Nooan lokikirja – onko sillä merkitystä meille?

JEESUS sanoi ennustuksessaan, joka koski hänen läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkkiä: ”Niin kuin Nooan päivät olivat, niin tulee Ihmisen Pojan läsnäolo olemaan.” (Matteus 24:3, 37.) Hän ennusti selvästikin, että nykyajan tapahtumat olisivat rinnastettavissa Nooan ajan tapahtumiin. Luotettava ja tarkka kertomus Nooan päivien tapahtumista olisi siksi korvaamattoman arvokas.

Onko Nooan lokikirja sitten niin arvokas? Onko sillä paikkansapitävän historiallisen asiakirjan tuntomerkit? Voimmeko todella määrittää vedenpaisumuksen ajankohdan?

Milloin vedenpaisumus tapahtui?

Raamattu esittää tietoja aikajärjestyksessä, minkä ansiosta aikaa voidaan laskea taaksepäin ihmishistorian alkuun. 1. Mooseksen kirjan 5:1–29:ssä on sukuluettelo, joka alkaa ensimmäisen ihmisen Aadamin luomisesta ja päättyy Nooan syntymään. Vedenpaisumus alkoi ”Nooan elämän kuudentenasadantena vuonna” (1. Mooseksen kirja 7:11).

Voidaksemme määrittää, milloin vedenpaisumus tapahtui, meidän täytyy aloittaa laskeminen jostain kiinteästä ajankohdasta. Toisin sanoen kiintopisteeksi valitaan tapahtuma, jonka ajankohdan maallinen historia on vahvistanut ja joka mainitaan myös Raamatussa. Näin vedenpaisumuksen tapahtuma-aika voidaan määrittää yleisesti käytössä olevasta gregoriaanisesta ajanlaskusta.

Eräs kiinteä ajankohta on vuosi 539 eaa., jolloin Persian kuningas Kyyros kukisti Babylonin. Maallisiin lähteisiin, joissa kerrotaan hänen hallituskaudestaan, kuuluvat muun muassa babylonialaiset savitaulut ja Diodoroksen, Africanuksen, Eusebioksen ja Ptolemaioksen muistiinmerkinnät. Kyyroksen antaman säädöksen ansiosta juutalaisten jäännös pääsi lähtemään Babylonista ja saapui kotimaahansa vuonna 537 eaa. Silloin päättyi Juudan 70-vuotinen autioitus, joka oli Raamatun mukaan alkanut vuonna 607 eaa. Kun otamme laskuihin tuomareiden aikakauden ja Israelin kuninkaiden hallituskaudet, tulemme siihen tulokseen, että israelilaiset lähtivät Egyptistä vuonna 1513 eaa. Raamatun ajanlasku vie meidät taaksepäin vielä 430 vuotta vuoteen 1943 eaa., jolloin Jumala teki liiton Abrahamin kanssa. Seuraavaksi meidän täytyy ottaa huomioon Terahin, Nahorin, Serugin, Reun, Pelegin, Eberin, Selahin ja Arpaksadin syntymäajankohta ja elinikä, sillä Arpaksad syntyi ”kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen” (1. Mooseksen kirja 11:10–32). Tällä tavoin voimme ajoittaa vedenpaisumuksen alun vuoteen 2370 eaa.a

Tulvavesi peittää maan

Ennen kuin alamme käsitellä Nooan ajan tapahtumia, haluat kenties lukea 1. Mooseksen kirjan 7:11–8:4:n. Raamatussa kerrotaan rankkasateen alkamisesta: ”Nooan elämän kuudentenasadantena vuonna [2370 eaa.], toisessa kuussa, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä kaikki laajan vesisyvyyden lähteet puhkesivat ja taivaiden sulkuportit aukenivat.” (1. Mooseksen kirja 7:11.)

Nooa jakoi vuoden 12 kuukauteen, joissa kussakin oli 30 päivää. Muinoin ensimmäinen kuukausi alkoi suunnilleen oman kalenterimme syyskuun puolivälissä. Vettä alkoi sataa ”toisessa kuussa, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä”, ja sade jatkui 40 päivää ja 40 yötä vuoden 2370 eaa. marras- ja joulukuussa.

