Luku 9

Juutalaisuus – Jumalan etsintää pyhien kirjoitusten ja perinteen välityksellä

 1, 2. a) Mainitse joitakin huomattavia juutalaisia, jotka ovat vaikuttaneet historiaan ja kulttuuriin. b) Minkä kysymyksen jotkut voisivat herättää?

MITÄ yhteistä oli Mooseksella, Jeesuksella, Mahlerilla, Marxilla, Freudilla ja Einsteinilla? Kaikki he olivat juutalaisia ja kaikki he ovat eri tavoin vaikuttaneet ihmiskunnan historiaan ja kulttuuriin. On varsin selvää, että juutalaisilla on tuhansien vuosien ajan ollut huomattava merkitys. Raamattu itse on todiste tästä.

² Juutalaisuus poikkeaa muista muinaisista uskonnoista ja kulttuureista siinä, että sen juuret ovat historiassa, eivät mytologiassa. Jotkut voisivat kuitenkin kysyä: miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita juutalaisten uskonnosta, juutalaisuudesta, kun he ovat niin pieni vähemmistö, noin 18 miljoonaa ihmistä maailman yli 5 miljardista ihmisestä?

Miksi juutalaisuuden tulisi kiinnostaa meitä

 3, 4. a) Mistä Raamatun heprealaiset kirjoitukset koostuvat? b) Mainitse joitakin syitä, miksi meidän tulisi tarkastella juutalaisten uskontoa ja sen juuria.

³ Yksi syy on siinä, että juutalaisen uskonnon juuret ulottuvat noin 4000 vuoden päähän historiassa ja muut suuret uskonnot ovat enemmän tai vähemmän kiitollisuudenvelassa sen pyhille kirjoituksille. (Ks. sivua 220.) Kristillisyydellä, jonka Jeesus (hepr. Je·šuʹa‛), ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen, perusti, on juurensa Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa. Ja kuten kuka tahansa Koraania lukeva voi vahvistaa, islamkin on paljosta velkaa noille kirjoituksille. (Koraani, suura 2:50–58; 32:23, 24) Kun siis tutkimme juutalaista uskontoa, tutkimme samalla satojen muiden uskontojen ja lahkojen juuria.

⁴ Toinen ja hyvin merkittävä syy on se, että juutalainen uskonto on tärkeä yhdyslenkki ihmiskunnan tosi Jumalan etsinnässä. Raamatun heprealaisten kirjoitusten mukaan juutalaisten esi-isä Abram palvoi tosi Jumalaa jo lähes 4000 vuotta sitten.a Meidän on järkevää kysyä: miten juutalaiset saivat alkunsa ja miten heidän uskonsa kehittyi? – 1. Mooseksen kirja 17:18.

Mistä juutalaiset saivat alkunsa?

 5, 6. Kerro lyhyesti sekä juutalaisten että heidän nimensä syntyhistoria.

⁵ Yleisesti ottaen juutalaiset polveutuvat seemiläisen rodun muinaisesta hepreaa puhuvasta haarasta. (1. Mooseksen kirja 10:1, 21–32; 1. Aikakirja 1:17–28, 34; 2:1, 2) Lähes 4000 vuotta sitten heidän esi-isänsä Abram muutti Sumerissa sijainneesta Kaldean Uurin kukoistavasta suurkaupungista Kanaanin maahan, josta Jumala oli sanonut: ”Minä annan tämän maan sinun jälkeläisillesi.”b (1. Mooseksen kirja 11:31–12:7) Häntä sanotaan 1. Mooseksen kirjan 14:13:ssa ”Abramiksi, heprealaiseksi”, mutta myöhemmin hänen nimensä muutettiin Aabrahamiksi. (1. Mooseksen kirja 17:4–6) Juutalaiset katsovat polveutuvansa hänestä hänen poikansa Iisakin ja pojanpoikansa Jaakobin välityksellä, jonka nimi muutettiin Israeliksi. (1. Mooseksen kirja 32:27–29) Israelilla oli 12 poikaa, joista tuli 12 sukukunnan perustajat. Yksi niistä oli Juuda, josta lopulta johdettiin sana ”juutalainen”. – 2. Kuningasten kirja 16:6, JP.

⁶ Myöhemmin sanaa ”juutalainen” sovellettiin kaikkiin israelilaisiin, ei vain Juudan jälkeläisiin. (Ester 3:6; 9:20) Koska juutalaisten sukuluettelot tuhoutuivat vuonna 70, kun roomalaiset hävittivät Jerusalemin, yksikään juutalainen ei voi nykyään määrittää luotettavasti, mistä sukukunnasta hän itse polveutuu. Muinainen juutalainen uskonto on tuhansien vuosien kuluessa kehittynyt ja muuttunut. Juutalaisuutta noudattavia juutalaisia on nykyään miljoonia Israelin tasavallassa ja diasporassa (hajallaan eri puolilla maailmaa). Mihin tuo uskonto perustuu?

Mooses, Laki ja kansa

 7. Minkä valan Jumala esitti Aabrahamille ja miksi?

⁷ Vuonna 1943 eaa.c Jumala valitsi Abramin erikoispalvelijakseen ja esitti myöhemmin hänelle juhlallisen valan hänen uskollisuutensa vuoksi, koska hän oli ollut halukas uhraamaan poikansa Iisakin uhriksi, vaikka tuota uhraamista ei koskaan saatettukaan päätökseen. (1. Mooseksen kirja 12:1–3; 22:1–14) Jumala sanoi tuossa valassa: ”Minä vannon Itseni kautta, julistaa HERRA [hepr. יהוה, JHWH]: Koska olet tehnyt tämän etkä ole kieltänyt poikaasi, suosikkiasi, annan Minä sinulle siunaukseni ja teen jälkeläisesi yhtä lukuisiksi kuin taivaan tähdet – –. Kaikki maan kansat siunaavat itsensä jälkeläistesi [”siemenesi”, JP] välityksellä, koska olet totellut käskyäni.” Tämä vannottu vala toistettiin Aabrahamin pojalle ja pojanpojalle ja esitettiin edelleen Juudan sukukunnalle ja Daavidin sukuhaaralle. Tämä ehdottomasti yksijumalainen käsitys persoonallisesta Jumalasta, joka on suoranaisesti tekemisissä ihmisten kanssa, oli ainutlaatuista tuossa muinaisessa maailmassa, ja siitä muodostui aikanaan juutalaisen uskonnon perusta. – 1. Mooseksen kirja 22:15–18; 26:3–5; 28:13–15; Psalmi 89:4, 5, 29, 30, 36, 37.

