Joosef joutui maksamaan ratkaisustaan kovan hinnan. Potifarin vaimo janosi kostoa. Hän alkoi heti kirkua ja huusi muita palvelijoita tulemaan sisälle taloon. Hän väitti, että Joosef oli yrittänyt raiskata hänet mutta oli sitten paennut, kun hän alkoi huutaa. Hän piti itsellään Joosefin vaatteen – raskauttavan todisteen – ja odotti miehensä paluuta. Kun Potifar palasi kotiin, vaimo toisti saman valheen. Hän antoi ymmärtää, että kaikki oli itse asiassa hänen miehensä syytä, sillä tämä oli tuonut tuon ulkomaalaisen heidän kotiinsa. Miten Potifar reagoi? Kertomus jatkuu: ”Hänen suuttumuksensa syttyi.” Hän heitätti Joosefin vankilaan. (1. Mooseksen kirja 39:13–20.)

Emme tiedä paljoa siitä, millaisia egyptiläiset vankilat olivat tuohon aikaan. Arkeologit ovat löytäneet suuria linnoitusten kaltaisia rakennuksia, joissa on ollut vankikoppeja ja laajoja tyrmiä. Joosef kuvaili vankilaa myöhemmin sanalla, joka merkitsee kirjaimellisesti ’kuoppaa’, mikä tuo mieleen pimeän ja toivottoman paikan (1. Mooseksen kirja 40:15). Psalmien kirjasta saamme tietää, että Joosefia piinattiin myös muulla tavoin: ”Joosefin jalkoihin pantiin kahleet, hän kantoi rautarengasta kaulassaan.” (Psalmit 105:17, 18, Kirkkoraamattu 1992.) Joskus egyptiläiset kahlitsivat vankien käsivarret selän taakse kyynärpäiden kohdalta; toiset joutuivat käyttämään kaulakahletta. Joosefin on täytynyt kärsiä suunnattomasti tällaisesta kaltoinkohtelusta, varsinkin kun hän ei ollut tehnyt mitään ansaitakseen sen.

Kaiken lisäksi kyseessä ei ollut mikään hetkellinen takaisku. Raamattu kertoo, että ”sinne vankilaan – – [Joosef] jäi”. Hän vietti tuossa karmeassa paikassa vuosikausia!a Joosef ei sitä paitsi tiennyt, pääsisikö hän koskaan vapaaksi. Mikä esti häntä vaipumasta epätoivoon, kun ensimmäiset järkyttävät päivät vaihtuivat viikoiksi ja sitten kuukausiksi?