JOHTOMIES

Johtavassa asemassa oleva mies, esimerkiksi sellainen joka on perinyt heimon tai isänhuoneen päämiehen aseman. Heprealainen sana na·siʼʹ on käännetty eri raamatunkäännöksissä ”ruhtinaaksi”, ”valtiaaksi”, ”päälliköksi”, ”esimieheksi” tai ”johtomieheksi” (ks. JOHTAJA, JALOSUKUINEN, RUHTINAS). Israelin 12 isänhuoneen eli heimon päämiehiä sanottiin ”johtomiehiksi” (4Mo 1:16; Jos 22:14). Samaa nimitystä käytetään myös niiden 12 sukukunnan päämiehistä, jotka polveutuivat Ismaelista (1Mo 17:20; 25:16). Kuningas Salomosta ja kuningas Sidkiasta käytettiin tätä arvonimeä, kun heistä puhuttiin hallitsijoina (1Ku 11:34; Hes 21:25). Heettiläiset sanoivat Abrahamia ”Jumalan asettamaksi johtomieheksi” eli mahtavaksi johtomieheksi, mikä saattoi olla osoitus siitä, että he pitivät häntä suuressa arvossa (1Mo 23:6, Rbi8, alav.).

Mooseksen päivinä johtomiehet ottivat johdon palvonnassa ja edustivat kansaa Mooseksen, pappien ja Jehovan edessä. Mooses valitsi yhden johtomiehen kustakin heimosta (paitsi Leevin heimosta) vakoilemaan Luvattua maata. Kymmenen uskottoman vakoojan kielteinen raportti vaikutti suuresti kansaan. (4Mo 13:2–16, 25–33.) Kaksisataaviisikymmentä Israelin poikien johtomiestä oli mukana Korahin johtamassa kapinassa, jonka tarkoitus oli kaapata pappeus Aaronin huoneelta (4Mo 16:2, 10, 17, 35). Johtomiehet olivat myös tekemässä Israelin puolesta liittoa gibeonilaisten kanssa (Jos 9:15, 18). Kun Joosua oli johdattanut Israelin Kanaaniin ja kukistanut siellä asuneet kansakunnat, johtomiehillä oli merkittävä osa maan jakamisessa (4Mo 34:18; Jos 14:1). Aaronin poika Eleasar nimitettiin Leevin heimon isänhuoneiden päämiesten johtomieheksi, jolloin hänestä tuli ”johtomiesten esimies” (4Mo 3:32). Kuningas Salomo kutsui kaikki heimojen johtomiehet yhtäaikaa Jerusalemiin silloin, kun hän tuotatti liiton arkun vastavalmistuneeseen temppeliin (1Ku 8:1).

Israelilaisten tuli osoittaa johtomiestä kohtaan sopivaa kunnioitusta, eivätkä he saaneet koskaan herjata häntä (2Mo 22:28). Kun apostoli Paavali oli sanhedrinin edessä syytettynä, ylimmäinen pappi Ananias käski Paavalin vieressä seisovia lyömään häntä suulle. Silloin Paavali sanoi hänelle: ”Jumala tulee lyömään sinua, sinä valkoiseksi kalkittu seinä”, sillä hän ei tiennyt puhuvansa ylimmäiselle papille. Kun hänelle kerrottiin se, hän sanoi: ”Veljet, en tiennyt, että hän on ylimmäinen pappi. Sillä on kirjoitettu: ’Et saa puhua vahingoittavasti kansasi hallitusmiehestä.’” (Ap 23:1–5.)

Vaikka johtomiehiä tuli kunnioittaa, heidänkin oli toteltava Jumalan lakia. Kun he tekivät syntiä Lakia vastaan, heitä vaadittiin noudattamaan niitä säännöksiä, joita Laki esitti noista synneistä. Koska johtomiesten asema oli varsin vastuullinen ja heidän käytöksensä ja esimerkkinsä vaikuttivat toisiin, heille määrättiin oma syntiuhrinsa Jumalan käskyn tahattoman rikkomisen johdosta. Ylimmäistä pappia vaadittiin uhraamaan nuori sonni, johtomiehen tuli uhrata urospuolinen vuohenvohla ja kaikkien muiden kansaan kuuluvien joko naarasvuohi tai naaraskaritsa. (3Mo 4:3, 22, 23, 27, 28, 32.)

Hesekielin näky. Hesekielin kirjan luvuissa 44–48 Hesekiel puhuu profeetallisesti johtomiehestä. Hän mainitsee näyssä hallintomaakaistaleen, jonka itärajana olivat Jordan ja Kuollutmeri ja joka ulottui läntiselle merelle eli Välimerelle. Tämän maakaistaleen pohjois- ja eteläpuolella olivat sen kanssa yhdensuuntaisina Israelin heimoille määrätyt maa-alueet. Maakaistaleen sisällä oli neliön muotoinen alue, jonka sivujen pituus oli 25000 kyynärää (13 km). Sitä sanottiin koko anniksi, ja se oli edelleen jaettu kolmeen osaan: pohjoisosa määrättiin ei-papillisille leeviläisille, keskiosassa oli Jehovan pyhäkkö, ja eteläosassa sijaitsi kaupunki. (Ks. KYYNÄRÄ; PYHÄ ANTI.) Kaupungin hallinnollinen johtaja oli ilmeisesti ”johtomies”.

On huomionarvoista, että näyssä kaupunki oli temppelistä eli pyhäköstä erillään. Lisäksi ”johtomies” ei ollut pappi, mikä ilmenee siitä, että papit uhrasivat ”hänen kokonaispolttouhrinsa ja yhteysteurasuhrinsa” (Hes 46:2). Hesekielin näyn täyttymyksessä tuo näyn kaupunki ei siis ilmeisestikään kuvaisi Jeesuksen Kristuksen ja hänen kuningas- ja pappistovereittensa taivaallista hallitusta. Se näyttäisi sen sijaan kuvaavan maan päällä olevaa, näkyvää hallintokeskusta, joka toimisi tuon taivaallisen Valtakunnan johdolla. Vastaavasti ”johtomies” edustaisi niitä, jotka on nimitetty tuon taivaallisen hallituksen näkyviksi ’ruhtinasedustajiksi’ (Ps 45:16; Jes 32:1, 2).