 8. Kuka oli Mooses, ja mikä tehtävä hänellä oli Israelissa?

⁸ Toteuttaakseen Aabrahamille antamansa lupaukset Jumala loi perustan kansalle tekemällä nimenomaisen liiton Aabrahamin jälkeläisten kanssa. Tämä liitto saatettiin voimaan Mooseksen välityksellä, joka oli suuri heprealainen johtaja ja välittäjä Jumalan ja Israelin välillä. Kuka Mooses oli, ja miksi hän on juutalaisille hyvin tärkeä? Raamatun 2. Mooseksen kirjan kertomuksesta selviää, että hän syntyi Egyptissä (1593 eaa.) israelilaisvanhemmille, jotka olivat orjina yhdessä muun Israelin kanssa. Hän oli se, ”jonka HERRA valitsi” johdattamaan Hänen kansansa vapauteen Kanaaniin, Luvattuun maahan. (5. Mooseksen kirja 6:23; 34:10) Mooses täytti tärkeän tehtävänsä Jumalan israelilaisille antaman lakiliiton välittäjänä, ja lisäksi hän oli heidän profeettansa, tuomarinsa, johtajansa ja historioitsijansa. – 2. Mooseksen kirja 2:1–3:22.

 9, 10. a) Millainen oli Mooseksen välityksellä annettu laki? b) Mitä elämän eri puolia kymmenen käskyä kattoivat? c) Mihin lakiliitto velvoitti Israelin?

⁹ Laki, jota Israel suostui noudattamaan, käsitti kymmenen ”sanaa” eli käskyä ja yli 600 lakia, jotka olivat monipuolinen luettelo jokapäiväiseen elämään tarkoitettuja käskyjä ja ohjeita. (Ks. sivua 211.) Se käsitti maallisia ja pyhiä, ruumiillisia ja moraalisia vaatimuksia samoin kuin Jumalan palvonnan.

¹⁰ Tämä lakiliitto tai uskonnollinen perustuslaki saattoi konkreettiseen muotoon sen, mihin patriarkat olivat uskoneet. Se johti siihen, että Aabrahamin jälkeläisistä tuli Jumalan palvelukseen vihkiytynyt kansa. Siten juutalainen uskonto alkoi muotoutua, ja juutalaisista tuli Jumalansa palvontaan ja palvelukseen järjestetty kansa. Jumala lupasi heille 2. Mooseksen kirjan 19:5, 6:ssa: ”Jos tottelette Minua uskollisesti ja pidätte liittoni, – – teistä tulee Minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansakunta.” Siten israelilaisista tulisi ’valittu kansa’ palvelemaan Jumalan tarkoituksia. Liittolupausten täyttymykseen liittyi kuitenkin ehto: ”Jos tottelette.” Tuota vihkiytynyttä kansaa sitoivat nyt velvollisuudet Jumalaansa kohtaan. Siksi Jumala saattoi myöhemmin (700-luvulla eaa.) sanoa juutalaisille: ”Minun todistajiani olette te – julistaa HERRA [hepr. יהוה, JHWH] – Minun palvelijani, jonka olen valinnut.” – Jesaja 43:10, 12.

Pappien, profeettojen ja kuninkaiden kansa

11. Miten pappeus ja kuninkuus kehittyivät?

¹¹ Israelin kansan ollessa yhä autiomaassa, matkalla Luvattuun maahan, perustettiin pappeus Mooseksen veljen Aaronin sukuhaaraan. Suuresta kannettavasta teltasta eli tabernaakkelista tuli Israelin palvonnan ja uhraamisen keskus. (2. Mooseksen kirja, luvut 26–28) Aikanaan Israelin kansa saapui Luvattuun maahan, Kanaaniin, ja valloitti sen, kuten Jumala oli käskenyt. (Joosua 1:2–6) Lopulta perustettiin maallinen kuninkuus, ja vuonna 1077 eaa. tuli Juudan sukukuntaan kuuluvasta Daavidista kuningas. Hänen hallitessaan sekä kuninkuus että pappeus juurtui lujasti uuteen kansalliseen keskukseen, Jerusalemiin. – 1. Samuelin kirja 8:7.

12. Minkä lupauksen Jumala oli antanut Daavidille?

¹² Daavidin kuoleman jälkeen hänen poikansa Salomo rakensi Jerusalemiin loistavan temppelin, joka korvasi tabernaakkelin. Koska Jumala oli tehnyt Daavidin kanssa liiton siitä, että kuninkuus pysyisi hänen sukuhaarassaan ikuisesti, niin voidellun Kuninkaan, Messiaan, ymmärrettiin jonakin päivänä tulevan Daavidin sukuhaarasta. Profetia ilmaisi, että Israel ja kaikki kansat saisivat tämän messiaanisen Kuninkaan eli ”siemenen” välityksellä nauttia täydellisestä hallitusvallasta. (1. Mooseksen kirja 22:18, JP) Tämä toivo juurtui, ja juutalaisen uskonnon messiaaninen luonne kävi selvästi ilmeiseksi. – 2. Samuelin kirja 7:8–16; Psalmi 72:1–20; Jesaja 11:1–10; Sakarja 9:9, 10.

13. Keitä Jumala käytti oikaisemaan harhautunutta Israelia? Mainitse esimerkki.

¹³ Juutalaiset antoivat kuitenkin kanaanilaisten ja muiden ympärillään olevien kansojen väärän uskonnon vaikuttaa itseensä. Se johti siihen, että he rikkoivat liittosuhteensa Jumalaan. Oikaistakseen heitä ja ohjatakseen heidät takaisin Jehova lähetti monia profeettoja, jotka julistivat hänen sanomiaan kansalle. Profetiasta tuli siten uusi ainutlaatuinen piirre juutalaisten uskontoon, ja suuri osa Raamatun heprealaisista kirjoituksista on profetiaa. Itse asiassa Heprealaisista kirjoituksista 18 kirjaa on profeettojen nimellä. – Jesaja 1:4–17.

14. Miten tapahtumien kulku saattoi Israelin profeetat kunniaan?

¹⁴ Huomattavia näiden profeettojen joukossa olivat Jesaja, Jeremia ja Hesekiel, jotka kaikki varoittivat siitä, että Jehova rankaisisi kansaa sen epäjumalanpalvonnan vuoksi. Tämä rangaistus tuli vuonna 607 eaa., jolloin Jehova Israelin luopumuksen vuoksi antoi silloin hallitsevan maailmanvallan, Babylonian, kukistaa Jerusalemin ja sen temppelin ja viedä kansan vankeuteen. Profeettojen ennustukset osoittautuivat tosiksi, ja Israelin pääasiassa 500-luvulla eaa. tapahtunut 70-vuotinen pakkosiirtolaisuus on historian vahvistama tosiasia. – 2. Aikakirja 36:20, 21; Jeremia 25:11, 12; Daniel 9:2.

15. a) Miten juutalaisten keskuuteen syntyi uudenlainen palvonnan muoto? b) Millainen vaikutus synagogilla oli Jerusalemissa suoritettavaan palvontaan?

¹⁵ Vuonna 539 eaa. persialainen Kyyros kukisti Babylonian ja salli juutalaisten muuttaa takaisin maahansa ja jälleenrakentaa temppelin Jerusalemiin. Vaikka jäännös käytti tilaisuutta hyväkseen, niin suuri osa juutalaisista jäi Babylonian yhteiskunnan vaikutuksen alaisuuteen. Myöhemmin persialainen kulttuuri vaikutti juutalaisiin. Niinpä juutalaisia siirtokuntia syntyi Lähi-itään ja Välimeren ympäristöön. Jokaiseen tällaiseen yhteisöön syntyi uudenlainen palvonnan muoto, joka käsitti synagogan, juutalaisten seurakunnallisen keskuksen joka kaupungissa. Tämä järjestelmä luonnollisesti vähensi Jerusalemiin jälleenrakennetun temppelin merkitystä. Laajalle levinneet juutalaiset olivat nyt todella diasporassa. – Esra 2:64, 65.

