3, 4. a) Minkä kiellon Jumala esitti Aadamille ja Eevalle? b) Miten tärkeää oli totella tuota kieltoa?

³ Aadamilla ja Eevalla oli mahdollisuus elää ikuisesti, mutta he eivät olleet kuolemattomia. Pysyäkseen elossa heidän täytyi hengittää, juoda, nukkua ja syödä. Mikä vielä tärkeämpää, heidän elämänsä riippui suhteesta Elämänantajaan. (5. Moos. 8:3.) Voidakseen nauttia elämästä jatkuvasti he tarvitsivat opastusta Jumalalta. Hän teki tämän selväksi Aadamille jo ennen Eevan luomista sanoessaan: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” (1. Moos. 2:16, 17.)

⁴ ”Hyvän ja pahan tiedon puu” edusti Jumalan oikeutta päättää viime kädessä, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Aadamilla tietenkin oli jo oikean ja väärän taju, sillä hänet oli luotu Jumalan kuvaksi ja hänellä oli omatunto. Puu muistutti Aadamia ja Eevaa siitä, että he tarvitsivat aina ohjausta Jehovalta. Syömällä tuosta puusta he vaatisivat itselleen moraalista riippumattomuutta, mistä koituisi valtavaa vahinkoa heille ja heidän tuleville jälkeläisilleen. Jumalan esittämä kielto ja sen rikkomisesta seuraava rangaistus osoittivat, kuinka vakavasta asiasta oli kyse.

⁷ Jumala oli sanonut Aadamille: ”Sinä päivänä, jona syöt siitä [hyvän ja pahan tiedon puusta], sinä kuolemalla kuolet.” Aadam saattoi hyvinkin ymmärtää tuon ”päivän” tarkoittavan 24-tuntista vuorokautta. Rikottuaan saamaansa käskyä hän ehkä odotti, että Jehova toimisi ennen auringonlaskua. ”Päivän tuuliseen aikaan” Jehova puhui hänelle ja hänen vaimolleen (1. Moos. 3:8). Jumala ikään kuin järjesti oikeudenkäynnin. Ensin hän otti selville tosiasiat kuulemalla Aadamia ja Eevaa (1. Moos. 3:9–13). Sitten hän julisti väärintekijöille tuomion (1. Moos. 3:14–19). Jos hän olisi surmannut heidät siinä samassa, hänen tarkoituksensa heidän ja heidän jälkeläistensä suhteen ei olisi toteutunut (Jes. 55:11). Vaikka hän vahvisti kuolemantuomion ja synnin vaikutukset alkoivat näkyä heti, hän antoi Aadamin ja Eevan hankkia lapsia, jotka voisivat hyötyä muista hänen järjestelyistään. Näin ollen Jumalan näkökannalta katsottuna Aadam ja Eeva kuolivat sinä päivänä, jona he tekivät syntiä, ja kirjaimellisestikin he kuolivat tuhannen vuoden pituisen yhden ”päivän” aikana (2. Piet. 3:8).