Jehova piti häntä ystävänään

1, 2. a) Mistä tiedämme, että ihmiset voivat tulla Jumalan ystäviksi? b) Mitä tässä kirjoituksessa käsitellään?

RAKKAUS on suurin tarpeemme kehdosta hautaan. Ihmiset tarvitsevat ja kaipaavat rakkautta – muunkinlaista kuin romanttista rakkautta. Kaipaamme ystävyyttä ja läheisiä ihmissuhteita. Eniten tarvitsemme kuitenkin Jehovan rakkautta. Monien mielestä on vaikea kuvitella, että ihminen ja Kaikkivaltias Jumala, joka on näkymätön henkiolento, voisivat olla läheisiä ystäviä. Me emme kuitenkaan ajattele niin.

² Raamattu kertoo epätäydellisistä ihmisistä, jotka olivat Jumalan ystäviä. Meidän on hyvä pohtia heidän esimerkkiään, sillä ystävyys Jumalan kanssa on arvokkain asia, jota voimme tavoitella elämässä. Yksi huomattava esimerkki ihmisestä, joka ystävystyi Jumalan kanssa, on Abraham. (Lue Jaakobin kirjeen 2:23.) Miten Abraham onnistui luomaan läheisen suhteen Jehovaan? Avainasemassa oli hänen uskonsa. Raamattu sanoo Abrahamia ”kaikkien niiden isäksi, jotka – – uskovat” (Room. 4:11). Katsotaanpa nyt, miten Abrahamin usko johti läheiseen ystävyyteen Jumalan kanssa. Mieti samalla, miten voit jäljitellä hänen uskoaan ja vahvistaa ystävyyttäsi Jehovan kanssa.

3, 4. a) Mikä oli todennäköisesti Abrahamin elämän suurin uskonkoetus? b) Miksi Abraham oli valmis uhraamaan Iisakin?

³ Iäkäs mies Abraham kapuaa ylös vuorenrinnettä. Hän on tekemässä elämänsä vaikeinta matkaa. Syynä matkan raskauteen ei kuitenkaan ole hänen korkea ikänsä. Abraham on vielä elinvoimainen, vaikka hän on mahdollisesti noin 125-vuotias.^[1] Hänen jäljessään kulkee hänen poikansa, ehkä 25 vuoden ikäinen Iisak, joka kantaa polttopuita. Abrahamilla on mukanaan veitsi ja tulentekovälineet. Jehova on käskenyt häntä uhraamaan oman poikansa! (1. Moos. 22:1–8.)

⁴ Abraham kävi läpi luultavasti suurinta uskonkoetusta, jonka hän tulisi koskaan kohtaamaan. Jotkut sanovat, että Jumala oli julma pyytäessään Abrahamia uhraamaan poikansa. Toisten mielestä Abraham totteli Jumalaa sokeasti ja vailla minkäänlaisia tunteita. He ajattelevat niin, koska heillä ei ole uskoa eivätkä he ymmärrä, mitä usko on (1. Kor. 2:14–16). Abrahamin tottelevaisuus ei ollut sokeaa. Hän totteli, koska hän ymmärsi, että hänen taivaallinen Isänsä Jehova ei koskaan pyydä uskollisia palvelijoitaan tekemään mitään, mistä olisi heille pysyvää vahinkoa. Abraham tiesi, että jos hän tottelisi Jehovaa, Jehova siunaisi häntä ja hänen rakasta poikaansa Iisakia. Mihin Abrahamin usko perustui? Tietoon ja kokemukseen.

 5. Miten Abraham mahdollisesti sai tietoa Jehovasta, ja miten se vaikutti häneen?

⁵ Tieto. Vaikka Abraham asui epäjumalanpalveluksen kyllästämässä Kaldean Urissa ja hänen isänsä Terah palvoi epäjumalia, hän sai tietoa Jehovasta (Joos. 24:2). Mistä hän sai sitä? Raamattu ei kerro meille yksityiskohtia, mutta siitä ilmenee, että Abraham oli Nooan pojan Seemin jälkeläinen yhdeksännessä polvessa. Seem oli uskon mies, ja hän eli vielä noin 150 vuotta sen jälkeen kun Abraham oli syntynyt. Ei tiedetä varmuudella, saiko Abraham kuulla Jehovasta Seemiltä, mutta voidaan olettaa, että Seem kertoi hänestä jälkeläisilleen. Jotenkin tuo tieto saavutti Abrahamin, kosketti häntä ja auttoi häntä rakentamaan uskoa. Hän alkoi rakastaa Jumalaa.