Juutalaisuus nousee esiin kreikkalaisissa vaatteissa

16, 17. a) Mikä uusi vaikutus pyyhkäisi yli Välimeren maiden 300-luvulla eaa.? b) Keiden välityksellä kreikkalainen kulttuuri levisi ja miten? c) Millaisena juutalaisuus nousi esiin maailmannäyttämölle?

¹⁶ Juutalainen yhdyskunta oli 300-luvulla eaa. epävakaisessa tilassa ja siten alttiina niille ei-juutalaisen kulttuurin aalloille, jotka levisivät Välimeren maihin ja kauemmaksikin. Nuo aallot lähtivät liikkeelle Kreikasta, ja juutalaisuus nousi niistä esiin hellenistisiin vaatteisiin pukeutuneena.

¹⁷ Vuonna 332 eaa. kreikkalainen kenraali Aleksanteri Suuri valloitti Lähi-idän salamannopeasti, ja juutalaiset toivottivat hänet tervetulleeksi hänen saapuessaan Jerusalemiin.d Aleksanterin seuraajat jatkoivat hänen alulle panemaansa suunnitelmaa hellenismin eli kreikan kielen ja kreikkalaisen kulttuurin ja filosofian levittämiseksi valtakunnan kaikkiin osiin. Se johti kreikkalaisen ja juutalaisen kulttuurin sekoittumiseen tavalla, josta olisi yllättäviä seurauksia.

18. a) Miksi Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikkalainen Septuaginta-käännös oli tarpeellinen? b) Mikä kreikkalaisen kulttuurin piirre erityisesti vaikutti juutalaisiin?

¹⁸ Diaspora-juutalaiset alkoivat puhua kreikkaa heprean asemesta. Siksi ruvettiin 200-luvun alussa eaa. tekemään kreikaksi ensimmäistä Heprealaisten kirjoitusten käännöstä. Sitä kutsuttiin nimellä Septuaginta, ja se sai monet pakanat kunnioittamaan juutalaista uskontoa ja perehtymään siihen; jotkut jopa kääntyivät siihen.e Toisaalta juutalaiset tutustuivat kreikkalaiseen ajatteluun, ja joistakuista jopa tuli filosofeja, mikä oli täysin uutta juutalaisille. Yksi esimerkki ajanlaskumme ensimmäiseltä vuosisadalta on Filon Aleksandrialainen, joka yritti selittää juutalaisuutta kreikkalaisen filosofian mukaisesti, ikään kuin nämä kaksi esittäisivät samoja perimmäisiä totuuksia.

19. Miten eräs juutalainen kirjailija kuvailee ajanjaksoa, jolloin kreikkalainen ja juutalainen kulttuuri sulautuivat yhteen?

¹⁹ Tehdessään yhteenvedon tästä kreikkalaisen ja juutalaisen kulttuurin välisen vuorovaikutuksen aikakaudesta juutalainen kirjailija Max Dimont sanoo: ”Platonin ajattelun, Aristoteleen logiikan ja Eukleidesin tieteen rikastuttamina juutalaiset oppineet lähestyivät tooraa uusin välinein. – – He alkoivat lisätä kreikkalaista järkeilyä juutalaiseen ilmoitukseen.” Se, mitä tapahtuisi Rooman hallitusvallan alaisuudessa, joka valloitti Kreikan maailmanvallan alueet ja sitten vuonna 63 eaa. Jerusalemin, tasoittaisi tietä vieläkin merkittävämmille muutoksille.

Juutalaisuus Rooman hallitusvallan alaisuudessa

20. Millainen uskonnollinen tilanne vallitsi juutalaisten keskuudessa ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla?

²⁰ Ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan juutalaisuus oli ainutlaatuisessa vaiheessa. Max Dimont sanoo, että se tasapainoili ”Kreikan mielen ja Rooman miekan” välillä. Poliittinen sorto ja varsinkin Danielin esittämien messiaanisten ennustusten tulkinnat pitivät juutalaiset kiihkeiden odotusten vallassa. Juutalaiset olivat jakautuneina ryhmäkuntiin. Fariseukset korostivat pikemminkin suullista lakia (ks. sivua 221) kuin temppelissä uhraamista. Saddukeukset tähdensivät temppelin ja pappeuden tärkeyttä. Sitten olivat essealaiset, selootit ja herodilaiset. Uskonnon ja filosofian asioissa he kaikki olivat eri mieltä toistensa kanssa. Juutalaisia johtajia kutsuttiin rabbeiksi (mestareiksi, opettajiksi), joiden laintuntemus kohotti heidän arvovaltaansa ja teki heistä uudenlaisia hengellisiä johtajia.

21. Mitkä tapahtumat vaikuttivat voimakkaasti ajanlaskumme kahden ensimmäisen vuosisadan juutalaisiin?

²¹ Sisäiset ja ulkonaiset jakaumat säilyivät juutalaisuudessa, varsinkin Israelin maassa. Lopulta puhkesi suoranainen kapina Roomaa vastaan, ja vuonna 70 roomalaiset joukot piirittivät Jerusalemin, hävittivät kaupungin, polttivat sen temppelin maan tasalle ja hajottivat sen asukkaat eri suuntiin. Lopulta juutalaisten pääsy Jerusalemiin kiellettiin kokonaan. Ilman temppeliä, ilman maata ja kannattajiensa ollessa hajaantuneina eri puolille Rooman maailmanvaltaa juutalaisuus tarvitsi hengissä säilyäkseen uutta tapaa ilmaista uskontoaan.

22. a) Miten Jerusalemin temppelin menetys vaikutti juutalaisuuteen? b) Miten juutalaiset jakavat Raamatun? c) Mikä on Talmud, ja miten se kehittyi?

²² Temppelin tuhoutuessa saddukeukset katosivat, mutta fariseusten puolustamasta suullisesta laista tuli keskeinen asia uuteen rabbiinijuutalaisuuteen. Perinpohjaisempi tutkiminen, rukous ja hurskaat teot tulivat temppeliuhrien ja pyhiinvaellusmatkojen tilalle. Siten juutalaisuutta voitiin harjoittaa missä tahansa, milloin tahansa ja millaisessa kulttuuriympäristössä tahansa. Rabbit kirjoittivat muistiin tämän suullisen lain ja laativat lisäksi siihen selityksiä ja sitten selitysten selityksiä, jotka kaikki yhdessä tulivat tunnetuiksi Talmudina. – Ks. sivuja 220 ja 221.

