuksensa Suunnittelijana Jumala tiesi alusta alkaen, ettei ihmisen ollut ”hyvä olla jatkuvasti yksin”, ja hän toimi tuon tiedon mukaan (1. Mooseksen kirja 2:18, 21, 22). Raamatun kirjoitukset ovat täynnä esimerkkejä siitä, miten Jehova ja hänen palvelijansa ovat tehneet huomaavaisia tekoja toisille ihmisille. Tämän avulla voimme oppia, miten ’noudattaa vieraanvaraisuutta’ toisten iloksi ja mielihyväksi sekä omaksi tyydytykseksemme (Roomalaisille 12:13).

Mieltymys vieraisiin

 3. Selitä, mitä vieraanvaraisuus pohjimmiltaan merkitsee.

³ Raamatussa käytetty sana ”vieraanvaraisuus” on käännös kreikankielisestä sanasta fi·lo·kse·niʹa; se koostuu kahdesta kantasanasta, joiden merkitykset ovat ’rakkaus’ ja ’vieras [ihminen]’. Vieraanvaraisuus merkitsee siis pohjimmiltaan ’rakkautta vieraita kohtaan’. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä muodollisuudesta tai kohteliaisuudesta. Siinä ovat mukana tunteet. Verbin fi·leʹō merkitys on Raamatun sanoja selittävän James Strongin teoksen mukaan ”olla [jonkun tai jonkin] ystävä (pitää kovasti [jostakusta tai jostakin]), toisin sanoen olla kiintynyt (mistä käy ilmi henkilökohtainen kiintymyksen tunne)” (Exhaustive Concordance of the Bible). Vieraanvaraisuus menee siis pitemmälle kuin periaatteeseen perustuva rakkaus, jota ehkä ilmaistaan velvollisuudentunnosta. Se kertoo yleensä aidosta mieltymyksestä, kiintymyksestä ja ystävyydestä.

 4. Ketä kohtaan vieraanvaraisuutta tulisi ilmaista?

⁴ Tämän mieltymyksen ja kiintymyksen kohde on ’vieras [ihminen]’ (kreikaksi kseʹnos). Kuka se voisi olla? Strongin sanakirjassa sanan kseʹnos määritelmä on ”vieras[maalainen] (kirjaimellisesti muukalainen, kuvaannollisesti uusi), näin ollen vieraana oleva henkilö tai (päinvastoin) vieras [ihminen]”. Vieraanvaraisuus, sellaisena kuin se esiintyy Raamatun esimerkeissä, voi siis heijastaa huomaavaisuutta jotakuta sellaista kohtaan, josta pidämme kovasti, tai se voidaan ulottaa kohdistumaan jopa ventovieraaseen. Jeesus selitti: ”Jos rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mikä palkka teillä on? Eivätkö veronkantajatkin tee samoin? Ja jos tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä poikkeuksellista teette? Eivätkö kansakuntien ihmisetkin tee samoin?” (Matteus 5:46, 47.) Aito vieraanvaraisuus ylittää ennakkoluuloisuuden ja pelon synnyttämän jakauman ja syrjinnän.

Jehova, täydellinen isäntä

5, 6. a) Mitä Jeesuksella oli mielessään, kun hän sanoi: ”Teidän taivaallinen Isänne on täydellinen”? b) Miten Jehovan anteliaisuus näkyy?

⁵ Kiinnitettyään huomion puutteisiin, joita on ihmisten toisiaan kohtaan ilmaisemassa rakkaudessa, kuten edellä mainittiin, Jeesus lisäsi huomautuksen: ”Teidän on siis oltava täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” (Matteus 5:48.) Jehova on tietysti täydellinen joka suhteessa (5. Mooseksen kirja 32:4). Jeesus tähdensi kuitenkin erästä nimenomaista Jehovan täydellisyyden piirrettä, sillä hän sanoi aiemmin: ”Hän [Jumala] antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille.” (Matteus 5:45.) Jehova ei tunne puolueellisuutta osoittaessaan huomaavaisuutta.