6, 7. Miten Abrahamin kokemukset vahvistivat hänen uskoaan?

⁶ Kokemus. Miten Abraham sai kokemusta, joka vahvisti hänen uskoaan Jehovaan? On sanottu, että ajatukset johtavat tunteisiin ja tunteet vuorostaan tekoihin. Se mitä Abraham oppi Jehovasta, herätti hänessä syvää kunnioitusta ”Jehovaa, Korkeinta Jumalaa, taivaan ja maan Valmistajaa,” kohtaan (1. Moos. 14:22). Tätä tunnetta sanotaan Raamatussa ”jumalanpeloksi”, ja se on välttämätöntä läheisen suhteen luomisessa Jumalaan (Hepr. 5:7; Ps. 25:14). Jumalanpelko sai Abrahamin toimimaan.

⁷ Jumala kehotti Abrahamia ja Saaraa muuttamaan vanhoilla päivillään pois Urista vieraaseen maahan. He eläisivät lopun elämäänsä teltoissa. Abraham totteli kehotusta ja antoi näin Jehovalle mahdollisuuden siunata ja suojella häntä. Otetaan tästä yksi esimerkki. Abraham pelkäsi, että hänen kaunis vaimonsa Saara vietäisiin häneltä ja hänet itsensä tapettaisiin. Vaikka Abrahamin huoli oli aiheellinen, hän ei antanut sen estää häntä tottelemasta Jehovaa. Jehova puuttui eri tilanteissa asioiden kulkuun ja suojeli ihmeen avulla Abrahamia ja Saaraa. (1. Moos. 12:10–20; 20:2–7, 10–12, 17, 18.) Nämä kokemukset vahvistivat Abrahamin uskoa.

 8. Miten voimme saada tietoa ja kokemusta, jotka vahvistavat suhdettamme Jehovaan?

⁸ Mekin voimme ystävystyä Jehovan kanssa. Meillä on Raamatussa paljon tietoa Jehovasta ja hänen palvelijoidensa elämänkokemuksista. Abraham tiesi vain murto-osan siitä, mitä me tiedämme. (Dan. 12:4; Room. 11:33.) Jumalan sana on täynnä aarteita, jotka syventävät tietoamme ”taivaan ja maan Valmistajasta” ja lisäävät kunnioitustamme ja rakkauttamme häntä kohtaan. Nämä tunteet saavat meidät tottelemaan Jumalaa. Tällöin saamme omakohtaisesti kokea, mitä hyviä tuloksia hänen tottelemisestaan on. Huomaamme, että hänen neuvonsa suojelevat meitä ja että hän siunaa ja vahvistaa meitä. Kun palvelemme Jumalaa koko sydämestämme, tunnemme tyydytystä, rauhaa ja iloa (Ps. 34:8; Sananl. 10:22). Kun opimme enemmän Jehovasta ja koemme eri tilanteissa hänen siunauksensa, meidän uskomme häneen lujittuu ja ystävyydestämme hänen kanssaan tulee entistä vahvempi.

9, 10. a) Mitä ystävyyssuhteen vahvistaminen vaatii? b) Mikä osoittaa, että Abraham halusi pysyä Jehovan ystävänä?

⁹ Ystävyyssuhde voi olla arvokas aarre. (Lue Sananlaskujen 17:17.) Ystävyys ei kuitenkaan ole kuin jokin koriste-esine, jonka voi ostaa ja laittaa sitten hyllylle keräämään pölyä. Se on ennemminkin kuin kaunis kasvi, jota täytyy kastella ja hoitaa, jotta se kukoistaisi. Abraham vaali ja piti yllä ystävyyttä, joka hänellä oli Jehovan kanssa. Millä tavoin?

