Trinidadin ja Tobagon asfalttijärvi

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA TRINIDADISTA

MITÄ yhteistä on Hongkongin satamatunnelilla, Itävallan Alppien läpi kulkevalla E 6 -tiellä ja Englannissa Doverissa olevalla Jubilee Way Viaduct -maasillalla? Ne kaikki on aikoinaan päällystetty harvinaislaatuisella asfaltilla, joka on peräisin Trinidadin ja Tobagon asfalttijärvestä.a

Tätä luonnonmuodostumaa kuvailtiin eräässä maantieteen hakuteoksessa vuonna 1814 ”äärimmäisen hämmästyttäväksi ilmiöksi”. Saat tehdä siitä oman arviosi, kun lähdemme katsomaan sitä Trinidadin lounaisrannikolle.

Kävely järven päällä

Saavuttuamme La Brean kylään (espanjankielinen nimi merkitsee ’pikeä’) panemme merkille, että jalkakäytävät näyttävät olevan vajoamassa maahan. Osa taloistakin on kummallisesti notkollaan, aivan kuin ne olisivat sortumassa oman painonsa alle. Emme ehdi jäädä pohtimaan syytä, sillä eteemme aukeaa kenttä, joka näyttää valtavalta, tyhjältä paikoitusalueelta. Olemme asfalttijärvellä. Oppaamme kertoo, että järven pinta-ala on likimain 47 hehtaaria ja se on keskeltä noin 80 metriä syvä. ”Mennäänpä lähemmäs”, hän ehdottaa.

Astumme järven pinnalle varovaisesti ja toteamme, että se on epätasaisuudestaan huolimatta yllättävän kiinteä. Järvi kestääkin hyvin kuorma-auton ja muiden raskaiden koneiden painon! (Ne kuitenkin uppoaisivat hitaasti, jos ne jätettäisiin pitkäksi aikaa paikoilleen.) Meidän on silti katsottava eteemme. Siellä täällä on pieniä, tahmeita läikkiä, jotka voivat tuottaa varomattomalle kävelijälle epämiellyttävän sitkaan yllätyksen.

Sieraimiimme on tulostamme asti löyhähtänyt välillä pistävä haju. ”Rikkivetyä”, saamme tietää. Sitä muodostuu järvessä jonkin verran, samoin kuin metaania, etaania ja hiilidioksidia. Opas halkaisee asfalttimöykyn, ja huomaamme, että se näyttää sisältä tahkojuustolta – se on täynnä kaasukuplien synnyttämiä koloja.

Asfalttijärvi on tärkeä myös elinympäristönä. Sen pinnalle ja ruohoa kasvaville reunamille kertyy vesilammikoita, joissa elää harvinaisia naamiokuparisorsia (Oxyura dominica). Emme todennäköisesti näe tuota pientä lintua tänään, sillä ihmisten lähestyessä se usein jähmettyy liikkumattomaksi tai painuu ääneti veden alle. Kävellessämme rinnankorkuisten ruohojen ohi yläpuolellamme viuhahtaa helttajassana (Jacana jacana). Sen tumma ruumis korostaa siipien alapuolen vaaleankeltaista väriä. Täällä elää myös siniliejukanoja (Gallinula martinica) ja eräitä muita soilla viihtyviä lajeja. Vedessä uiskentelee pieniä makean veden kaloja, ja silloin tällöin nähdään kaimaaneja.

Käytössä jo 400 vuotta

Oppaamme viittaa merelle päin ja kertoo, että brittiläinen tutkimusmatkailija Sir Walter Raleigh ankkuroi tälle seudulle vuonna 1595. Siihen aikaan asfalttijärvi, joka nykyään lepää matalassa syvänteessä, oli tasanko, jolta valui asfalttivirtoja rannikolle. Raleigh tilkitsi vuotavia laivojaan asfaltilla ja ilmoitti, että se oli ”mitä oivallisinta ainetta”, sillä se ”ei sula auringossa kuten Norjan piki ja on näin ollen erittäin käyttökelpoista etelän satamiin kulkeville kauppalaivoille”.b

Vuonna 1846 kanadalainen lääkäri Abraham Gesner, jota myöhemmin sanottiin öljyteollisuuden isäksi, tislasi Trinidadin asfaltista uudenlaista valaisevaa öljyä, paloöljyä. Asfaltin sisältämä rikki antoi öljylle kuitenkin varsin epämiellyttävän hajun, ja myöhemmin Gesner löysi muualta lähes hajutonta asfalttia.

Trinidadin luonnonasfaltti pääsi kunnolla oikeuksiinsa, kun sen arvo teiden päällystämisessä keksittiin. Vuonna 1876 insinöörit ehdottivat, että sillä päällystettäisiin Pennsylvania Avenue Washington D.C.:ssä. Vilkkaasta liikenteestä huolimatta päällyste pysyi kertoman mukaan erinomaisessa kunnossa 11 vuotta. Trinidadin asfaltin maine vakiintui.

Viime vuosina on valmistettu edullisempaa asfalttia bitumista, jota saadaan maaöljyn jalostuksessa sivutuotteena. Trinidadin luonnonasfalttia käytetään silti edelleen maanteiden, siltojen, lentokenttien ja satamien rakentamisessa. Miksi?