Vedenpaisumuksesta kerrotaan myös: ”Maa oli veden vallassa sataviisikymmentä päivää. – – Ja vedet alkoivat väistyä maan päältä, väistymistään väistyä, ja sadanviidenkymmenen päivän kuluttua vesiä oli vähemmän. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, arkki pysähtyi Araratin vuorille.” (1. Mooseksen kirja 7:24–8:4.) Maa oli siis veden vallassa 150 päivää eli viisi kuukautta ennen kuin vedet alkoivat väistyä. Näin ollen arkki pysähtyi Araratin vuorille huhtikuussa 2369 eaa.

Nyt haluat ehkä lukea 1. Mooseksen kirjan 8:5–17:n. Vuorten huiput tulivat näkyviin melkein kaksi ja puoli kuukautta (73 päivää) myöhemmin, ”kymmenennessä kuussa [kesäkuussa], kuukauden ensimmäisenä”b (1. Mooseksen kirja 8:5). Kolme kuukautta (90 päivää) myöhemmin – Nooan ”kuudentenasadantenayhdentenä vuonna, ensimmäisessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä” eli syyskuun puolivälissä 2369 eaa. – Nooa poisti arkin katon ja näki, että ”maan pinta oli kuivunut” (1. Mooseksen kirja 8:13). Kuukauden ja 27 päivän (57 päivän) kuluttua, ”toisessa kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä [marraskuun puolivälissä 2369 eaa.], maa oli täysin kuiva”. Silloin Nooa ja hänen perheensä tulivat ulos arkista kuivalle maalle. He olivat viettäneet arkissa yhden kuuvuoden ja kymmenen päivää (370 päivää). (1. Mooseksen kirja 8:14.)

Mitä nämä yksityiskohtaiset muistiinmerkinnät tapahtumista ja ajankohdista todistavat? Yksinkertaisesti sen, että heprealainen profeetta Mooses, joka ilmeisesti kirjoitti 1. Mooseksen kirjan saamiensa muistiinmerkintöjen perusteella, esitti tosiasioita eikä tarua. Näin ollen vedenpaisumuksella on suuri merkitys meille nykyään.

Miten muut raamatunkirjoittajat suhtautuivat vedenpaisumukseen?

Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksen lisäksi Raamatussa on monia muitakin viittauksia Nooaan ja vedenpaisumukseen. Tässä muutamia:

1) Paljon tutkimustyötä tehnyt Esra sisällytti Nooan ja hänen poikansa (Seemin, Haamin ja Jafetin) Israelin kansan sukuluetteloon (1. Aikakirja 1:4–17).

2) Lääkäri ja evankeliuminkirjoittaja Luukas mainitsi Nooan Jeesuksen Kristuksen esi-isien joukossa (Luukas 3:36).

3) Apostoli Pietari viittasi vedenpaisumuskertomukseen monta kertaa kirjoittaessaan toisille kristityille (2. Pietarin kirje 2:5; 3:5, 6).

4) Apostoli Paavali mainitsi, että Nooa osoitti suurta uskoa rakentaessaan arkin huonekuntansa pelastamiseksi (Heprealaisille 11:7).

Nämä raamatunkirjoittajat selvästikin hyväksyivät 1. Mooseksen kirjan vedenpaisumuskertomuksen ja pitivät vedenpaisumusta historiallisena tapahtumana.

Jeesus ja vedenpaisumus

Jeesus Kristus oli olemassa ennen ihmiseksi tuloaan (Sananlaskut 8:30, 31). Vedenpaisumuksen aikaan hän oli henkiolentona taivaassa. Noiden tapahtumien silminnäkijänä Jeesus antaa siten merkittävimmän raamatullisen todistuksen Nooan ja vedenpaisumuksen historiallisuudesta. Jeesus sanoi: ”Niin kuin Nooan päivät olivat, niin tulee Ihmisen Pojan läsnäolo olemaan. Sillä niin kuin ihmiset olivat noina päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, miehet menivät naimisiin ja naisia naitettiin aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä panneet merkille, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois, niin tulee Ihmisen Pojan läsnäolo olemaan.” (Matteus 24:37–39.)