⁶ Luojana Jehova omistaa kaiken. ”Minulle kuuluvat kaikki metsän villieläimet, tuhansien vuorten eläimet. Minä tunnen hyvin vuorten jokaisen siivekkään, ja kedon eläinlaumat ovat kanssani”, sanoo Jehova (Psalmit 50:10, 11). Silti hän ei itsekkäästi pidätä itsellään mitään. Anteliaisuudessaan hän pitää kaikista luomuksistaan huolen. Psalmista sanoi Jehovasta: ”Sinä avaat kätesi ja tyydytät kaikkien elollisten halun.” (Psalmit 145:16.)

 7. Mitä voimme oppia siitä, miten Jehova kohtelee vieraita ihmisiä ja vähäosaisia?

⁷ Jehova antaa ihmisille, mitä he tarvitsevat – jopa niille, jotka eivät tunne häntä ja jotka ovat hänelle vieraita. Paavali ja Barnabas muistuttivat Lystran kaupungin epäjumalanpalvojia siitä, että Jehova ”ei ole ollut antamatta itsestään todistusta tehdessään hyvää, antaessaan teille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttäessään sydämenne ruoalla ja hyvällä mielellä” (Apostolien teot 14:17). Jehova on huomaavainen ja antelias etenkin vähäosaisia kohtaan (5. Mooseksen kirja 10:17, 18). Voimme oppia Jehovalta paljon siitä, miten olla huomaavainen ja antelias – vieraanvarainen – toisia kohtaan.

 8. Miten Jehova on osoittanut anteliaisuuttaan pitäessään huolen hengellisistä tarpeistamme?

⁸ Sen lisäksi että Jehova huolehtii runsain määrin luomustensa aineellisista tarpeista, hän pitää huolen heidän hengellisistä tarpeistaan. Jehova toimi erittäin jalomielisesti hengellisen hyvinvointimme puolesta, jo ennen kuin kukaan meistä tajusikaan, että olimme hengellisesti toivottomassa tilassa. Roomalaiskirjeen 5:8, 10:ssä sanotaan: ”Jumala suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä. – – tulimme sovitetuiksi Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman kautta ollessamme vihollisia.” Tämän järjestelyn ansiosta syntiset ihmiset voivat saada onnellisen, perheenomaisen suhteen taivaalliseen Isäämme (Roomalaisille 8:20, 21). Jehova piti huolen myös siitä, että meille annetaan oikeanlaista opastusta ja ohjausta, jotta voisimme menestyä elämässä syntisyydestämme ja epätäydellisyydestämme huolimatta (Psalmit 119:105; 2. Timoteukselle 3:16).

9, 10. a) Miksi voimme sanoa, että Jehova on täydellinen isäntä? b) Miten tosi palvojien tulisi jäljitellä Jehovaa tässä suhteessa?

⁹ Tämän vuoksi voimme sanoa, että Jehova on todellakin täydellinen isäntä hyvin monella tapaa. Hän ei sivuuta varattomia, vähäisiä eikä vähäosaisia. Hän osoittaa aitoa kiinnostusta ja huomiota vieraita ihmisiä, jopa vihollisiaan, kohtaan eikä odota mitään konkreettista vastinetta. Eikö hän olekin kaikissa näissä piirteissä ylivertainen esimerkki täydellisestä isännästä?

¹⁰ Tällaisen rakkaudellisen huomaavaisuuden ja anteliaisuuden Jumalana Jehova haluaa palvojiensa jäljittelevän häntä. Läpi Raamatun näemme huomattavia esimerkkejä tästä miellyttävästä ominaisuudesta. Hakuteoksessa Encyclopaedia Judaica kerrotaan, että ”muinaisessa Israelissa vieraanvaraisuus ei ollut pelkkä hyvä tapa, vaan moraalinen instituutio – – Raamatullinen tapa toivottaa uupunut matkamies tervetulleeksi ja ottaa muukalainen luokseen muodosti sen kasvupohjan, josta vieraanvaraisuus ja kaikki siihen liittyvät piirteet kehittyivät suuresti arvostetuksi hyveeksi juutalaisessa perinteessä.” Vieraanvaraisuuden tulisi olla ennemminkin kaikkien Jehovan tosi palvojien kuin jonkin tietyn kansan tai etnisen ryhmän tuntomerkki.