Ainutlaatuinen seos

Päällysteissä Trinidadin asfaltti antaa pinnoille lujuutta, kestävyyttä, kantavuutta ja kitkaisuutta, ja lisäksi himmeän harmaa tienpinta parantaa näkyvyyttä pimeässä. Tätä asfalttia on käytetty tienpäällysteissä menestyksellisesti siellä, missä lämpötila kohoaa kesäisin yli 40 asteeseen ja laskee talvella alle –25 asteen. Kiitoradoilla se on toiminut hyvin, vaikka painavien lentokoneiden yhtämittainen nousu ja lasku kuormittaa niitä raskaasti. Nämä päällysteet kestävät syöpymättä myös jäänpoistonesteitä sekä koneiden polttoaine- ja öljyvuotoja. Monet näistä pinnoista ovat kestäneet yli 20 vuotta hyvin vähäisellä huollolla.

Trinidadin asfaltin ominaispiirteet selittyvät sen erikoisella koostumuksella. Sen bitumissa on 63–67 prosenttia malteeneja ja 33–37 prosenttia asfalteeneja. Malteenit ovat ryhmä sitkeitä hiilivetyjä, jotka antavat bitumille tarttuvuutta. Trinidadin asfaltissa ne ovat ”erittäin sitkeitä ja sementtimäisiä pikemminkin kuin öljyisiä niin kuin eräissä [maaöljystä] johdetuissa bitumeissa”. Asfalteenit ovat toinen ryhmä hiilivetyjä, jotka tekevät bitumista lämpömuovautuvan, mikä tarkoittaa sitä, että kuumennettaessa se pehmenee juoksevaksi ja viilennettäessä se kovettuu. Näiden aineosien luonne ja suhteelliset osuudet antavat Trinidadin asfaltille ominaisuuksia, joita jalosteisiin ei ole helppo saada.

Kaivuu ja jalostus

Raskaan koneen jyrinä saa päämme kääntymään, ja näemme, että järvelle tulee kone kaivuutyöhön. Se on oikeastaan valtava traktori, joka repii asfalttia järven pinnasta vahvalla piikkikauhalla. Asfaltin kappaleet lastataan kiskoilla kulkeviin, vaijerivetoisiin vaunuihin ja kuljetetaan läheiseen tehtaaseen. Järvestä on 1800-luvun lopulta lähtien kaivettu runsaat kahdeksan miljoonaa tonnia asfalttia! Jäljellä olevat arviolta yhdeksän miljoonaa tonnia riittänevät nykyisellä kulutusvauhdilla vielä 400 vuotta.

Kun järvestä on kaivettu useita tonneja asfalttia, siihen muodostunut reikä vajoaa ja häviää muutamassa viikossa. Tuntuu kuin järvi täyttyisi itsestään, mutta tosiasiassa tuo ”kiinteä” asfaltti on hyvin viskoosista nestettä, joka yksinkertaisesti leviää syntyneisiin aukkoihin. Koko järvi on jatkuvassa mutta huomaamattomassa liikkeessä.

Muistatko ne notkollaan olevat talot, joita näimme aiemmin? Osaksi niiden vajoaminen johtuu maanalaisista asfalttisuonista, joita järvestä lähtee eri suuntiin. Talon paikka täytyy tällä seudulla valita tarkasti.

Seuraavaksi opas kutsuu meidät tehdaskierrokselle. Jalostus on periaatteessa hyvin yksinkertainen prosessi. Asfaltti kaadetaan valtaviin altaisiin, joista kuhunkin mahtuu lähes sata tonnia. Niissä se sulatetaan johtamalla 165-asteista höyryä putkikierukoihin. Asfaltin sisällä oleva kaasu vapautuu, ja liika vesi haihtuu (raaka-asfaltin painosta noin 30 prosenttia on vettä). Sitten siitä seulotaan pois puunpalaset ja muut kasviperäiset aineet. Lopuksi kuuma asfaltti kaadetaan kuitulevytynnyreihin, jotka on vuorattu silikonipaperilla. Ne valmistetaan täällä tehtaassa, ja niihin mahtuu 240 kiloa kuhunkin. Koko jalostusprosessi kestää noin 18 tuntia.

”Puhdistettu asfaltti tunnetaan nimellä Epuré”, kertoo oppaamme. Se sekoittuu helposti maaöljystä saatuun bitumiin ja muihin aineisiin, kun valmistetaan korkeatasoisia päällysteitä. Viime vuosina siitä on alettu valmistaa myös maaleja sekä sideaineita, eristeitä ja vedenpitäviä tuotteita. Näin se on löytänyt tiensä moniin koteihin ja julkisiin rakennuksiin ympäri maailman.

Eräs kirjoittaja kuvaili asfalttijärveä osuvasti sanoessaan: ”Tämä Jumalan ihmeellinen työ tuntuu kummallisen – – kiehtovalta, ja se herättää luonnon tarkkailijassa syvää kunnioitusta ja ihailua.” Trinidadin ja Tobagon asfalttijärvi on tosiaan hyvin kiinnostava kohde!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 24, 25]

Asfalttijärvi on luonnonmuodostuma

[Kuva s. 26]

Asfalttijalostamo

[Kuva s. 26]

Asfalttia kaivetaan järvestä