Miksi me vanhenemme ja kuolemme?

Jumala varoitti Aadamia: ”Sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä varmasti kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:17.) Tämä varoitus olisi ollut tarpeeton, jos Aadam olisi luotu vanhenemaan ja kuolemaan. Aadam tiesi, että hän kuolisi vain jos hän söisi tuosta puusta.

Aadamin ja Eevan ei ollut pakko syödä juuri tuosta puusta, koska Eedenin puutarhassa kasvoi paljon hedelmäpuita (1. Mooseksen kirja 2:9). Jos he eivät söisi siitä, he osoittaisivat tottelevansa Jumalaa, joka oli antanut heille elämän. Näin he tunnustaisivat Jumalan oikeuden sanoa, mitä he saivat tehdä ja mitä eivät.

Raamatussa kerrotaan eräästä keskustelusta, jolla oli kauaskantoiset seuraukset. Paholainen esitti Eevalle käärmeen valepuvussa ilkeän valheen. Kertomus alkaa seuraavasti: ”Käärme oli varovaisin kaikista maan eläimistä, jotka Jehova Jumala oli tehnyt. Se kysyi naiselta: ’Onko Jumala tosiaan sanonut, että te ette saa syödä jokaisesta puutarhan puusta?’” (1. Mooseksen kirja 3:1.)

Eeva vastasi: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Mutta keskellä puutarhaa olevan puun hedelmästä Jumala on sanonut: ’Ette saa syödä siitä puusta ettekä koskea siihen. Jos teette niin, te kuolette.’” Käärme vakuutti: ”Ette varmasti kuole. Jumala tietää, että sinä päivänä, jona syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte hyvän ja pahan.” Paholainen leimasi Jehovan valehtelijaksi, joka ei halunnut Aadamin ja Eevan parasta. (1. Mooseksen kirja 3:2–5.)

Eeva uskoi käärmettä. Hän jäi katsomaan puuta, ja se näytti hyvin houkuttelevalta. Hän ojensi kätensä, otti puun hedelmää ja söi sitä. Raamatun kertomus jatkuu: ”Myöhemmin hän antoi sitä myös miehelleen, kun tämä oli hänen kanssaan, ja mieskin söi sitä.” (1. Mooseksen kirja 3:6.)

Kuvittele, miten pahalta Jehovasta tuntui, kun hän näki rakkaiden lastensa kapinoivan häntä vastaan. Miten hän reagoi? Jehova sanoi Aadamille: ”Sinä – – palaat maahan, sillä siitä sinut on tehty. Tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:17–19.) Jehovan sanat toteutuivat: ”Aadam eli kaikkiaan 930 vuotta, ja sitten hän kuoli.” (1. Mooseksen kirja 5:5.) Kun Aadam kuoli, hän ei mennyt taivaaseen eikä siirtynyt henkimaailmaan. Häntä ei yksinkertaisesti enää ollut olemassa, aivan kuten häntä ei ollut olemassa ennen kuin Jumala loi hänet. Hänestä tuli yhtä eloton kuin maan tomu, josta hänet oli tehty. Miten surullista!

Koska Aadam ja Eeva tekivät syntiä kapinoimalla Jumalaa vastaan, he menettivät täydellisyytensä ja mahdollisuuden elää ikuisesti. Heidän kehossaan tapahtui fyysisiä muutoksia: heistä tuli syntisiä ja epätäydellisiä. He eivät kuitenkaan tehneet vahinkoa vain itselleen, vaan siirsivät syntisyyden ja epätäydellisyyden myös jälkeläisilleen. Roomalaiskirjeen 5:12:ssa sanotaan: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat tehneet syntiä.”

Syntiä ja kuolemaa sanotaan Raamatussa ”verhoksi, joka peittää alleen kaikki kansat, ja peitteeksi, joka on kudottu kaikkien kansakuntien ylle” (Jesaja 25:7). Tämä verho peittää ihmiskunnan alleen kuin myrkyllinen sumu, jota ei voi paeta. On väistämätön tosiasia, että ”kaikki kuolevat Aadamissa” (1. Korinttilaisille 15:22). Apostoli Paavali kysyikin osuvasti: ”Kuka pelastaa minut tästä ruumiista, joka vie minua kohti kuolemaa?” (Roomalaisille 7:24.) Onko meillä tosiaan mitään toivoa?