¹⁰ Abraham ei milloinkaan ajatellut, että koska hän oli jo pitkään totellut Jumalaa ja osoittanut jumalanpelkoa, hänen ei enää tarvitsisi tehdä niin. Senkin jälkeen kun hän oli saapunut huonekuntineen Kanaanin maahan, hän antoi Jehovan edelleen ohjata ratkaisujaan, niin suuria kuin pieniäkin. Vuotta ennen Iisakin syntymää, kun Abraham oli 99-vuotias, Jehova sanoi, että kaikki Abrahamin suuren huonekunnan miespuoliset jäsenet oli ympärileikattava. Abraham ei kyseenalaistanut tuota käskyä tai yrittänyt löytää keinoa kiertää sitä, vaan luotti Jumalaan ja toteutti sen vielä samana päivänä. (1. Moos. 17:10–14, 23.)

11. Miksi Abraham oli huolissaan Sodoman ja Gomorran asukkaista, ja miten Jehova auttoi häntä?

¹¹ Koska Abraham totteli Jehovaa pieniltäkin tuntuvissa asioissa, heidän ystävyytensä pysyi vahvana. Hän pystyi puhumaan Jehovalle vapaasti kaikesta ja pyytämään häneltä apua, kun vaikeat kysymykset askarruttivat hänen mieltään. Tämä ilmenee esimerkiksi siitä, miten Abraham toimi kuullessaan, että Jehova aikoi tuhota Sodoman ja Gomorran kaupungit. Hän pelkäsi, että vanhurskaita saattaisi kuolla jumalattomien mukana, ja tunsi mahdollisesti huolta Sodomassa asuvasta veljenpojastaan Lootista ja tämän perheestä. Abraham luotti Jumalaan, ”kaiken maan Tuomariin”, ja puhui hänelle huolestaan. Jehova opetti kärsivällisesti Abrahamille, että hän on armollinen silloinkin, kun hän panee täytäntöön tuomioitaan. Hän tutkii ihmisten sydämet ja etsii vanhurskaita voidakseen pelastaa heidät. (1. Moos. 18:22–33.)

12, 13. a) Miten tieto ja kokemus auttoivat Abrahamia myöhemmin? b) Mikä osoittaa, että Abraham luotti Jehovaan?

¹² Jokainen tiedon ja kokemuksen jyvänen auttoi Abrahamia pitämään yllä läheistä suhdetta taivaalliseen ystäväänsä Jehovaan. Kun Jehova pyysi häntä myöhemmin uhraamaan poikansa Iisakin, hän tiesi jo, minkälainen persoona Jehova on. Kiivetessään ylös vuorenrinnettä Morian maassa Abraham oli varma siitä, että Jehovasta ei ollut yhtäkkiä tullut julma ja armoton. Mistä tiedämme sen?

¹³ Ennen kuin Abraham erosi mukanaan olleista palvelijoista, hän sanoi: ”Jääkää te tähän aasin kanssa, mutta minä ja poika tahdomme mennä tuonne palvomaan ja palata sitten luoksenne.” (1. Moos. 22:5.) Mitä Abraham tarkoitti? Valehteliko hän palvelijoilleen, että Iisak palaisi, vaikka hän tiesi uhraavansa hänet? Ei. Raamattu valottaa meille, mitä hän ajatteli tuossa tilanteessa. (Lue Heprealaiskirjeen 11:19.) Abraham tiesi, että ”Jumala kykenisi herättämään – – [Iisakin] kuolleistakin”. Hän uskoi ylösnousemukseen. Hän tiesi, että Jehova oli elvyttänyt hänen ja Saaran lisääntymiskyvyn heidän vanhalla iällään (Hepr. 11:11, 12, 18). Abraham tajusi, että mikään ei ollut mahdotonta Jehovalle. Hän oli vakuuttunut siitä, että mitä tahansa tuona päivänä tapahtuisikin, hän saisi takaisin poikansa, jotta Jehovan lupaukset voisivat toteutua. Hyvästä syystä Abrahamia kutsutaan kaikkien niiden isäksi, jotka uskovat!

