Uudenlaisen sitoumuksen tunnustaminen

Raamattu antaa selkeän kuvan raamatullisesta avioliitosta. Kun Jumala oli luonut ensimmäiset kaksi ihmistä ja liittänyt heidät yhteen, hän asetti seuraavan periaatteen: ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Mooseksen kirja 2:24) Uuden aviomiehen ja vaimon täytyy siis ymmärtää, että he ovat astuneet uudenlaiseen sitoumukseen. Vaikka he saattavatkin asua jommankumman kotona, heidän täytyy nyt vetää yhtä köyttä itsenäisenä yksikkönä.

Kun lapset naimisiin mennessään luopuvat isästään ja äidistään, se ei merkitse sitä, että he voivat nyt kääntää selkänsä vanhemmilleen ja että heidän ei enää tarvitse kunnioittaa näitä. ”Älä – – äitiäsi halveksi, kun hän on vanhentunut”, kehottaa Raamattu. (Sananlaskut 23:22) Avioliiton solmiminen aiheuttaa silti muutoksia sukulaisuussuhteissa. Niin kauan kuin kaikki perheenjäsenet vain muistavat tämän, nuoripari voi hyötyä vanhempiensa kokemuksesta ja viisaudesta.

Miten aviomies voi sitten ryhtyä perheessään aktiiviseksi sovunrakentajaksi? Mitsuharun mukaan hänen perhettään auttoi se, että hän itse miehenä sovelsi Raamatun periaatteita. Hän selittää: ”Äidin ja pojan välillä on edelleen luja side, vaikka tämä on jo kasvanutkin aikamieheksi. Sen vuoksi pojan täytyy tietoisesti ponnistella ’luopuakseen isästään ja äidistään ja liittyäkseen vaimoonsa’.” Hän sovelsi tätä periaatetta siten, että hän keskusteli lastenhoitoon ja -kasvatukseen liittyvistä asioista ainoastaan vaimonsa kanssa, eikä lähtenyt vertailemaan vaimonsa taloudenhoitoa äitinsä taloudenhoitoon. Hän jatkaa: ”Nyt me ja vanhempani kunnioitamme toisiamme. Kumpikin osapuoli tietää, millaisiin asioihin puuttumisesta ei pidetä ja millaisissa asioissa avusta ja yhteistyöstä taas ollaan kiitollisia.”

Sen lisäksi että aviomies ’liittyy vaimoonsa’, hänen täytyy toimia sovittelijana äitinsä ja vaimonsa välillä. (1. Mooseksen kirja 2:24) Hänen täytyy olla hyvä kuuntelija ja antaa heidän purkaa huoliaan. (Sananlaskut 20:5) Eräs aviomies, joka on oppinut käsittelemään hankalia tilanteita hienotunteisesti, ottaa ensin selvää siitä, mitä hänen vaimonsa ajattelee. Sen jälkeen hän vaimonsa läsnäollessa keskustelee äitinsä kanssa kyseisistä ongelmista. Kun poika tällä tavoin omaksuu rauhanrakentajan roolin, hän voi myötävaikuttaa siihen, että kahdelle samassa kodissa asuvalle naiselle – joita kumpaakin hän rakastaa – syntyvät hyvät välit.