Paavali kirjoittaa seurakunnille

VASTAPERUSTETULLA kristillisellä seurakunnalla olisi tärkeä osa Jehovan tarkoituksen toteutumisessa. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjä vastaan hyökättiin kuitenkin pian. Pysyisivätkö he nuhteettomina Jumalan edessä, kun he kohtaisivat vainoa ulkopuolisten taholta tai salakavalampia koetuksia seurakunnan sisäpuolella? Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa on kaikkiaan 21 kirjettä, jotka sisältävät tarvittavia neuvoja ja rohkaisua seurakunnille.

Näistä kirjeistä 14, Roomalaiskirjeestä Heprealaiskirjeeseen, kirjoitti apostoli Paavali, ja ne nimettiin vastaanottajan – yksityishenkilön tai seurakunnan – mukaan. Millaisia aiheita Paavali käsitteli kirjeissään?

Moraalia ja käytöstä koskevia vakavia neuvoja. Ne jotka harjoittavat haureutta, aviorikosta ja muita räikeitä syntejä, ”eivät peri Jumalan valtakuntaa” (Galatalaisille 5:19–21; 1. Korinttilaisille 6:9–11). Jumalan palvojien on oltava yksimielisiä kansallisista eroavuuksista huolimatta (Roomalaisille 2:11; Efesolaisille 4:1–6). Heidän tulee käyttää iloiten varojaan ja voimiaan tarpeessa olevien uskonveljiensä hyväksi (2. Korinttilaisille 9:7). Paavali kehottaa Jumalan palvojia ”rukoilemaan lakkaamatta”, vuodattamaan sydämensä Jehovalle rukouksessa (1. Tessalonikalaisille 5:17; 2. Tessalonikalaisille 3:1; Filippiläisille 4:6, 7). Jotta Jumala kuulisi rukoukset, ne on esitettävä uskossa (Heprealaisille 11:6).

Mikä auttaa perheitä menestymään? Aviomiehen täytyy rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan, ja vaimolla tulee olla syvä kunnioitus miestään kohtaan. Lasten täytyy totella vanhempiaan, sillä se miellyttää Jumalaa. Vanhempien taas on opetettava ja valmennettava lapsiaan rakkaudellisesti jumalisten periaatteiden mukaan. (Efesolaisille 5:22–6:4; Kolossalaisille 3:18–21.)

Apua Jumalan tarkoituksen ymmärtämiseen. Monet Mooseksen lain piirteet suojelivat ja opastivat israelilaisia Kristuksen saapumiseen asti (Galatalaisille 3:24). Kristittyjen ei kuitenkaan enää tarvinnut Jumalaa palvoessaan noudattaa tuota Lakia. Kirjoittaessaan heprealaiskristityille, jotka olivat uskonnolliselta taustaltaan juutalaisia, Paavali loi paljon valoa Lain merkitykseen ja Kristuksen osaan Jumalan tarkoituksen täyttymisessä. Hän selitti, että Lain eri piirteillä oli profeetallinen merkitys. Esimerkiksi eläinten uhraaminen oli esikuva Jeesuksen uhrikuolemasta, joka mahdollistaisi syntien todellisen anteeksiannon (Heprealaisille 10:1–4). Jeesuksen kuoleman välityksellä Jumala lakkautti tarpeettomaksi käyneen lakiliiton (Kolossalaisille 2:13–17; Heprealaisille 8:13).

Ohjausta seurakuntaa koskevissa järjestelyissä. Miesten, jotka haluavat huolehtia seurakunnan vastuutehtävistä, täytyy pitää kiinni korkeista moraalinormeista ja täyttää hengelliset pätevyysvaatimukset (1. Timoteukselle 3:1–10, 12, 13; Titukselle 1:5–9). Jehova Jumalan palvojien tulee kokoontua säännöllisesti yhteen toisten uskovien kanssa rohkaistakseen toisiaan (Heprealaisille 10:24, 25). Palvontatilaisuuksien tulee olla rakentavia ja opettavia (1. Korinttilaisille 14:26, 31).

Paavali kirjoitti toisen kirjeensä Timoteukselle Roomasta, missä hän oli jälleen pidätettynä odottamassa oikeudenkäyntiä. Vain muutamat uskaltautuivat vierailemaan hänen luonaan. Hän tiesi aikansa käyneen vähiin ja sanoi: ”Olen taistellut hyvän taistelun, olen juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.” (2. Timoteukselle 4:7.) Ilmeisesti pian tämän jälkeen hän kuoli marttyyrina. Hänen kirjeensä ovat kuitenkin opastaneet Jumalan tosi palvojia nykyaikaan asti.

Roomalaisille; 1. Korinttilaisille; 2. Korinttilaisille; Galatalaisille; Efesolaisille; Filippiläisille; Kolossalaisille; 1. ja 2. Tessalonikalaisille; 1. ja 2. Timoteukselle; Titukselle; Filemonille; Heprealaisille.