Enkelien isäntänä

11. Mikä huomattava esimerkki osoittaa, että vieraanvaraisuus toi odottamattomia siunauksia? (Ks. myös 1. Mooseksen kirja 19:1–3; Tuomarit 13:11–16.)

¹¹ Raamatun tunnetuimpia kertomuksia vieraanvaraisuuden osoittamisesta on kertomus Abrahamista ja Saarasta, kun he olivat leiriytyneinä Mamren suurten puiden keskellä lähellä Hebronia (1. Mooseksen kirja 18:1–10; 23:19). Apostoli Paavalilla oli epäilemättä tämä tapaus mielessään, kun hän neuvoi vakavasti: ”Älkää unohtako vieraanvaraisuutta, sillä sitä osoittamalla jotkut ovat tietämättään pitäneet vierainaan enkeleitä.” (Heprealaisille 13:2.) Tutkimalla tätä kertomusta ymmärrämme helpommin, että vieraanvaraisuudessa ei ole kyse pelkästä tavasta tai kasvatuksesta. Se on pikemminkin jumalinen ominaisuus, joka tuo suurenmoisia siunauksia.

12. Miten Abraham osoitti rakastavansa vieraita?

¹² Ensimmäisen Mooseksen kirjan 18:1, 2 osoittaa, että Abraham ei tuntenut vieraitaan eikä odottanut heitä; he olivat hänelle vain kolme ohikulkumatkalla olevaa muukalaista. Itämaalaisilla oli eräiden raamatunselittäjien mukaan sellainen tapa, että vieraassa maassa kulkevalla matkamiehellä oli oikeus odottaa vieraanvaraisuutta, vaikkei hän olisi tuntenut ketään sillä seudulla. Abraham ei kuitenkaan jäänyt odottamaan, että muukalaiset olisivat käyttäneet erikoisoikeuttaan; hän teki aloitteen. Hän ”juoksi” näitä muukalaisia vastaan, jotka olivat hänestä jonkin matkan päässä – vaikka ’päivä oli helteisimmillään’ ja Abraham oli 99-vuotias! Eikö tämä osoitakin, miksi Paavali viittasi Abrahamiin mallina, jota meidän tulee jäljitellä? Juuri tätä on vieraanvaraisuus: mieltymystä vieraisiin tai vieraiden rakastamista, huolehtimista heidän tarpeistaan. Se on myönteinen ominaisuus.

13. Miksi Abraham ”kumartui” vieraiden edessä?

¹³ Kertomuksessa sanotaan myös, että tultuaan muukalaisten luokse Abraham ”kumartui maahan”. Kumarsi ventovieraille? Kumartaminen siten kuin Abraham kumarsi, oli tapa tervehtiä kunnioitettua vierasta tai jotakuta korkea-arvoista; sitä ei pidä sekoittaa palvontatekoon, jollaisen saa tehdä vain Jumalalle (vrt. Apostolien teot 10:25, 26; Ilmestys 19:10). Kumartamalla – ei pelkästään taivuttamalla päätään vaan kumartumalla ”maahan” – Abraham soi näille muukalaisille kunnian olla merkittäviä. Hän oli suuren ja vauraan patriarkaalisen suvun pää, mutta silti hän katsoi näiden muukalaisten ansaitsevan suuremman kunnian kuin hän itse. Miten tämä eroaakaan tavanomaisesta epäluuloisuudesta ja varovaisesta asenteesta vieraita ihmisiä kohtaan! Abraham tosiaan osoitti, mitä tarkoittavat sanat ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan” (Roomalaisille 12:10).

