Miten pitkään voimme elää?

HARRIET oli kuollessaan vuonna 2006 noin 175-vuotias. Kuten arvata saattaa, Harriet ei ollut ihminen. Se oli jättiläiskilpikonna, joka oli elänyt eräässä australialaisessa eläintarhassa. Meihin verrattuna Harriet eli hyvin pitkän elämän, mutta senkään elämä ei ollut poikkeuksellinen joihinkin muihin elollisiin verrattuna. Seuraavassa muutama esimerkki.

• Jokihelmisimpukat saattavat suomalaistutkijoiden mukaan elää parisataa vuotta.

• Islanninsimpukka elää usein yli sata vuotta, ja joidenkin yksilöiden kerrotaan yltäneen runsaan 400 vuoden ikään.

• Monet puut, kuten vihnemänty ja mammuttipetäjä samoin kuin jotkin sypressit ja kuuset, voivat elää tuhansia vuosia.

Sen sijaan ihmiset, joiden yleensä katsotaan edustavan korkeinta elämänmuotoa maapallolla, saavuttavat vaivoin 80 tai 90 vuoden iän, huolimatta toisinaan poikkeuksellisistakin yrityksistä pidentää elämää.

Onko kahdeksankymmentä vuotta kaikki, mitä voimme toivoa, vai voisiko olla mahdollista elää huomattavasti pidempään? Monet toivovat lääketieteen tekevän tämän mahdolliseksi.

Terveyden ja lääketieteen alalla on tieteellisen tutkimustyön ansiosta otettu pitkiä harppauksia. Esimerkiksi Scientific American -tiedelehden mukaan Yhdysvalloissa ”yhä harvemmat kuolevat tartuntatauteihin tai synnytyskomplikaatioihin” ja ”lapsikuolleisuus on vähentynyt 75 prosenttia vuodesta 1960”. Ihmisen elinikää ei kuitenkaan ole juuri onnistuttu pidentämään. Eräässä toisessa Scientific American -lehden numerossa sanottiin, että ”kymmenien vuosien tutkimustyön jälkeenkin ikääntyminen on suurelta osin mysteeri”. Lehden mukaan todisteet kuitenkin viittaavat siihen, että ikääntyminen johtuu solujen toimintaa ohjaavien geneettisten ohjelmien häiriintymisestä. Lehdessä todetaan: ”Jos ikääntyminen on pääasiassa geneettinen prosessi, jonain päivänä se voidaan mahdollisesti estää.”

Jäljittäessään ikääntymisen ja siihen liittyvien sairauksien perussyitä jotkut tiedemiehet ovat kiinnostuneet tutkimustuloksista, joita äskettäin on saatu epigenetiikaksi kutsutulla perinnöllisyystieteen saralla. Mitä epigenetiikka on?

Elävissä soluissa on geneettistä informaatiota, joka on uusien solujen tuottamisen kannalta välttämätöntä. Suuri osa tästä tiedosta on perimässä, jolla tarkoitetaan kaikkia DNA:n sisältämiä geenejä. Hiljattain tutkijat ovat kuitenkin perehtyneet eräisiin toisiin solun ohjausmekanismeihin, joita kutsutaan epigenomiksi. Epigenetiikka tutkii näitä hämmästyttäviä mekanismeja.

Epigenomin muodostavat molekyylit poikkeavat täysin DNA-molekyyleistä. DNA muistuttaa kierteisiä tikapuita, kun taas epigenomi koostuu epigeneettisistä merkeistä, jotka kiinnittyvät DNA:han. Mikä epigenomin tehtävä sitten on? Samoin kuin kapellimestari johtaa orkesteria, epigenomi säätelee DNA:n geneettistä informaatiota. Epigeneettiset merkit käynnistävät tai sammuttavat geenejä. Tähän puolestaan vaikuttavat sekä solun tarpeet että ympäristötekijät, kuten ravinto, stressi ja myrkyt. Epigenetiikan saralla tehdyt viimeaikaiset havainnot ovat mullistaneet biologiset tieteet, koska epigenomi on yhdistetty joihinkin sairauksiin ja jopa ikääntymiseen.

”[Epigenomi] on liitetty monenlaisiin sairauksiin skitsofreniasta nivelreumaan ja syövästä krooniseen kipuun”, sanoo epigenetiikan tutkija Nessa Carey. Hänen mukaansa sillä ”on aivan varmasti osansa ikääntymisprosessissa”. Tutkimalla epigenetiikkaa saatetaan onnistua kehittämään hoitoja, joiden avulla voidaan parantaa terveyttä ja taistella sairauksia – esimerkiksi syöpää – vastaan ja näin pidentää ihmisten elinikää. Tällä haavaa merkittäviä läpimurtoja ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Ikääntymistä vastaan taisteltaessa on Careyn mukaan ”turvauduttava edelleen vanhoihin konsteihin: syö paljon vihanneksia [ja] harrasta runsaasti liikuntaa”.

Miksi ihmiset näkevät näin kovasti vaivaa elämän pidentämiseksi? Miksi haluamme jatkaa elämää loputtomiin? Brittiläisessä The Times -sanomalehdessä kysyttiin: ”Miksi ihmisillä on universaali pakkomielle huijata kuolemaa turvautumalla kuolemattomuuteen, ylösnousemukseen, kuolemanjälkeiseen elämään tai sielunvaellukseen?” Kuten tässä kirjoituksessa tuonnempana osoitetaan, vastaus näihin kysymyksiin luo valoa ikääntymisen perimmäiseen syyhyn.

