Psalmissa 33:6 sanotaan sopivasti: ”Jehovan sanalla tehtiin taivaat ja hänen suunsa hengellä koko niiden armeija.” Kun maa oli vielä ”vailla muotoa ja autio” ja ”pimeys oli vesisyvyyden pinnalla”, vesien pinnan yllä liikehti Jumalan vaikuttava voima (1Mo 1:2). Jumala käytti siis vaikuttavaa voimaansa eli ”henkeään” (hepr. ruʹaḥ) toteuttamaan luomistöitä koskevan tarkoituksensa. Se mitä hän on luonut, on todistus paitsi hänen voimastaan myös hänen jumalallisuudestaan (Jer 10:12; Ro 1:19, 20). Ja koska Jehova ”ei – – ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala” (1Ko 14:33), hänen luomistyölleen on tunnusomaista järjestyksellisyys, ei kaaos eikä sattumanvaraisuus. Jehova muistutti Jobia siitä, että hän oli ryhtynyt nimenomaisiin toimiin perustaessaan maan ja sulkiessaan meren, ja hän sanoi, että oli olemassa ”taivaita koskevia säädöksiä” (Job 38:1, 4–11, 31–33). Lisäksi Jumalan luomistyöt ja muutkin työt ovat täydellisiä (5Mo 32:4; Sr 3:14).

Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1:1, 2:ssa kerrotaan ajasta, joka edelsi noita kuutta edellä mainittua ”päivää”. Kun nuo ”päivät” alkoivat, aurinko, kuu ja tähdet olivat jo olemassa, sillä niiden luomiseen viitataan 1. Mooseksen kirjan 1:1:ssä. Mutta ennen näitä kuutta luomistyön ”päivää” ”maa oli vailla muotoa ja autio, ja pimeys oli vesisyvyyden pinnalla” (1Mo 1:2). Ilmeisesti maa oli edelleen kietoutuneena pilvikerrosten vaippaan, mikä esti valoa pääsemästä sen pinnalle.