23. Millainen painotuksen muutos tapahtui kreikkalaisen ajattelun vaikutuksesta?

²³ Mihin nämä erilaiset vaikutukset johtivat? Max Dimont sanoo kirjassaan ”Juutalaiset, Jumala ja historia”, että vaikka fariseukset kantoivat juutalaisen ideologian ja uskonnon soihtua, niin ”itse soihdun olivat sytyttäneet kreikkalaiset filosofit”. (Jews, God and History) Vaikka suuri osa Talmudista oli hyvin lainopillista, niin sen kuvauksista ja selityksistä ilmeni selvästi kreikkalaisen filosofian vaikutus. Kreikkalaiset uskonnolliset käsitteet, kuten esimerkiksi kuolemattoman sielun käsite, ilmaistiin juutalaisin sanakääntein. Todellisuudessa tuona uutena rabbiinisena aikakautena Talmudin kunnioitus – Talmud oli siinä vaiheessa lainopillisen tekstin ja kreikkalaisen filosofian sekoitus – lisääntyi juutalaisten keskuudessa, kunnes keskiajalla juutalaiset alkoivat kunnioittaa Talmudia enemmän kuin itse Raamattua.

Juutalaisuus läpi keskiajan

24. a) Mitkä kaksi suurta yhteisöä nousivat esiin juutalaisten keskuudesta keskiaikana? b) Miten ne vaikuttivat juutalaisuuteen?

²⁴ Keskiaikana (noin vuodesta 500 vuoteen 1500) nousi esiin kaksi erillistä juutalaisyhteisöä: sefardit, jotka menestyivät Espanjan muslimihallinnon alaisuudessa, ja aškenasit Keski- ja Itä-Euroopassa. Molemmista yhteisöistä tuli rabbioppineita, joiden kirjoitukset ja ajatukset muodostavat perustan juutalaisten uskonnon tulkinnalle vielä meidänkin päivinämme. On kiinnostavaa, että monet nykyjuutalaisuuden tottumuksista ja uskonnollisista tavoista saivat todellisuudessa alkunsa keskiaikana. – Ks. sivua 231.

25. Miten katolinen kirkko lopulta suhtautui Euroopan juutalaisiin?

²⁵ Useissa maissa alkoi 1100-luvulla juutalaisten karkotusaalto. Israelilainen kirjailija Abba Eban selittää kirjassaan ”Kansani – juutalaisten tarina”: ”Jokaisessa maassa – – joka joutui katolisen kirkon yksipuolisen vaikutuksen alaisuuteen, toistui sama: kauhistava taantumus, kidutus, teurastus ja karkotukset.” (My People – The Story of the Jews) Lopulta vuonna 1492 Espanja, joka oli jälleen tullut katolisen hallinnon alaisuuteen, noudatti muiden esimerkkiä ja määräsi karkottamaan kaikki juutalaiset alueeltaan. 1400-luvun loppuun mennessä juutalaiset oli siis karkotettu lähes kaikkialta Länsi-Euroopasta, ja he pakenivat Itä-Eurooppaan ja Välimerta ympäröiviin maihin.

26. a) Mikä tuotti pettymyksen juutalaisille? b) Mitä suuria ryhmittymiä alkoi kehittyä juutalaisten keskuudessa?

²⁶ Noina sorron ja vainon vuosisatoina nousi maailman eri osissa juutalaisten joukosta monia, jotka julistautuivat Messiaiksi ja jotka kaikki saivat jossain määrin kannatusta, mutta lopulta osoittautuivat pettymykseksi. 1600-luvulla tarvittiin uusia aloitteita juutalaisten vahvistamiseksi ja saamiseksi ulos tästä pimeästä ajanjaksosta. 1700-luvun puolivälissä juutalaisten tuntemaan epätoivoon ilmaantui vastaus. Se oli hasidismi (ks. sivua 226), sekoitus mystiikkaa ja uskonnollista hurmiota, joka ilmeni jokapäiväisessä palvonnassa ja toiminnassa. Toisaalta filosofi Moses Mendelssohn, Saksan juutalainen, tarjosi suunnilleen samoihin aikoihin toisen ratkaisun, haskalan eli valistuksen tien, joka oli johtava siihen, mitä historiallisesti pidetään ”modernina juutalaisuutena”.

”Valistuksesta” sionismiin

27. a) Miten Moses Mendelssohn vaikutti juutalaisten asenteisiin? b) Miksi monet juutalaiset hylkäsivät toivon ihmis-Messiaasta?

²⁷ Moses Mendelssohnin (1729–1786) mukaan juutalaiset hyväksyttäisiin, jos he irrottautuisivat Talmudin rajoituksista ja mukautuisivat länsimaiseen kulttuuriin. Hänestä tuli yksi oman aikansa ei-juutalaisen maailman eniten kunnioittamista juutalaisista. Mutta 1800-luvulla, erityisesti ”kristityn” Venäjän alueella, ilmenneet väkivaltaisen juutalaisvastaisuuden uudet purkaukset haihduttivat liikkeen kannattajien haaveet, ja silloin monet keskittivät huomionsa poliittisen turvapaikan löytämiseen juutalaisille. He hylkäsivät ajatuksen ihmis-Messiaasta, joka johdattaisi juutalaiset takaisin Israeliin, ja alkoivat työskennellä juutalaisvaltion perustamiseksi muilla keinoin. Sionismin aatteeksi tuli silloin ”juutalaisen messianismin – – maallistaminen”, kuten muuan asiantuntija sen ilmaisee.

28. Mitkä 1900-luvun tapahtumat ovat vaikuttaneet juutalaisten asenteisiin?

²⁸ Noin kuuden miljoonan Euroopan-juutalaisen murha natsien toimeenpanemassa kansanmurhassa (1935–1945) antoi sionismille lopullisen sysäyksen ja herätti paljon myötätuntoa eri puolilla maailmaa. Sionistien unelma toteutui, kun vuonna 1948 perustettiin Israelin valtio. Se tuo meidät oman aikamme juutalaisuuteen ja herättää kysymyksen: mitä nykyajan juutalaiset uskovat?

Jumala on yksi

29. a) Millainen nykyajan juutalaisuus yksinkertaisesti sanottuna on? b) Mitä tunnusomaisia piirteitä juutalaisuuteen sisältyy? c) Mainitse joitakin juutalaisten juhlia ja tapoja.

²⁹ Yksinkertaisesti sanottuna juutalaisuus on yhden kansan uskonto. Siksi käännynnäisestä tulee paitsi juutalaiseen uskontoon liittynyt myös osa juutalaista kansaa. Juutalaisuus on sanan ahtaimmassa merkityksessä yksijumalainen uskonto ja sen mukaan Jumala puuttuu ihmiskunnan historiaan, varsinkin kun on kysymys juutalaisista. Juutalainen palvonta käsittää useita vuotuisia juhlia ja erilaisia tapoja. (Ks. sivuja 230 ja 231.) Vaikka ei olekaan olemassa mitään kaikkien juutalaisten hyväksymiä uskontunnustuksia tai oppeja, niin keskeisen osan synagogassa suoritettavasta palvonnasta muodostaa Šemassa, 5. Mooseksen kirjan 6:4:ään perustuvassa rukouksessa, ilmaistu tunnustus Jumalan ykseydestä: ”KUULE, ISRAEL: HERRA MEIDÄN JUMALAMME, HERRA ON YKSI.”

30. a) Millaiseksi juutalaiset ymmärtävät Jumalan? b) Miten juutalaisten näkemys Jumalasta on ristiriidassa kristikunnan näkemyksen kanssa?