14. Millaista vaivannäköä ja millaisia uhrauksia liittyi Abrahamin vieraanvaraisuuteen muukalaisia kohtaan?

¹⁴ Kertomuksen loppu osoittaa, että Abrahamin tunteet olivat aitoja. Itse ateria oli tavallisuudesta poikkeava. ”Pehmeälihainen ja hyvä nuori sonni” ei ole arkiruokaa edes suuressa taloudessa, johon kuuluu paljon karjaa. John Kitton kirjassa Daily Bible Illustrations todetaan tuon alueen yleisistä tavoista: ”Ylellisyyksistä ei nautittu koskaan muulloin kuin eräitä juhlia vietettäessä tai jonkun muukalaisen saapuessa, ja ainoastaan tällaisissa tilaisuuksissa syötiin lihaa, vaikka olisi omistettu lukuisia katraita ja laumoja.” Mitään pilaantuvaa ruokaa ei lämpimän ilmaston vuoksi voitu varastoida, joten tällaista ateriaa varten oli kaikki tehtävä yhdellä kertaa. Ei ihme, että sana ”kiirehtiä” tai ”kiire” esiintyy tässä lyhyessä kertomuksessa kolme kertaa ja Abraham kirjaimellisesti ”juoksi” saadakseen aterian valmiiksi! (1. Mooseksen kirja 18:6–8.)

15. Mikä on sopiva näkemys tarjoilusta, kun osoitetaan vieraanvaraisuutta, kuten Abraham havainnollisti?

¹⁵ Tarkoituksena ei kuitenkaan ole vain järjestää suurta juhlaa, jotta tekisi vaikutuksen johonkuhun. Vaikka Abraham ja Saara näkivät kaiken tuon vaivan valmistaakseen ja tarjotakseen aterian, niin huomaa, miten Abraham viittasi siihen aiemmin: ”Sallittehan tuoda hieman vettä, ja teidän on saatava jalkanne pestyiksi. Levähtäkää sitten puun alla. Ja sallikaa minun hankkia palanen leipää, ja virkistäkää sydäntänne. Sen jälkeen voitte jatkaa matkaa, sillä sitä vartenhan olette kulkeneet tätä tietä palvelijanne luo.” (1. Mooseksen kirja 18:4, 5.) Tuo ”palanen leipää” osoittautui pidoiksi, joissa tarjoiltiin juottovasikkaa sekä hienoista jauhoista leivottuja pyöreitä leipiä, voita ja maitoa – se oli ruhtinaallinen ateria. Mikä on asian ydin? Kun vieraanvaraisuutta osoitetaan, niin tärkeää – eli mitä on painotettava – ei ole se, miten ylellisiä ruoka ja juomat ovat tai miten taitavasti vieraita viihdytetään, tai mikään muu vastaava seikka. Vieraanvaraisuus ei riipu siitä, onko ihmisellä varaa kalliisiin tarvikkeisiin. Sen sijaan se perustuu aitoon kiinnostukseen toisten hyvinvointia kohtaan ja haluun tehdä hyvää toisille siinä määrin kuin voi. ”Parempi on vihannesruoka siellä, missä on rakkaus, kuin seimessä ruokittu sonni ja viha sen ohessa”, sanoo Raamatun sananlasku, ja siinä on avain aitoon vieraanvaraisuuteen (Sananlaskut 15:17).

16. Miten Abraham osoitti sillä, mitä hän teki vieraiden hyväksi, arvostavansa hengellisiä asioita?

¹⁶ Meidän on kuitenkin pantava merkille, että koko tilaisuuteen liittyi myös hengellinen sävy. Abraham havaitsi jostakin, että nämä vieraat olivat Jehovan sanansaattajia. Tämä ilmenee hänen heille osoittamistaan sanoista: ”Jehova, jos olen nyt saanut suosion silmissäsi, niin ethän mene palvelijasi ohi.”a (1. Mooseksen kirja 18:3; vrt. 2. Mooseksen kirja 33:20.) Abraham ei tiennyt etukäteen, oliko heillä sanoma hänelle vai olivatko he vain ohikulkumatkalla. Siitä huolimatta hän ymmärsi, että jokin Jehovan tarkoitus oli toteutumassa. Nämä yksilöt olivat suorittamassa Jehovalta saamaansa tehtävää. Jos hän voisi tehdä jotain sen hyväksi, hän tekisi sen mielellään. Hän tiesi, että Jehovan palvelijat ansaitsevat parasta, ja hän tarjoaisi parasta olosuhteisiin nähden. Silloin joko hän tai joku muu saisi hengellisen siunauksen. Kuten kävi ilmi, Abrahamia ja Saaraa siunattiin suuresti heidän vilpittömän vieraanvaraisuutensa johdosta (1. Mooseksen kirja 18:9–15; 21:1, 2).

