EFRAIM
(’kaksinkertaisesti hedelmällinen’).
1. Joosefin ja hänen vaimonsa Asenatin, Onin papin Potiferan tyttären, poika. Efraim, joka oli Manassen nuorempi veli, syntyi Egyptissä ennen seitsemän vuotta kestäneen nälänhädän alkua. Hänen isänsä antoi hänelle nimen Efraim, ”koska, kuten hän [Joosef] sanoi, ’Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kurjuuteni maassa’”. (1Mo 41:50–52.)
Jaakob itse asiassa adoptoi kuolinvuoteellaan pojanpoikansa Efraimin ja Manassen ja asetti heidät omien poikiensa vertaisiksi (1Mo 48:5). Heidän isänsä Joosef, jolle annettiin Jaakobin poikien esikoisoikeus, sai Efraimin ja Manassen heimoperinnön kautta kaksi osaa isänsä perinnöstä (1Ai 5:1; vrt. 1Mo 48:21, 22; 5Mo 21:17; Jos 14:4). Siunatessaan Efraimin ja Manassen patriarkka Jaakob antoi etusijan Efraimille ja osoitti siten profeetallisesti, että tästä tulisi suurempi (1Mo 48:13–20).
Ensimmäisen aikakirjan 7:20–27:ssä on sukuluettelo Efraimin pojista ja myöhemmistä jälkeläisistä, ja se päättyy Joosuaan, joka johti israelilaiset Luvattuun maahan. Gatin miehet surmasivat Eserin ja Eleadin, jotka olivat todennäköisesti Efraimin poikia. Jonkin aikaa näiden poikien kuoleman jälkeen Efraimille syntyi Beria.
2. Myös Efraimista polveutunutta heimoa sanotaan Efraimiksi. Noin vuosi Egyptistä lähdön jälkeen Efraimin 40500 taistelukelpoista miestä 20-vuotiaista alkaen ylittivät Manassen voimakkaiden miesten määrän 8300:lla (4Mo 1:1–3, 32–35). Mutta 40 vuotta kestäneen erämaavaelluksen loppupuolella Efraimin luetteloituja miehiä oli vain 32500 eli 20200 vähemmän kuin Manassen luetteloituja miehiä (4Mo 26:34, 37). Efraimin ennustettiin kuitenkin tulevan suuremmaksi. Siunatessaan israelilaisia Mooses mainitsi profeetallisesti ”Efraimin kymmenettuhannet” mutta ”Manassen tuhannet”. (5Mo 33:17.)
Erämaassa efraimilaiset, joiden johtomiehenä toimi Elisama, määrättiin leiriytymään tabernaakkelin länsipuolelle Manassen ja Benjaminin heimojen kanssa. Tämä kolmenheimonosasto oli marssijärjestyksessä kolmantena. (4Mo 2:18–24.)
Heimon alue. Efraimin heimolle määrätty alue oli Kanaanin keskiosassa Jordanin länsipuolella. Heimolla oli myös erilliskaupunkeja Manassen alueella. Pohjoisessa Efraimin naapurina oli Manasse, etelässä Benjamin ja Dan. (Jos 16:1–9.) Vaikka tämä seutu onkin vuoristoista ja kukkulaista, sitä on siunattu viljavalla ja hedelmällisellä maaperällä, ja muinoin siellä kasvoi sankkoja metsiä (Jos 17:15, 17, 18). Johtomies Kemuel toimi Jumalan nimittämänä Efraimin edustajana jakaessaan Luvattua maata perintöosuuksiin (4Mo 34:18, 24).
Tabernaakkeli pystytettiin Efraimin Siloon (Jos 18:1). Sikemin lisäksi, joka oli turvakaupunki, Efraimin alueella sijaitsi muitakin leeviläiskaupunkeja (Jos 21:20–22; 1Ai 6:66–69). Yhdestä näistä leeviläiskaupungeista, Geseristä, efraimilaiset eivät ajaneet pois kanaanilaisia vaan panivat heidät orjalliseen pakkotyöhön (Jos 16:10; Tu 1:29).
Efraim Joosuan ajasta Daavidiin. Efraimin alue oli monien huomattavien tapahtumien näyttämönä. Mooseksen seuraaja, efraimilainen Joosua, kokosi Israelin heimot Sikemiin ja kannusti heitä palvelemaan Jehovaa uskollisesti (Jos 24:1, 14, 15). Lisäksi Sikemiin haudattiin lopullisesti Joosefin luut, ja sekä Joosua että Aaronin poika Eleasar haudattiin Efraimin vuoristoon (Jos 24:29–33). Myöhemmin benjaminilainen tuomari Ehud kokosi israelilaiset Efraimin vuoristoon taistelemaan moabilaisia vastaan (Tu 3:26–30). Ehudin kuoleman jälkeen naisprofeetta Debora lähetti asuinpaikastaan Efraimin vuoristosta kutsumaan Jehovan nimittämän Barakin, jotta tämä vapauttaisi Israelin kuningas Jabinin sorrosta. Barakin ja Deboran voittolaulussa Efraimin heimo mainitaan ensimmäisenä. (Tu 4:1–7; 5:14.) Myöhemmin Isaskarin heimoon kuuluva Tola tuomitsi Israelia 23 vuotta asuessaan Samirissa, Efraimin vuoristossa (Tu 10:1, 2). Leevin heimoon kuuluva profeetta Samuel syntyi Ramassa, Efraimin vuoristossa, ja sinne hän asettui aikuisena asumaan (1Sa 1:1, 2, 19, 20; 7:15–17).