³⁰ Tämä usko yhteen Jumalaan siirtyi kristillisyyteen ja islamiin. Rabbi, tri J. H. Hertz sanoo: ”Tämä suurenmoinen lausunto ehdottomasta yksijumalaisuudesta oli sodanjulistus kaikkea monijumalaisuutta vastaan – –. Šema tekee samoin mahdottomaksi kristillisen uskontunnustuksen kolminaisuuden, joka on ristiriidassa Jumalan Ykseyden kanssa.”f Mutta kääntäkäämme nyt huomiomme siihen, mitä juutalaiset uskovat tuonpuoleisesta elämästä.

Kuolema, sielu ja ylösnousemus

31. a) Miten oppi kuolemattomasta sielusta tuli juutalaiseen opetukseen? b) Minkä vaikean pulman opetus kuolemattomasta sielusta aiheutti?

³¹ Yksi nykyajan juutalaisuuden perususkomuksista on se, että ihmisellä on kuolematon sielu, joka säilyy elossa hänen ruumiinsa kuollessa. Mutta onko se peräisin Raamatusta? Encyclopaedia Judaica -tietosanakirja myöntää suoraan: ”Sielun kuolemattomuusoppi tuli juutalaisuuteen luultavasti kreikkalaisten vaikutuksesta.” Tämä loi kuitenkin opillisesti vaikean pulman, kuten sama lähde toteaa: ”Pohjimmiltaan nuo kaksi uskomusta, ylösnousemus ja sielun kuolemattomuus, ovat ristiriidassa keskenään. Toinen puhuu kollektiivisesta ylösnousemuksesta päivien lopulla, ts. että maassa nukkuvat kuolleet saavat haudasta ylösnousemuksen, kun taas toinen puhuu sielun tilasta ruumiin kuoleman jälkeen.” Miten juutalainen teologia ratkaisi tämän vaikean pulman? ”Asia ratkaistiin niin, että kun ihminen kuolee, hänen sielunsa jatkaa elämistä toisessa maailmassa (tämä tuotti kaikki taivasta ja helvettiä koskevat uskonkäsitykset), kun taas hänen ruumiinsa makaa haudassa odottaen kaikkien kuolleiden ruumiillista ylösnousemusta tänne maan päälle.”

32. Mitä Raamattu sanoo kuolleista?

³² Yliopistoluennoitsija Arthur Hertzberg kirjoittaa: ”Itse [heprealaisessa] Raamatussa ihmisen elinpaikka on tämä maailma. Siinä ei esitetä mitään oppia taivaasta eikä helvetistä, vaan ainoastaan jatkuvasti vahvistuva käsitys kuolleiden ylösnousemuksesta päivien lopulla.” Se on yksinkertainen ja täsmällinen selitys Raamatun käsityksestä, nimittäin että ”kuolleet eivät tiedä mitään – –. Sillä ei ole tekoa, ei järkeilyä, ei oppimista eikä viisautta šeolissa [ihmiskunnan yhteisessä haudassa], johon olet menevä.” – Saarnaaja 9:5, 10; Daniel 12:1, 2; Jesaja 26:19.

33. Miten juutalaiset alun perin suhtautuivat ylösnousemusoppiin?

³³ Encyclopaedia Judaica -tietosanakirja kertoo, että ”rabbiinisena aikakautena pidetään kuolleiden ylösnousemusoppia yhtenä juutalaisuuden keskeisistä opeista” ja ”se on erotettava uskosta – – sielun kuolemattomuuteen”.g Kuitenkin nykyään kaikissa juutalaisuuden ryhmäkunnissa kyllä hyväksytään sielun kuolemattomuus, mutta ei kuolleiden ylösnousemusta.

34. Millaiseksi Talmud, toisin kuin Raamattu, kuvailee sielun? Mitä myöhemmät kirjoittajat sanovat?

³⁴ Toisin kuin Raamattu Talmud on hellenismin vaikutuksesta täynnä selityksiä, kertomuksia ja jopa kuvauksia kuolemattomasta sielusta. Myöhempien aikojen juutalainen mystinen kabbala-kirjallisuus menee jopa niin pitkälle, että se opettaa reinkarnaatiota (sielujen jälleensyntymistä), joka on pohjimmiltaan muinainen hinduopetus. (Ks. lukua 5.) Israelissa se hyväksytään nykyään laajalti juutalaiseksi opetukseksi, ja sillä on myös tärkeä asema hasidien uskonkäsityksessä ja kirjallisuudessa. Esimerkiksi Martin Buber sisällyttää kirjaansa ”Kertomuksia hasidilaisista – myöhempiä mestareita” kertomuksen Elimelekin kouluun kuuluneen lizhenskiläisen rabbin sielusta: ”Kun rabbi Abraham Jehoshua sovituspäivänä lausui Avodan, rukouksen jossa toistetaan ylimmäisen papin Jerusalemin temppelissä palveluksessaan esittämät sanat, ja tuli kohtaan: ’Ja näin hän puhui’, hän ei koskaan käyttänyt noita sanoja, vaan sanoi: ’Ja näin minä puhuin.’ Sillä hän ei ollut unohtanut aikaa, jolloin hänen sielunsa oli Jerusalemin ylimmäisen papin ruumiissa.” – Tales of the Hasidim – The Later Masters.

35. a) Minkä kannan reformijuutalaisuus on omaksunut opetukseen kuolemattomasta sielusta? b) Mikä on Raamatun selvä opetus sielusta?

³⁵ Reformijuutalaisuus on mennyt niin pitkälle, että se on hylännyt uskon ylösnousemukseen. Se on poistanut koko sanan rukouskirjoistaan ja tunnustaa ainoastaan uskon kuolemattomaan sieluun. Miten paljon selvempi onkaan 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä ilmaistu Raamatun ajatus: ”HERRA Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja hengitti hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja ihmisestä tuli elävä sielu.” (JP) Kun ruumis ja henki eli elämänvoima yhdistetään, syntyy ”elävä sielu”.h (1. Mooseksen kirja 2:7; 7:22; Psalmi 146:4) Käänteisesti voidaan sanoa, että kun syntinen ihminen kuolee, niin sielu kuolee. (Hesekiel 18:4, 19) Ihmisen kaikki tietoinen olemassaolo siis loppuu kuolemassa. Hänen elämänvoimansa palaa Jumalan luo, joka antoi sen. (Saarnaaja 3:19; 9:5, 10; 12:7) Raamatun todellinen toivo kuolleille on ylösnousemus – hepreaksi teḥi·jatʹ ham·me·timʹ eli ”kuolleiden herääminen”.

36, 37. Mitä Raamatun aikojen uskolliset heprealaiset uskoivat tulevasta elämästä?

³⁶ Vaikka tämä johtopäätös voi tuntua monista juutalaisistakin yllättävältä, niin ylösnousemus on ollut tosi Jumalan palvojien todellinen toivo jo tuhansia vuosia. Noin 3500 vuotta sitten uskollinen, kärsivä Job puhui tulevasta ajasta, jolloin Jumala herättäisi hänet šeolista eli haudasta. (Job 14:14, 15) Myös profeetta Daniel oli vakuuttunut siitä, että hänet herätettäisiin ”päivien lopussa”. – Daniel 12:2, 13.