Olisiko Jeesus käyttänyt tarua varoittaakseen meitä tämän asiainjärjestelmän tulevasta lopusta? Ei tietenkään. Olemme vakuuttuneita siitä, että Jeesus käytti todellista tapahtumaa esimerkkinä Jumalan tuomion täytäntöön panemisesta pahoille. Monet kyllä menettivät vedenpaisumuksessa henkensä, mutta onneksi Nooa ja hänen perheensä pelastuivat.

”Nooan päivillä” on suuri merkitys meille, jotka elämme nykyään, ”Ihmisen Pojan [Jeesuksen Kristuksen] läsnäolon” aikana. Lukiessamme Nooan muistiinmerkintöjen ansiosta säilynyttä yksityiskohtaista kertomusta maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta voimme olla varmoja siitä, että se on paikkansapitävä historiallinen asiakirja. Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettu 1. Mooseksen kirjan vedenpaisumuskertomus on erittäin merkityksellinen meille. Aivan kuten Nooa ja hänen poikansa sekä heidän vaimonsa panivat luottamuksensa Jumalan pelastuskeinoon, mekin voimme päästä Jehovan suojelukseen uskomalla Jeesuksen lunastusuhriin (Matteus 20:28). Lisäksi voimme saada toivon olla niiden joukossa, jotka säilyvät elossa tämän pahan asiainjärjestelmän lopusta, aivan niin kuin Nooan lokikirja osoittaa, että Nooa ja hänen perheensä säilyivät elossa vedenpaisumuksesta, joka teki lopun tuon ajan jumalattomasta maailmasta.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 5]

Elivätkö he niin kauan?

RAAMATUSSA sanotaan: ”Nooan päiviä kertyi kaikkiaan yhdeksänsataaviisikymmentä vuotta, ja hän kuoli.” (1. Mooseksen kirja 9:29.) Nooan isoisä Metusalah eli 969 vuotta, joka on pisin muistiin merkitty ihmisen elinikä. Kymmenen ensimmäistä sukupolvea Aadamista Nooaan elivät keskimäärin yli 850 vuotta. (1. Mooseksen kirja 5:5–31.) Elivätkö ihmiset tuolloin todella niin kauan?

Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli, että ihmiset eläisivät ikuisesti. Kun ensimmäinen ihminen Aadam luotiin, hänelle annettiin mahdollisuus elää loputtomasti, jos hän olisi tottelevainen Jumalalle. (1. Mooseksen kirja 2:15–17.) Aadam oli kuitenkin tottelematon ja menetti tuon mahdollisuuden. Niinpä hän eli 930 vuotta kulkien hitaasti kohti kuolemaa ja palasi sen jälkeen maahan, josta hänet oli otettu (1. Mooseksen kirja 3:19; 5:5). Ensimmäinen ihminen antoi kaikille jälkeläisilleen perinnöksi synnin ja kuoleman (Roomalaisille 5:12).

Tuolloin eläneet ihmiset olivat lähempänä alkuperäistä täydellisyyttä, ja ilmeisesti tästä syystä he elivät pitempään kuin myöhemmin syntyneet. Niinpä ihmisten elinikä saattoi olla ennen vedenpaisumusta lähes tuhat vuotta, kun taas vedenpaisumuksen jälkeen se lyheni rajusti. Esimerkiksi uskollinen Abraham eli vain 175 vuotta (1. Mooseksen kirja 25:7). Noin 400 vuotta Abrahamin kuoleman jälkeen profeetta Mooses kirjoitti: ”Vuosiemme päivät ovat itsessään seitsemänkymmentä vuotta, ja jos niitä erikoisen voiman vuoksi on kahdeksankymmentä vuotta, niiden paino on kuitenkin vaivassa ja vahingollisessa.” (Psalmit 90:10.) Tilanne on nykyään pitkälti samanlainen.

[Taulukko/Kuvat s. 6, 7]

Kyyroksen säädöksestä, jonka ansiosta juutalaiset vapautuivat pakkosiirtolaisuudesta, taaksepäin Nooan päivien vedenpaisumukseen

537 Kyyroksen säädösc

68 vuotta

1513 Israelilaisten lähtö Egyptistä

205 vuotta

2148 Terahin syntymä

222 vuotta

2370 Vedenpaisumus alkaa

[Alaviite]