JOUSIAMPUJA

Jousen ja nuolen käyttäjä. Jousen ja nuolen avulla ihmiset saattoivat vedenpaisumuksen jälkeen tappaa (ravinnoksi sekä vaatteiden ja suojan valmistamista varten) eläimiä, jotka olivat liian nopeita ja liian vaarallisia pyydystettäväksi muulla tavoin. Nimrodin valtaannousun yhteydessä jousiampujia todennäköisesti pakotettiin hänen palvelukseensa.

Abrahamin esikoispojasta Ismaelista ”tuli jousiampuja” 1900-luvulla eaa., jotta hän olisi voinut elättää itsensä erämaassa (1Mo 21:20). Myös Abrahamin pojanpoika Esau oli taitava jousenkäyttäjä (1Mo 27:3). Muistomerkit todistavat, että Egyptin tärkeimmät hyökkäyssoturit olivat alusta alkaen jousiampujia, ja lisäksi on löydetty jousiampujia esittäviä babylonialaisia veistoksia. Joosuan (Jos 24:12) ja Daavidin (1Ai 12:1, 2) päivinä ja niiden jälkeen jousiampujilla oli suuri merkitys Israelin armeijassa (2Ai 14:8; 26:14). Filistealaiset jousiampujat ampuivat kuolettavasti kuningas Saulia, syyrialaiset kuningas Ahabia ja egyptiläiset kuningas Josiaa (1Sa 31:1–3; 1Ku 22:34, 35; 2Ai 35:20, 23).

Ninivestä löydetyissä reliefeissä on kuvattu assyrialaisia jousiampujia, jotka ovat vaunuissa ja joilla on mukanaan kaksi jousta, toinen pitkä ja toinen lyhyt. Ampuessaan nuolen he pitivät samalla ylimääräisiä nuolia kädessään voidakseen ampua nopeammassa tahdissa. Assyrialaisten hyökkäystaktiikka näyttää olleen sellainen, että vihollisen niskaan lähetettiin ensin ankara nuolisade ja sen jälkeen lähdettiin takaa-ajoon, jossa käytettiin miekkoja ja keihäitä.

Persialaisten on sanottu olleen maailman taitavimpia jousiampujia. Persepoliista ja Susasta löydetyissä reliefeissä meedialaisilla ja persialaisilla sotureilla on jouset ja nuolikotelot. Persialaisille pojille opetettiin jousiammuntaa ja ratsastusta 5-vuotiaasta 20-vuotiaaksi asti, ja heidän ratsumiehensä olivat mestareita ampumaan myös taaksepäin. Jousiampujien liikkuvuus ja ketteryys kuuluivat persialaisten perusstrategiaan, kun he lähettämänsä nuolisateen perässä ryntäsivät vihollisen kimppuun.

Läntiset imperiumit Kreikka ja Rooma eivät arvostaneet jousta ja nuolta niin paljon kuin idän kansakunnat, vaikka jousiampujilla oli toisinaan merkittävä osuus heidänkin voitoissaan. Tämä saattaa johtua siitä, että kreikkalaiset jännittivät jousen niin, että nuoli oli vartalon kohdalla, mikä on tehottomampi tapa kuin jousen jännittäminen niin, että nuoli on posken tai silmän kohdalla, kuten egyptiläiset ja persialaiset tekivät. Kreetalaiset ja aasialaiset palkkasoturit näyttävät olleen taitavia jousimiehiä, kreikkalaiset ja roomalaiset puolestaan turvautuivat miekkaan ja keihääseen. (Ks. ASEET, VARUSTUS.)

Kuvaannollista käyttöä. Viitaten ilmeisesti siihen, että Joosefin veljet kohtelivat tätä epäoikeudenmukaisesti, Jaakob sanoi pojastaan Joosefista: ”Jousiampujat [kirjm. ”nuolten omistajat”] ahdistelivat häntä ja ampuivat häntä.” (1Mo 49:23.) Luullessaan olevansa Jumalan vihamielisyyden kohteena Job sanoi: ”Hänen jousiampujansa ympäröivät minut.” (Job 16:13.) Heprealainen sana rav, joka tässä on käännetty vastineella ’jousiampuja’, tulee sanasta ra·vavʹ ’ampua’ (1Mo 49:23). Heprealaista sanaa rav käytetään myös Sananlaskujen 26:10:ssä, jossa sanotaan: ”Kuin jousiampuja, joka lävistää kaiken, on se, joka palkkaa typerän, tai se, joka palkkaa ohikulkijoita.” Tämä sananlasku tähdentää vahinkoa, joka voi koitua siitä, että joku vastuuasemassa oleva käyttää jonkin nimenomaisen tehtävän suorittamiseen epäpätevää henkilöä.