³⁷ Ei ole mitään raamatullista perustetta sanoa noiden uskollisten heprealaisten uskoneen, että heillä oli kuolematon sielu, joka säilyisi elossa tuonpuoleiseen. Heillä oli selvästikin riittävästi syitä uskoa, että suvereeni Herra, joka laskee kaikkeuden tähtien luvun ja hallitsee niitä, muistaisi myös heidät ylösnousemuksen hetkellä. He olivat olleet uskollisia hänelle ja hänen nimelleen. Hän olisi uskollinen heitä kohtaan. – Psalmi 18:26; 147:4; Jesaja 25:7, 8; 40:25, 26.

Juutalaisuus ja Jumalan nimi

38. a) Mitä Jumalan nimen käytölle on tapahtunut vuosisatojen kuluessa? b) Mihin Jumalan nimi perustuu?

³⁸ Juutalaisuus opettaa, että vaikka Jumalan nimi onkin kirjoitetussa muodossa, se on liian pyhä lausuttavaksi.i Tuloksena on ollut, että menneiden 2000 vuoden kuluessa tieto sen oikeasta lausumisesta on hävinnyt. Juutalaiset eivät kuitenkaan ole aina suhtautuneet asiaan samalla tavoin. Noin 3500 vuotta sitten Jumala sanoi Moosekselle: ”Näin sinun tulee puhua israelilaisille: HERRA [hepr. יהוה, JHWH], teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne: Tämä on oleva Minun nimeni ikuisesti, tämä Minun nimeni kautta ikuisuuden.” (2. Mooseksen kirja 3:15; Psalmi 135:13) Mikä tuo nimi oli? Tanakh-käännöksen alaviite toteaa: ”Nimi JHWH (joka luetaan perinteisesti Adonai, ”HERRA”) yhdistetään tässä juurisanaan hajah, ’olla’.” Tässä meillä siis on Jumalan pyhä nimi, tetragrammi, neljä heprealaista konsonanttia JHWH (Jahve), joka on latinalaistetussa muodossaan tullut satojen vuosien kuluessa tunnetuksi eri kielissä muodossa JEHOVA.

39. a) Miksi Jumalan nimi on tärkeä? b) Miksi juutalaiset lakkasivat lausumasta Jumalan nimeä?

³⁹ Juutalaiset ovat kautta historian aina pitäneet hyvin tärkeänä Jumalan persoonanimeä, vaikka sen käytön korostus on jyrkästi muuttunut muinaisista ajoista. Tri A. Cohen sanoo ”Jokamiehen Talmudissa”: ”Erityisesti kunnioitettiin Jumaluuden ’tunnusomaista Nimeä’ (Šem Hameforaš), jonka Hän oli paljastanut Israelin kansalle, nimittäin tetragrammia JHVH.” (Everyman’s Talmud) Jumalan nimeä kunnioitettiin, koska se edusti ja luonnehti itse Jumalan persoonaa. Jumala itsehän ilmoitti nimensä ja käski palvojiensa käyttää sitä. Tätä korostaa se, että tuo nimi esiintyy heprealaisessa Raamatussa 6828 kertaa. Hartaiden juutalaisten mielestä on kuitenkin epäkunnioittavaa lausua Jumalan persoonanimi.j

40. Mitä jotkut juutalaiset asiantuntijat ovat sanoneet Jumalan nimen käytöstä?

⁴⁰ Rabbi A. Marmorstein kirjoitti muinaisten rabbien (ei Raamatun) tuon nimen lausumisesta esittämän kiellon johdosta kirjassaan ”Rabbien vanha oppi Jumalasta”: ”Aikoinaan tämä [Jumalan nimen käyttöä koskeva] kielto oli täysin tuntematon juutalaisten keskuudessa – –. Juutalaisilla ei Egyptissä eikä Babyloniassa ollut tiedossa eivätkä he noudattaneet mitään lakia, joka olisi kieltänyt Jumalan nimen, tetragrammin, käytön tavallisessa keskustelussa tai tervehdyksissä. Mutta 200-luvulta eaa. 200-luvulle ya. sellainen kielto oli olemassa ja osaksi sitä noudatettiin.” (The Old Rabbinic Doctrine of God) Paitsi että tuon nimen käyttö varhaisempina aikoina sallittiin, niin, kuten tri Cohen sanoo: ”Oli aika, jolloin maallikkojakin kannustettiin vapaasti ja arkailematta käyttämään Nimeä – –. On esitetty ajatus, että tuo suositus olisi perustunut haluun erottaa israelilaiset [ei-juutalaisista].”

41. Minkä vaikutuksesta Jumalan nimen käyttö erään rabbin mukaan kiellettiin?

⁴¹ Mikä sitten aiheutti Jumalan nimen käyttöä koskevan kiellon? Tri Marmorstein vastaa: ”Hellenistinen [kreikkalaisvaikutteinen] juutalaisten uskonnon vastustus sekä pappien ja jalosukuisten luopumus saivat aikaan ja vakiinnuttivat säännön, ettei tetragrammia saanut lausua pyhäkössä [Jerusalemin temppelissä].” Ylenmääräisessä innossaan välttää Jumalan nimen turhaa käyttöä he kielsivät sen käytön puheessa kokonaan ja vaikeuttivat ja heikensivät mahdollisuutta tunnistaa tosi Jumala. Uskonnollisesta vastustuksesta ja luopumuksesta aiheutunut painostus johti siihen, että juutalaiset lakkasivat käyttämästä Jumalan nimeä.

42. Mitä Raamatun kertomus osoittaa Jumalan nimen käytöstä?

⁴² Tri Cohen kuitenkin toteaa: ”Näyttää siltä, ettei raamatullisina aikoina lainkaan arkailtu käyttää [Jumalan nimeä] jokapäiväisessä puheessa.” Patriarkka Aabraham ”huusi avuksi HERRAA nimeltä”. (1. Mooseksen kirja 12:8) Useimmat heprealaisen Raamatun kirjoittajat käyttivät vapaasti mutta kunnioittavasti tuota nimeä aina siihen saakka, kun Malakian kirja kirjoitettiin 400-luvulla eaa. – Ruut 1:8, 9, 17.

43. a) Mikä on varsin selvää juutalaisten tavasta käyttää Jumalan nimeä? b) Mainitse yksi epäsuora vaikutus siitä, että juutalaiset lakkasivat käyttämästä Jumalan nimeä.

⁴³ On varsin selvää, että muinaiset heprealaiset todella käyttivät Jumalan nimeä ja lausuivat sen. Marmorstein myöntää myöhemmin tapahtuneesta muutoksesta: ”Sillä tähän aikaan, 200-luvun alkupuoliskolla [eaa.], on Jumalan nimen käytössä havaittavissa suuri käänne, joka aiheutti juutalaisten teologisessa ja filosofisessa opetuksessa monia muutoksia, joiden vaikutukset tuntuvat vielä nykyaikanakin.” Nimen poistaminen käytöstä vaikutti muun muuassa siihen, että käsitys nimettömästä Jumalasta edisti sellaisen teologisen tyhjiön syntymistä, jossa kristikunnan kolminaisuusoppi helpommin kehittyi.k – 2. Mooseksen kirja 15:1–3.

