He tekivät Jehovan tahdon

Iisakille löydetään vaimo

KAIVOLLA istuva iäkäs mies oli uupunut. Hän ja hänen palvelijansa sekä heidän kymmenen kameliaan olivat kulkeneet aina Beerseban seudulta Pohjois-Mesopotamiaan asti – yli 800 kilometrin matkan.a Nyt kun he olivat saapuneet määränpäähänsä, tämä väsynyt matkaaja pysähtyi hetkeksi miettimään vaikeata tehtäväänsä. Kuka tämä mies oli, ja miksi hän oli lähtenyt tälle rasittavalle matkalle?

Mies oli Abrahamin palvelija, hänen ”huonekuntansa vanhin” (1. Mooseksen kirja 24:2). Vaikka kertomuksessa ei mainita nimeä, hän oli todennäköisesti Elieser, johon Abraham erään kerran viittasi ’huonekuntansa poikana’ ja josta hän sanoi, että tämä ’perisi hänet’ (1. Mooseksen kirja 15:2, 3). Tämä tapahtui tietenkin silloin, kun Abraham ja Saara olivat lapsettomia. Heidän poikansa Iisak oli nyt 40-vuotias, ja vaikka Elieser ei enää ollut Abrahamin pääperijä, hän oli yhä tämän palvelija. Niinpä hän suostui Abrahamin vaativaan pyyntöön. Mikä se oli?

Vaativa tehtävä

Abrahamin päivinä avioliitto vaikutti sekä perheeseen että koko heimoon eli patriarkaaliseen yhteisöön. Siksi oli tapana, että vanhemmat valitsivat lapsilleen puolison. Etsiessään vaimoa pojalleen Iisakille Abrahamin eteen tuli kuitenkin vaikea pulma. Paikallisten kanaanilaisten jumalattomien tapojen takia avioliitto jonkun heikäläisen kanssa ei tullut kysymykseenkään (5. Mooseksen kirja 18:9–12). Lisäksi oli tapana, että mies meni naimisiin omaan heimoonsa kuuluvan kanssa, mutta Abrahamin sukulaiset asuivat satojen kilometrien päässä Pohjois-Mesopotamiassa. Abraham ei voinut antaa Iisakin vain muuttaa takaisin sinne, koska Jehova oli luvannut hänelle: ”Sinun siemenellesi minä annan tämän maan”, Kanaanin maan (1. Mooseksen kirja 24:7). Näin ollen Abraham sanoi Elieserille: ”Menet minun maahani ja sukulaisteni luo ja otat sieltä pojalleni Iisakille vaimon.” (1. Mooseksen kirja 24:4.)

Pitkän matkan jälkeen Elieser lepäsi kaivolla samalla kun hän pohdiskeli tehtäväänsä. Hän tajusi, että pian naiset tulisivat kaivolle hakemaan vettä iltaa varten. Niinpä hän pyysi Jehovalta: ”Se nuori nainen, jolle sanon: ’Laskisitko vesiruukkusi alas juodakseni’ ja joka sanoo näin: ’Juo, ja minä juotan kamelisikin’, juuri hänet sinä olet määräävä palvelijallesi Iisakille, ja ilmaise minulle täten, että olet osoittanut isännälleni uskollista rakkautta.” (1. Mooseksen kirja 24:14.)

Hänen vielä rukoillessaan paikkaa lähestyi puoleensavetävän näköinen nuori nainen nimeltä Rebekka. ”Antaisitko minulle siemauksen vettä ruukustasi”, Elieser sanoi hänelle. Rebekka antoi hänelle vettä ja sanoi sitten: ”Minä ammennan vettä myös kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet kyllikseen.” Tämä oli melkoista avuliaisuutta, koska janoinen kameli voi juoda satakunta litraa vettä vain kymmenessä minuutissa! Olivatpa Elieserin kamelit näin janoisia tai eivät, Rebekan on täytynyt tietää, että palvelus, jonka hän tarjoutui tekemään, olisi raskas. Mutta hän ”tyhjensi nopeasti ruukkunsa juomakaukaloon ja juoksi yhä uudelleen kaivolle ammentamaan vettä ja ammensi kaikille hänen kameleilleen”. (1. Mooseksen kirja 24:15–20.)

Huomatessaan Jehovan ohjauksen Elieser antoi Rebekalle kultaisen nenärenkaan ja kaksi kultaista rannerengasta, joiden arvo on nykyrahassa yli 6 000 markkaa. Kun Rebekka kertoi hänelle, että hän oli Nahorin, Abrahamin veljen, pojantytär, Elieser esitti kiitosrukouksen Jumalalle. ”Minut – – on Jehova johdattanut isäntäni veljien kotiin”, hän sanoi. (1. Mooseksen kirja 24:22–27.) Elieser vietiin Rebekan perheen luo. Rebekasta tuli aikanaan Iisakin vaimo, ja hänellä oli etu olla yksi Messiaan, Jeesuksen, esiäideistä.

Opetuksia meille

Jehova siunasi Elieseriä, kun tämä ponnisteli rukouksen hengessä löytääkseen Iisakille Jumalaa pelkäävän puolison. Meidän tulisi kuitenkin muistaa, että Iisakin avioliitto oli suoranaisesti sidoksissa Jumalan tarkoitukseen tuottaa siemen Abrahamin välityksellä. Niinpä tämän kertomuksen ei pitäisi saada meitä päättelemään, että jokainen, joka rukoilee aviopuolisoa itselleen, saisi sellaisen ihmeen välityksellä. Jos pidämme kiinni Jehovan periaatteista, hän antaa meille kuitenkin voimaa kestää kummankin elämäntilanteen haasteet – olimmepa naimisissa tai naimattomia (1. Korinttilaisille 7:8, 9, 28; vrt. Filippiläisille 4:11–13).

Elieserin täytyi ponnistella kovasti toimiakseen Jehovan tavalla. Mekin voimme havaita, ettei Jehovan normeihin mukautuminen ole aina helppoa. Saattaa esimerkiksi olla vaikeata saada työtä, joka ei tukahduta teokraattista toimintaa, tai löytää Jumalaa pelkäävää puolisoa, rakentavaa seuraa tai turmeltumatonta viihdettä (Matteus 6:33; 1. Korinttilaisille 7:39; 15:33; Efesolaisille 4:17–19). Jehova voi kuitenkin tukea niitä, jotka pitävät kiinni Raamatun periaatteista. Raamattu lupaa: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” (Sananlaskut 3:5, 6.)

[Alaviite]