MARA
(’karvaus, katkeruus’).
Israelilaisten ensimmäisiä leiripaikkoja Siinain niemimaalla. Paikka sai nimen ”Mara”, koska sen vesi oli pahanmakuista. (2Mo 15:23; 4Mo 33:8.) Vaikka israelilaiset oli vain vähän aikaisemmin pelastettu egyptiläisten käsistä Punaisellamerellä, he alkoivat epäuskoisina nurista, koska he eivät voineet juoda Maran vettä. Mooses heitti sen jälkeen Jehovan ohjauksessa puun veteen, ja vesi tuli makeaksi. Raamatussa ei mainita, mikä puulaji oli kyseessä, joten sitä ei voida tietää. Tietysti Jehova olisi voinut ohjata Moosesta käyttämään jotakin tiettyä puulajia, jonka luonnolliset ominaisuudet olisivat makeuttaneet veden. Ei ole kuitenkaan tarpeellista yrittää löytää veden parantumiselle tieteellistä tai luonnollista selitystä, koska se oli epäilemättä ihme. (2Mo 15:23–25; vrt. 2Ku 2:19–22; 4:38–41.)
Jehova käytti Maran olosuhteita koetellakseen israelilaisten uskoa hänen kykyynsä huolehtia heistä. Koska huonolaatuinen vesi voi aiheuttaa sairauksia (2Ku 2:19), veden makeuttaminen kuvasi Jehovan kykyä varjella israelilaiset niiltä sairauksilta, joista egyptiläiset kärsivät. Jehova opetti israelilaisille tuolloin ”säännöksen”: jos he tottelisivat häntä Jumalanaan, he eivät saisi niitä sairauksia, jotka hän aiheutti egyptiläisille. (2Mo 15:25, 26.)
Mara samastetaan tavallisesti ʽEin Hawwaraan, joka sijaitsee 80 km nykyisestä Suezista eteläkaakkoon, vain muutamia kilometrejä Punaiseltamereltä sisämaahan päin.