44. Mitä muita vaikutuksia sillä on, että Jumalan nimeä kieltäydytään käyttämästä?

⁴⁴ Kieltäytyminen käyttämästä Jumalan nimeä heikentää tosi Jumalan palvontaa. Muuan kommentaattori sanoikin kirjassa ”Jumalan tuntemus muinaisessa Israelissa”: ”Kun Jumalasta puhutaan ’Herrana’, niin vaikka lausunto olisikin täsmällinen, niin se on ikävä kyllä kylmä ja väritön – –. On muistettava, että kun JHWH tai Adonai käännetään ’Herraksi’, moniin Vanhan testamentin jakeisiin tulee käsitteellinen, muodollinen ja etäinen sävy, joka on alkuperäiselle tekstille täysin vieras.” (The Knowledge of God in Ancient Israel) Miten surullista onkaan nähdä, että ylevä ja merkityksellinen nimi Jahve eli Jehova puuttuu monista raamatunkäännöksistä, vaikka se selvästi esiintyy tuhansia kertoja alkuperäisessä heprealaisessa tekstissä! – Jesaja 43:10–12.

Odottavatko juutalaiset yhä Messiasta?

45. Mitä raamatullisia perusteita on Messiaaseen uskomiselle?

⁴⁵ Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa on monia ennustuksia, joihin juutalaiset yli 2000 vuotta sitten perustivat messiaanisen toivonsa. 2. Samuelin kirjan 7:11–16 ilmaisi, että Messias tulisi Daavidin sukuhaarasta. Jesajan 11:1–10 ennusti, että hän toisi koko ihmiskunnalle vanhurskauden ja rauhan. Danielin 9:24–27 esitti ajanlaskun siitä, milloin Messias ilmaantuisi ja milloin hänet surmattaisiin.

46, 47. a) Millaista Messiasta Rooman vallan alaisuudessa eläneet juutalaiset odottivat? b) Millainen muutos on tapahtunut juutalaisten Messias-toiveissa?

⁴⁶ Kuten Encyclopaedia Judaica -tietosanakirja selittää, ensimmäisellä vuosisadalla messiaaniset odotukset olivat korkealla. Messiaan odotettiin olevan ”Jumalan armolahjana saatu Daavidin jälkeläinen, jonka roomalaisajan juutalaiset uskoivat Jumalan herättävän, jotta hän murtaisi pakanoiden ikeen ja alkaisi hallita ennallistettua Israelin valtakuntaa”. Sellaista sotaisaa Messiasta, jota juutalaiset odottivat, ei kuitenkaan ollut tulossa.

⁴⁷ Joka tapauksessa, kuten The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirja huomauttaa, messiaanisella toivolla oli tärkeä merkitys juutalaisen kansan pitämisessä yhdessä läpi monien koettelemuksien: ”Juutalaisuuden elossa säilyminen johtuu epäilemättä suuressa määrin sen lujasta uskosta messiaaniseen lupaukseen ja tulevaisuuteen.” Mutta modernin juutalaisuuden noustessa 1700- ja 1800-luvuilla monet juutalaiset luopuivat passiivisesta Messiaan odotuksestaan. Lopulta natsien suorittama kansanmurha sai monet menettämään kärsivällisyytensä ja toivonsa. He alkoivat pitää messiaanista sanomaa rasituksena, ja siksi tulkitsivat sen viittaavan vain uuteen menestyksen ja rauhan aikakauteen. Voidaan sanoa, että tuosta ajasta lähtien juutalaiset yleisesti ottaen eivät juurikaan ole odottaneet persoonallista Messiasta, vaikka poikkeuksiakin on.

48. Mitä kysymyksiä on järkevää herättää juutalaisuudesta?

⁴⁸ Tämä muutos ei-messiaaniseen uskontoon herättää tärkeitä kysymyksiä. Oliko juutalaisuus tuhansia vuosia väärässä uskoessaan, että Messias olisi yksilö? Mikä juutalaisuuden muoto auttaa ihmistä Jumalan etsinnässä? Onko se muinainen juutalaisuus kreikkalaisesta filosofiasta saatuine lisäyksineen? Vai onko se yksi niistä ei-messiaanisista juutalaisuuden muodoista, jotka syntyivät viimeksi kuluneiden 200 vuoden aikana? Vai onko olemassa vielä jokin muu tie, joka uskollisesti ja luotettavasti pitää yllä messiaanista toivoa?

49. Mikä kehotus esitetään vilpittömille juutalaisille?

⁴⁹ Ehdotamme nämä kysymykset mielessä, että vilpittömät juutalaiset tarkastelisivat uudelleen Messiasta koskevaa aihetta tutkimalla Jeesus Nasaretilaisesta esitettyjä väitteitä, ei siten kuin kristikunta on hänet esittänyt, vaan kuten Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten juutalaiset kirjoittajat esittävät hänet. Siinä on suuri ero. Kristikunnan uskonnot ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että juutalaiset ovat hylänneet Jeesuksen, koska ne ovat opettaneet epäraamatullista kolminaisuusoppia. Tuo oppi on selvästikin vastenmielinen kenelle tahansa juutalaiselle, joka pitää arvossa puhdasta opetusta siitä, että ”HERRA MEIDÄN JUMALAMME, HERRA ON YKSI”. (5. Mooseksen kirja 6:4, JP) Siksi kehotamme sinua lukemaan avoimin mielin seuraavan luvun oppiaksesi tuntemaan Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Jeesuksen.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 217]

Sefardit ja aškenasit muodostivat kaksi juutalaisyhteisöä

[Tekstiruutu/Kuva s. 211]

Kymmenen käskyä palvontaa ja käytöstä varten

Miljoonat ihmiset ovat kuulleet kymmenestä käskystä, mutta harvat ovat koskaan lukeneet niitä. Siksi esitämme suuren osan niiden tekstistä tässä uudelleen.

▪ ”Älä pidä Minun lisäkseni muita jumalia.

▪ ”Älä tee itsellesi veistettyä kuvaa tai mitään kuvaa siitä, mikä on ylhäällä taivaassa tai alhaalla maan päällä tai vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. – – [Tämä käsky oli tässä varhaisessa vaiheessa, vuonna 1513 eaa., ainutlaatuinen siinä, että se ei hyväksynyt epäjumalanpalvelusta.]

▪ ”Älä vanno väärin HERRAN [hepr. יהוה], sinun Jumalasi, nimeen – –

▪ ”Muista sapattipäivä ja pidä se pyhänä. – – HERRA siunasi sapattipäivän ja pyhitti sen.

▪ ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi – –

▪ ”Älä murhaa.

▪ ”Älä tee aviorikosta.

▪ ”Älä varasta.

▪ ”Älä esitä väärää todistusta lähimmäistäsi vastaan.

▪ ”Älä himoitse lähimmäisesi taloa – – vaimoa – – orjaa tai orjatarta – – härkää tai hänen aasiaan tai mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.” – 2. Mooseksen kirja 20:3–14.