Vieraanvarainen kansa

17. Miten Jehova vaati israelilaisia kohtelemaan heidän keskuudessaan olevia vieraita ihmisiä ja vähäosaisia?

¹⁷ Abrahamista polveutuva kansakunta ei saanut unohtaa hänen huomattavaa esimerkkiään. Jehovan israelilaisille antama Laki sisälsi kohtia, jotka koskivat vieraanvaraisuuden osoittamista heidän keskuudessaan olevia vieraita ihmisiä kohtaan. ”Muukalaisasukkaan, joka asustaa luonanne, tulee olla teille sellainen kuin on syntyperäinen asukkaannekin, ja sinun on rakastettava häntä niin kuin itseäsi, sillä teistä tuli muukalaisasukkaita Egyptin maassa. Minä olen Jehova, teidän Jumalanne.” (3. Mooseksen kirja 19:34.) Kansan piti kiinnittää huomiota erityisesti niihin, jotka tarvitsivat aineellista tukea, eikä se saanut sivuuttaa näitä kevyesti. Kun Jehova siunasi kansaa runsailla sadoilla, kun se iloitsi juhlissaan, kun se lepäsi työstään sapattivuosina ja muulloinkin, sen piti muistaa huono-osaisempia – leskiä, isättömiä poikia ja muukalaisasukkaita (5. Mooseksen kirja 16:9–14; 24:19–21; 26:12, 13).

18. Miten tärkeää on vieraanvaraisuus, jotta saisi Jehovan suosion ja siunauksen?

¹⁸ Toisia ihmisiä ja varsinkin vähäosaisia kohtaan osoitettavan huomaavaisuuden, anteliaisuuden ja vieraanvaraisuuden tärkeys voidaan nähdä siitä, millä tavalla Jehova kohteli israelilaisia silloin, kun he eivät välittäneet ilmaista näitä ominaisuuksia. Jehova teki selväksi, että huomaavaisuus ja anteliaisuus vieraita ja vähäosaisia kohtaan kuuluvat siihen, mitä hän vaatii kansaltaan, jotta se voisi saada häneltä jatkuvasti siunauksia (Psalmit 82:2, 3; Jesaja 1:17; Jeremia 7:5–7; Hesekiel 22:7; Sakarja 7:9–11). Kun kansakunta täytti tunnollisesti nämä ja muut vaatimukset, se kukoisti ja eli aineellisessa ja hengellisessä yltäkylläisyydessä. Kun se uppoutui itsekkäisiin, henkilökohtaisiin pyrkimyksiinsä eikä välittänyt ilmaista näitä miellyttäviä ominaisuuksia vähäosaisia kohtaan, se sai Jehovalta langettavan tuomion, ja lopulta epäsuotuisa tuomio pantiin täytäntöön sitä vastaan (5. Mooseksen kirja 27:19; 28:15, 45).

19. Mitä meidän täytyy tarkastella lisäksi?

¹⁹ Miten tärkeää meidän siksi onkaan tutkia itseämme ja katsoa, elämmekö sen mukaisesti, mitä Jehova odottaa tässä suhteessa! Tämä on erityisen tärkeää nykyään maailman itsekkään ja jakaumia aiheuttavan hengen vuoksi. Miten voimme ilmaista kristillistä vieraanvaraisuutta jakautuneessa maailmassa? Tätä aihetta tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviite]

Muistatko?

◻ Mitä merkitsee Raamatussa ”vieraanvaraisuudeksi” käännetty sana?

◻ Millä tavoin Jehova on täydellinen esimerkki vieraanvaraisuuden osoittamisesta?

◻ Miten pitkälle Abraham meni ollakseen vieraanvarainen?

◻ Miksi kaikkien tosi palvojien täytyy ’noudattaa vieraanvaraisuutta’?