² ”Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille.” – 1. Mooseksen kirja 2:19, 20.

 3. Miksi Aadam ja eläimet eivät pelänneet?

³ Ihminen antoi hevoselle nimen sus, härälle šōr, lampaalle sē, vuohelle ʽez, linnulle mm. ʽōf, kyyhkyselle jō·nahʹ, riikinkukolle tuk·kiʹ, leijonalle ʼar·jēʹ tai ʼariʹ, karhulle dov, apinalle qōf, koiralle keʹlev, käärmeelle na·ḥašʹ jne.a Kun hän meni joelle, joka virtasi Eedenistä puutarhan ulkopuolelle, hän näki kaloja. Kaloille hän antoi nimeksi da·gahʹ. Ihmisellä ei ollut aseita, mutta hän ei lainkaan pelännyt näitä koti- ja villieläimiä eikä lintuja, eivätkä ne pelänneet ihmistä, jonka ne vaistomaisesti tunnistivat itseään ylemmäksi, korkeammaksi eliölajiksi. Ne olivat Jumalan luomuksia, joille Hän oli lahjoittanut elämän, eikä ihmisellä ollut mitään halua tai taipumusta vahingoittaa niitä eikä riistää niiden elämää.

 4. Miten voimme kuvitella Aadamin nimenneen eri eläimet, ja millainen kokemus se varmasti on ollut?

⁴ Kertomuksessa ei mainita, kuinka kauan ihmiselle näytettiin koti- ja villieläimiä ja taivaan lintuja. Kaikki tapahtui Jumalan ohjauksessa ja hänen järjestelynsä mukaan. Todennäköisesti Aadam käytti aikaa perehtyäkseen eri eläimiin tarkkaillen kullekin ominaisia tapoja ja kunkin rakennetta; sitten hän valitsi nimenomaan kullekin sopivan nimen. Tähän saattoi kulua melkoisesti aikaa. Aadamille oli erittäin mielenkiintoinen kokemus tutustua tällä tavoin maan erilaiseen eläimistöön, ja kaikkien näiden elollisten osuva nimeäminen vaati aikamoisia henkisiä kykyjä ja lahjakasta kielenkäyttöä.

⁷ Aadam oli varmasti hyvin kiitollinen tuosta sykähdyttävästä luomiskertomuksesta. Se selitti monia asioita. Sen sananvalinnasta hän ymmärsi, että kolme pitkää ajanjaksoa, joita Jumala sanoi päiviksi oman ajanlaskunsa mukaan, oli vierähtänyt ennen neljättä luomisjaksoa, jolloin Hän pani kaksi suurta valoa näkymään taivaanvahvuudessa osoittamaan ihmisen paljon lyhyempää, 24-tuntista päivää. Tämä ihmisen lyhyempi päivä maan päällä käsitti ajan suuremman valon laskusta sen seuraavaan laskuun. Aadam tajusi myös, että hän eläisi vuosikausia, ja epäilemättä hän alkoi heti laskea elinvuosiaan. Hän pystyi tekemään niin taivaanvahvuuden suuremman valon avulla. Ensimmäinen ihminen ymmärsi myös, että hän eli noiden pitempien päivien, Jumalan maan luomiseen käyttämien luomispäivien, kuudetta päivää. Hänelle ei ollut tähän mennessä kerrottu mitään tuon kuudennen päivän lopusta, jolloin luotiin kaikki maaeläimet ja sitten erikseen ihminen, mutta nyt hän tiesi kasvillisuuden, vesieläinten, lintujen ja maaeläinten luomisjärjestyksen. Ollessaan yksin Eedenin puutarhassa Aadam ei kuitenkaan ilmentänyt täysin sitä Jumalan rakkaudellista tarkoitusta, joka koski ihmistä hänen paratiisissaan maan päällä.

Ensimmäisen naisen luominen

 8, 9. a) Mitä täydellinen ihminen huomasi eläinkunnasta, mutta mitä hän päätteli itsestään? b) Miksi oli sopivaa, että täydellinen ihminen ei pyytänyt Jumalalta puolisoa? c) Miten Raamattu kuvailee ensimmäisen ihmisvaimon luomisen?

⁸ Ensimmäisellä ihmisellä oli täydellinen mieli ja huomiokyky, ja hän havaitsi, että eläinkunnassa oli koiraita ja naaraita, jotka yhdessä lisääntyivät oman lajinsa mukaan. Mutta ihmisen laita ei silloin ollut niin. Mikäli tämä havainto sai hänet ajattelemaan toverin saamista, hän ei löytänyt sopivaa puolisoa mistään eläimestä, ei edes apinasta. Aadam todennäköisesti päätteli, että hänelle ei ollut puolisoa, koska jos sellainen olisi ollut, eikö Jumala olisi tuonut sen hänen luokseen? Ihminen oli luotu erilaiseksi kuin eläimet, ja hänen oli tarkoitus pysyäkin erilaisena! Hän ei ollut halukas päättämään itse asioistaan, niin että hän olisi julkeasti pyytänyt Luojaltaan Jumalalta puolisoa. Oli sopivaa, että täydellinen ihminen jätti asian täysin Jumalan huomaan, sillä pian hän havaitsi Jumalan tehneen omat johtopäätöksensä tilanteesta. Siitä ja sen jälkeisistä tapahtumista kerrotaan seuraavasti:

⁹ ”Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: ’Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu’. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.” – 1. Mooseksen kirja 2:20–25.