14. Mitä haasteita sinä kohtaat Jehovan palveluksessa, ja miten Abrahamin esimerkki voi auttaa sinua?

¹⁴ Vaikka Jumala ei nykyään pyydä meiltä samanlaisia asioita kuin Abrahamilta, hän pyytää meitä tottelemaan silloinkin, kun se on meille vaikeaa tai emme ymmärrä syytä hänen käskyihinsä. Tuleeko mieleesi jokin Jumalan pyyntö, joka tuntuu sinusta vaikealta toteuttaa? Joillekuille se voi olla saarnaamistyö. Ehkä he ovat ujoja eikä heidän ole helppo lähestyä vieraita ihmisiä ja kertoa heille hyvää uutista. Toiset taas voivat kokea vaikeaksi olla erilaisia kuin muut, esimerkiksi koulussa tai työpaikalla. (2. Moos. 23:2; 1. Tess. 2:2.) Tuntuuko sinusta joskus samalta kuin Abrahamista, aivan kuin kiipeäisit vuorenrinnettä ja edessäsi olisi täysin mahdottomalta tuntuva tehtävä? Abrahamin esimerkki voi antaa sinulle rohkeutta. Uskollisten miesten ja naisten esimerkin miettiminen voi saada meidät jäljittelemään heitä ja pyrkimään yhä lähemmäksi ystäväämme Jehovaa (Hepr. 12:1, 2).

15. Mistä tiedämme, että Abraham ei koskaan katunut sitä, että hän oli totellut Jehovaa?

¹⁵ Abraham ei koskaan katunut sitä, että hän oli totellut uskollisesti Jehovaa. Raamatussa kuvaillaan hänen elämänsä loppuvaiheita ja sanotaan, että hän ”veti viimeisen hengähdyksensä ja kuoli hyvässä vanhuusiässä, vanhana ja päivistä kylläisenä” (1. Moos. 25:8). Abrahamin ollessa 175-vuotias hänen voimansa lopulta ehtyivät, mutta hän saattoi muistella tyytyväisenä hyvin elettyä elämäänsä. Tärkeintä hänen elämässään oli ollut ystävyys Jehovan kanssa. Ilmaus ”vanhana ja päivistä kylläisenä” ei kuitenkaan merkitse sitä, että Abrahamin mielestä elämän päiviä oli kertynyt hänelle jo riittävästi ja ettei hänellä ollut enää mitään halua elää tulevaisuudessa.

16. Mitä ilonaiheita Abrahamilla on paratiisissa?

¹⁶ Raamattu sanoo, että Abraham ”odotti kaupunkia, jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala” (Hepr. 11:10). Hän uskoi, että jonakin päivänä hän näkisi tuon kaupungin, Jumalan valtakunnan, hallitsevan maata. Voitko kuvitella, miten onnellinen Abraham tulee olemaan, kun hän saa elää paratiisissa maan päällä ja vahvistaa edelleen ystävyyttään Jehovan kanssa? Hän on varmasti hyvin iloinen kuullessaan, että hänen esimerkkinsä uskon osoittamisesta auttoi toisia Jehovan palvelijoita vielä tuhansia vuosia hänen kuolemansa jälkeen. Paratiisissa hän saa tietää, että se, miten hän sai Iisakin takaisin, kuvasi jotain paljon suurempaa (Hepr. 11:19). Hän saa myös tietää, että tuska, jota hän tunsi valmistautuessaan uhraamaan Iisakin, on auttanut miljoonia ihmisiä ymmärtämään paremmin sitä tuskaa, jota Jehova tunsi antaessaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen lunnaiksi (Joh. 3:16). Abrahamin esimerkki on auttanut meitä kaikkia arvostamaan enemmän lunnaita, kaikkien aikojen suurinta rakkauden ilmausta.

17. Mitä olet päättänyt tehdä, ja mitä seuraavassa kirjoituksessa käsitellään?

¹⁷ Jäljittele päättäväisesti Abrahamin uskoa. Kun opit tuntemaan Jehovaa paremmin ja tottelet häntä, saat yhä enemmän kokemusta siitä, miten hän siunaa uskollista palvelustasi. (Lue Heprealaiskirjeen 6:10–12.) Pidä Jehova ikuisesti ystävänäsi! Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään kolmea muuta esimerkkiä ihmisistä, joista tuli Jehovan läheisiä ystäviä.