Ylpeys ja äärimmäisyyksiin menevä halu olla huomattava hankaloittivat merkittävästi efraimilaisten suhteita muihin heimoihin. Tämä piirre oli ilmeinen jo tuomarien aikaan. Efraimilaiset yrittivät esimerkiksi käydä riitelemään Gideonin kanssa siitä, ettei hän ollut kutsunut heitä aiemmin taistelemaan Midiania vastaan. Gideonin tahdikkuuden ansiosta yhteenotto kuitenkin vältettiin sillä kertaa. (Tu 8:1–3.) Vaikka efraimilaiset olivat aiemmin kieltäytyneet auttamasta Jeftaa, heistä tuntui myöhemmin, että heitä oli syrjitty, kun hän ei pyytänyt heitä taisteluun ammonilaisia vastaan. He sotivat Jeftaa vastaan ja kokivat nöyryyttävän tappion; tuhannet saivat surmansa Jordanin kahlaamoilla, missä heidät tunnistettiin efraimilaisiksi, koska he äänsivät tunnussanan ”šibbolet” muodossa ”sibbolet”. (Tu 12:1–6; ks. myös 2Ai 25:10.)
Niiden joukossa, jotka tulivat kuningas Saulin kuoleman jälkeen Hebroniin siirtämään kuninkuuden Daavidille, oli 20800 efraimilaista miestä (1Ai 12:23, 30).
Pohjoisen valtakunnan hallitseva heimo. Siitä lähtien kun valtakunta jakautui Rehabeamin hallituskaudella, Efraim teki pohjoisen valtakunnan huomattavimpana ja vaikutusvaltaisimpana heimona huonon nimen itselleen (Ho 13:1). Ensimmäinen kuningas, efraimilainen Jerobeam, aloitti vasikanpalvonnan Danissa ja Betelissä (1Ku 11:26; 12:25–30). Tästä epäjumalanpalvelukseen uppoutumisesta ei koskaan luovuttu.
Koska Efraim oli pohjoisen valtakunnan hallitseva heimo, se alkoi edustaa koko kymmenen heimon valtakuntaa (2Ai 25:7; Jer 7:15). Sen vuoksi profeetat Hoosea ja Jesaja kohdistivat voimakkaat tuomiojulistuksensa Efraimia vastaan. Hoosea tuomitsi Efraimin siksi, että se oli sekoittunut kansakuntiin, opetellut niiden tekoja ja palvellut niiden epäjumalia. Hän vertasi Efraimia pyöreään leipään, jota ei ollut käännetty ja joka oli paistunut tai peräti palanut pohjastaan, mutta jonka yläpuoli ei ollut kypsynyt. (Ho 7:8; vrt. Ps 106:35, 36; Ho 4:17; 12:14.) Vaikka vieraat olivat ehdyttäneet Efraimin voimat, se ei palannut Jehovan luo vaan pyysi apua Egyptiltä ja solmi liiton Assyrian kanssa. Näin ollen Efraim oli kuin yksinkertainen kyyhkynen, joka jää kiinni verkkoon. (Ho 7:9–12; 8:9; vrt. 2Ku 17:4; Ho 12:1.)
Profeetta Jesaja puhui ’Efraimin ylpeille juopoille’. Heidän riippumattomuutensa Juudan valtakunnasta ja heidän liittonsa Syyrian ja muiden kansakuntien kanssa olivat vaikuttaneet heihin kuin väkijuoma. Heitä kohtaisi kuitenkin turmio. (Jes 7:1, 2, 5–9, 17; 9:9–12; 17:3; 28:1–3.)
Toisaalta Jehovan profeetat ennustivat, että Efraimin (kymmenen heimon valtakunnan) ja Juudan (kahden heimon valtakunnan) välinen mustasukkaisuus ja vihamielisyys lakkaisivat (Jes 11:13; Jer 31:6). Juuda ja Efraim yhdistyisivät, ja Efraim pääsisi takaisin Jumalan suosioon (Jer 31:18–20; 50:19; Hes 37:16–19; Sak 10:7).
Vaikka Efraimin heimo hankkikin huonon maineen, siihen kuului yksilöitä, jotka toimivat oikein. Esimerkiksi Juudan kuninkaan Asan hallituskaudella monet efraimilaiset siirtyivät hänen puolelleen nähtyään, että Jehova oli hänen kanssaan (2Ai 15:9). Myöhemmin efraimilaisia oli myös Jerusalemissa viettämässä pesahia Hiskian ensimmäisenä hallitusvuonna, ja sen jälkeen he osallistuivat epäjumalanpalveluksessa käytettyjen välineiden tuhoamiseen (2Ai 30:18; 31:1). Mutta kun Hiskia lähetti pohjoisessa oleville israelilaisille kutsun tulla pesah-juhlaan, monet Efraimissa, Manassessa ja Sebulonissa ivasivat ja pilkkasivat hänen juoksijoitaan. Ylpeys esti heitä nöyrtymästä ja tulemasta Jerusalemiin pesahin viettoon. (2Ai 30:10, 11.)
3. Kaupunki, jonka yleensä ajatellaan olevan sama kuin Efrain, Juudan kuninkaan Abian Israelin kuninkaalta Jerobeamilta valloittama kaupunki (2Ai 13:19). Kun uskonnolliset johtajat ensimmäisellä vuosisadalla neuvottelivat tappaakseen Jeesuksen Kristuksen, hän meni opetuslapsineen Efraimiin, lähellä erämaata olevalle seudulle (Joh 11:53, 54). Tämän kaupungin on yleensä esitetty sijainneen et-Taiyiba-nimisen kylän paikalla, n. 6 km Betelistä itäkoilliseen ja 3 km Baal-Hasorin arvioidusta sijaintipaikasta itäkaakkoon (2Sa 13:23). Juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan roomalainen kenraali Vespasianus valloitti Efraimin marssiessaan Jerusalemia vastaan (The Jewish War, IV, 551 [ix, 9]).