Jaakob siunaa Joosefin ja muut pojat. Myöhemmin Jaakob kutsui kuolinvuoteellaan luokseen kaikki poikansa ja siunasi heidät yksitellen. Hän vertasi Joosefia ”hedelmää kantavan puun sivuhaaraan”. Tuo ”hedelmää kantava puu” oli patriarkka Jaakob itse, ja Joosefista tuli yksi sen huomattavista oksista. (1Mo 49:22.) Vaikka jousiampujat ahdistelivat Joosefia ja hautoivat vihaa häntä kohtaan, hänen jousensa ”asui pysyvässä paikassa, ja hänen voimakkaat kätensä olivat notkeat” (1Mo 49:23, 24). Näin voitiin sanoa Joosefista itsestään. Hänen velipuolensa hautoivat vihaa häntä kohtaan ja kuvaannollisesti ampuivat häntä surmatakseen hänet. Joosef maksoi heille kuitenkin takaisin osoittamalla armoa ja rakkaudellista huomaavaisuutta, ja nämä ominaisuudet olivat ikään kuin nuolia, jotka tukahduttivat heidän vihamielisyytensä. Jousiampujaviholliset eivät onnistuneet tappamaan Joosefia eivätkä heikentämään hänen vanhurskauden rakkauttaan ja hänen veljellistä kiintymystään.

Jaakobin profeetallisen siunauksen muillakin piirteillä on rinnakkaisuuksia Joosefin kokemuksissa. Kun Joosef koston sijasta huolehti koko Jaakobin eli Israelin huonekunnasta, hän toimi Israelia kohtaan kuin paimen ja tukeva kivi. Jehova oli ohjannut asioiden kulkua niin, että Joosef saattoi toimia tällä tavalla, joten hän oli tullut ”Jaakobin Voimallisen” käsistä. Jehova auttoi Joosefia, koska tämä oli ”Jumalalta”. Hän oli Kaikkivaltiaan kanssa siten, että hän oli Jehovan puolella ja sai siksi hänen siunauksensa. (1Mo 49:24, 25.)

Joosefin mainitseminen Ilmestyksen 7:8:n luettelossa viittaa siihen, että Jaakobin kuolinvuodeprofetia soveltuisi hengelliseen Israeliin. On sen vuoksi huomionarvoista, että Jaakobin Voimallinen, Jehova Jumala, lähetti Kristuksen Jeesuksen Hyväksi Paimeneksi, joka antoi elämänsä ”lampaiden” puolesta (Joh 10:11–16). Kristus Jeesus on myös se peruskulmakivi, jonka varassa hengellisistä israelilaisista koostuva Jumalan temppeli lepää (Ef 2:20–22; 1Pi 2:4–6). Ja tämä Paimen ja Kivi on Kaikkivaltiaan Jumalan luona (Joh 1:1–3; Ap 7:56; Hpr 10:12; vrt. 1Mo 49:24, 25).