Eeva, jota lähestyttiin ensin, ei tosiaankaan ollut arvostanut Luojaansa ja Jumalaansa, eikä hän ollut käyttänyt hyväkseen tilaisuutta oppia tuntemaan hänet. Hän kuunteli alemman, näennäisesti käärmeen mutta todellisuudessa kapinallisen enkelin, ääntä. Raamatussa ei mainita, että hän olisi ollut mitenkään yllättynyt kuullessaan käärmeen puhuvan. Siinä sanotaan kuitenkin, että käärme oli ”varovaisin kaikista kedon villieläimistä, jotka Jehova Jumala oli tehnyt” (1Mo 3:1). Ei kerrota, söikö se kiellettyä ”hyvän ja pahan tiedon puun” hedelmää ja näyttikö se siten tulevan viisaaksi, puhekykyiseksi. Kapinallinen enkeli, joka käytti käärmettä Eevalle puhumiseen, tarjosi (niin kuin Eeva luuli) tilaisuutta tulla riippumattomaksi, ’olla niin kuin Jumala, niin että tietää hyvän ja pahan’, ja hän onnistui saamaan Eevan vakuuttuneeksi siitä, ettei tämä kuolisi. (1Mo 2:17; 3:4, 5; 2Ko 11:3.)

Kiistakysymys. Mikä tässä asetettiin kyseenalaiseksi? Ketä häväistiin ja halvennettiin tällä myöhemmin Saatana Panettelijaksi kutsutun enkelin esittämällä haasteella, jota Aadam kapinallisella teollaan kannatti? Oliko kyseessä Jehovan ylimmyys sinänsä, hänen suvereeniutensa olemassaolo? Oliko Jumalan suvereenius vaarassa? Ei, sillä Jehovalla on ylin valta ja voima, eikä kukaan taivaassa tai maan päällä voi ottaa sitä häneltä pois (Ro 9:19). Haasteen on siksi täytynyt koskea sitä, oliko Jumalan suvereenius oikeaa, ansaittua ja vanhurskasta – käyttikö hän suvereeniuttaan oikein, vanhurskaasti ja alamaistensa etujen mukaisesti vai ei. Tähän viittaa se, mitä Eevalle sanottiin: ”Onko tosiaan niin, että Jumala on sanonut: te ette saa syödä jokaisesta puutarhan puusta?” Käärme vihjasi tässä, että sellainen kielto oli uskomaton ja että Jumala oli kohtuuttoman rajoittava ja pidätti ihmisparilta jotain sellaista, mihin sillä olisi ollut oikeus. (1Mo 3:1.)