Ajattelevat ihmiset ovat tuhansia vuosia pohtineet, mistä halu elää ikuisesti johtuu. Onko tähän kysymykseen johdonmukaista, tyydyttävää vastausta, joka olisi sopusoinnussa sekä fyysisen rakenteemme että ikuisen elämän kaipuumme kanssa? Miljoonat ihmiset vastaavat myöntävästi! He ovat saaneet tyydyttävät vastaukset ihmiselämää koskeviin kysymyksiinsä Raamatusta.

Heti alkusivuilta lähtien Raamatussa osoitetaan selvästi, että vaikka ihmisten ja muiden elävien olentojen välillä on yhtäläisyyksiä, me olemme ratkaisevasti erilaisia. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 1:27:ssä sanotaan, että Jumala loi ihmiset omaksi kuvakseen. Millä tavoin? Hän antoi meille kyvyn ilmaista rakkautta, oikeudenmukaisuutta ja viisautta. Lisäksi koska Jumala itse elää ikuisesti, hän istutti meihin halun elää ikuisesti. ”Iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä”, sanotaan Saarnaajan 3:11:ssä (Kirkkoraamattu 1938).

Yksi todiste sen puolesta, että ihminen on tarkoitettu elämään paljon nykyistä pidempään, on aivojen valtava kapasiteetti, varsinkin niiden kyky omaksua tietoa. Eräässä hakuteoksessa todetaan, että pitkäkestoisen muistin kapasiteetti ”on käytännössä rajaton” (The Encyclopedia of the Brain and Brain Disorders). Miksi ihmisen muistikapasiteetti olisi näin valtava, jos sitä ei olisi tarkoitettu käytettäväksi? Fyysinen rakenteemme on siis sopusoinnussa ihmiskuntaa koskevan Jumalan alkuperäisen tarkoituksen kanssa. Miksi sitten vanhenemme, sairastumme ja kuolemme?

Ensimmäinen mies ja nainen olivat fyysisesti täydellisiä. Heillä oli myös vapaa tahto. Valitettavasti he käyttivät tahdonvapauttaan väärin ja kapinoivat Luojaa vastaan.a (1. Mooseksen kirja 2:16, 17; 3:6–11.) Heidän tottelemattomuutensa eli syntinsä sai heidät tuntemaan voimakasta syyllisyyttä ja häpeää. Seurauksena oli myös fyysinen rappeutuminen, joka hitaasti mutta varmasti johti kuolemaan. 1. Korinttilaiskirjeen 15:56:ssa sanotaan: ”Kuoleman tuottava pistin on synti.”

Kaikki Aadamin ja Eevan jälkeläiset ovat perinnöllisyyslakien alaisia ja siksi epätäydellisiä ja taipuvaisia tekemään syntiä eli toimimaan väärin. Roomalaiskirjeen 5:12:ssa sanotaan: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.”

Mitä edellä kerrotusta voidaan päätellä? Ikuisen elämän salaisuus ei milloinkaan selviä laboratoriossa. Vain Jumala kykenee kumoamaan synnin seuraukset. Tuleeko hän tekemään niin? Raamattu vastaa tähänkin kysymykseen, ja vastaus on myöntävä.

Jumala on jo tehnyt jotain merkittävää synnin ja kuoleman poistamiseksi. Hän lähetti Jeesuksen Kristuksen antamaan elämänsä puolestamme. Miten Jeesuksen kuolema hyödyttää meitä? Hän syntyi täydellisenä eikä ”tehnyt syntiä” (1. Pietarin kirje 2:22). Siksi hänellä olisi ollut oikeus elää ikuisesti täydellisenä ihmisenä. Hän kuitenkin luopui siitä maksaakseen meidän syntivelkamme. Hän antoi elämänsä ”lunnaiksi vastaamaan monia” (Matteus 20:28). Pian noita lunnaita sovelletaan täysin hyödyksemme. Mitä tämä voi merkitä sinulle? Harkitse seuraavia raamatunkohtia.

• ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.)

• ”Hän nielee kuoleman iäksi, ja Suvereeni Herra Jehova pyyhkii kyyneleet kaikilta kasvoilta.” (Jesaja 25:8.)

• ”Viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema.” (1. Korinttilaisille 15:26.)

• ”Jumalan teltta on ihmisten luona – –. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole.” (Ilmestys 21:3, 4.)

Miten pitkään voimme elää? Raamatun vastaus on selvä: ihmiset voivat elää ikuisesti – sen jälkeen kun Jumala on poistanut kaiken pahuuden maan päältä (Psalmit 37:28, 29). Jeesus viittasi tähän verrattomaan toivoon sanoessaan vierellään olleelle ryöstäjälle ennen kuolemaansa: ”Sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:43.)

Ihmisen on siksi sekä järkevää että luonnollista haluta elää ikuisesti. Jumala loi meidät sellaisiksi, ja hän tulee myös täyttämään tuon halun (Psalmit 145:16). Meidän on kuitenkin tehtävä oma osamme. Meidän on esimerkiksi rakennettava uskoa Jumalaan. Heprealaiskirjeen 11:6:ssa sanotaan: ”Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää häntä, sillä Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä.” Kyse ei ole herkkäuskoisuudesta vaan Raamatun täsmälliseen tuntemukseen ja järkeen perustuvasta vakaumuksesta (Heprealaisille 11:1). Jos haluat saada tällaisen uskon, ota yhteyttä paikallisiin Jehovan todistajiin tai käy verkkosivustollamme osoitteessa www.jw.org/fi.