Vaikka vain neljä ensimmäistä käskyä koskevat suoranaisesti uskonkäsityksiä ja palvontaa, niin muut käskyt osoittivat sen yhteyden, joka oikealla käytöksellä on oikeaan suhteeseen Luojaan.

[Kuva]

Jumalalta saadusta ainutlaatuisesta laista huolimatta Israel jäljitteli pakananaapureittensa vasikanpalvontaa (kultainen vasikka, Byblos)

[Tekstiruutu/Kuvat s. 220, 221]

Heprealaisten pyhät kirjoitukset

Pyhät heprealaiset kirjoitukset alkoivat ”Tanakista”. Nimi ”Tanak” tulee niiden kolmen osan hepreankielisestä nimestä, joihin juutalainen Raamattu on jaettu, ja jotka ovat: Toora (Laki), Nevi’im (Profeetat) ja Ketuvim (Kirjoitukset). Näistä kunkin nimen ensimmäistä kirjainta käyttämällä saadaan sana TaNaK. Nämä kirjat kirjoitettiin hepreaksi ja arameaksi 1500-luvulta 400-luvulle eaa.

Juutalaiset uskovat, että ne kirjoitettiin erilaisen ja asteeltaan heikkenevän henkeytyksen alaisuudessa. Siksi he asettavat ne seuraavaan tärkeysjärjestykseen:

Toora – Laki, Mooseksen viisi kirjaa eli Pentateukki (kreikan ”viittä kirjakääröä” vastaavasta sanasta). Sanaa ”toora” voidaan kuitenkin myös käyttää tarkoittamaan juutalaista Raamattua kokonaisuudessaan samoin kuin suullista lakia ja Talmudia (ks. seuraavaa sivua).

Nevi’im – Profeetat, jotka käsittävät kirjoja Joosuasta lähtien, sitten isot profeetat, Jesajan, Jeremian ja Hesekielin, ja kaksitoista ”pienempää” profeettaa Hooseasta Malakiaan.

Ketuvim – Kirjoitukset, jotka käsittävät runoteoksia, Psalmit, Sananlaskut, Jobin, Korkean veisun ja Valitusvirret. Lisäksi se käsittää Ruutin, Saarnaajan, Esterin, Danielin, Esran ja Nehemian kirjat sekä 1. ja 2. Aikakirjan.

Talmud

Ei-juutalaisten kannalta ”Tanak” eli juutalainen Raamattu on tärkein juutalaisista kirjoituksista. Juutalaisilla on kuitenkin erilainen näkökanta. Monet juutalaiset yhtyisivät rabbi Adin Steinsaltzin lausuntoon: ”Jos Raamattu on juutalaisuuden kulmakivi, niin Talmud on sen keskuspilari, joka nousee perustuksesta ja tukee koko hengellistä ja älyllistä rakennusta – –. Millään muulla teoksella ei ole ollut siihen verrattavaa vaikutusta juutalaisen elämän teoriaan ja käytäntöön.” (The Essential Talmud) Mikä sitten Talmud on?

Ortodoksijuutalaiset eivät ainoastaan usko, että Jumala antoi kirjoitetun lain eli tooran Moosekselle Siinainvuorella, vaan myös että Jumala paljasti hänelle nimenomaisia selityksiä siitä, miten noudattaa tuota lakia, ja että nämä piti välittää toisille suusanallisesti. Tätä kutsuttiin suulliseksi laiksi. Näin ollen Talmud on tuosta suullisesta laista tehty kirjallinen yhteenveto, jossa on myöhemmin esitettyjä huomautuksia ja selityksiä ja jonka ovat laatineet rabbit 100-luvulta keskiaikaan saakka.

Talmud jaetaan yleensä kahteen pääosaan:

Mišna: Kokoelma Raamatun lakia täydentäviä selityksiä, jotka perustuvat nimellä ”tannaim” (opettajat) tunnettujen rabbien selityksiin. Se saatettiin kirjalliseen muotoon ajanlaskumme 100-luvun lopulla ja 200-luvun alussa.

Gemara (jota kutsuttiin alun perin Talmudiksi): Myöhemmin (200–500-luvuilla eläneiden) rabbien Mišnaan tekemien selitysten kokoelma.

Näiden kahden pääosan lisäksi Talmud voi myös sisältää keskiajalla eläneiden rabbien esittämiä Gemaraa koskevia selityksiä. Näiden joukossa huomattavia olivat rabbit Raši (Salomo ben Jitshaq, 1040–1105), joka teki Talmudin vaikean kielen paljon ymmärrettävämmäksi, ja Rambam (Moše ben Maimon, joka tunnetaan paremmin nimellä Maimonides, 1135–1204), joka järjesti uudelleen Talmudin suppeaksi versioksi (”Mišne toora”), niin että se oli kaikkien juutalaisten luettavissa.

[Kuvat]

Alla muinainen toora, joka on peräisin Iranista, paikasta jota sanotaan Esterin haudaksi; oikealla Raamatun jakeisiin perustuva hepreankielinen ja jiddišinkielinen ylistyslaulu

[Tekstiruutu/Kuvat s. 226, 227]

Juutalaisuus – monien käsitysten uskonto

Juutalaisuuden eri ryhmäkuntien välillä on suuria eroja. Perinteisesti juutalaisuus korostaa uskonnon harjoittamista. Kiistely tavoista pikemmin kuin uskomuksista on aiheuttanut vakavaa jännitystä juutalaisten keskuudessa ja johtanut juutalaisuuden kolmen päähaaran muodostumiseen.

ORTODOKSIJUUTALAISUUS – Tämä haara paitsi hyväksyy sen, että heprealainen ”Tanak” on henkeytetty Pyhä kirja, myös uskoo, että Mooses sai Siinainvuorella Jumalalta suullisen lain samalla kun hän sai kirjallisen lain. Ortodoksijuutalaiset noudattavat tunnontarkasti molempien lakien käskyjä. He uskovat, että Messias vielä ilmaantuu ja tuo Israelille kulta-ajan. Ortodoksiryhmän sisäisten mielipide-eroavuuksien vuoksi on syntynyt erilaisia ryhmäkuntia. Yksi esimerkki on hasidismi.

Hasidit (ḥasidim merkitsee ”hurskaat”) – Heitä pidetään ääriortodoksisina. Ryhmän perusti 1700-luvun puolivälissä Itä-Euroopassa Israel ben Eliezer, joka tunnetaan nimellä Baal Šem Tov (”Hyvän nimen mestari”). Ryhmän opetus korostaa musiikkia ja tanssia, jotka johtavat mystiseen iloon. Monet sen uskomuksista, jälleensyntyminen mukaan luettuna, perustuvat juutalaiseen mystiseen kabbalakirjallisuuteen. Nykyään hasideja johtavat rebbet (jiddišinkielinen vastine sanalle ”rabbi”) eli tsadikit, joita heidän seuraajansa pitävät äärimmäisen vanhurskaina miehinä tai pyhimyksinä.

Hasideja on nykyään pääasiassa Yhdysvalloissa ja Israelissa. He pukeutuvat erikoiseen itäeurooppalaistyyliseen, pääasiassa mustaan pukuun, joka on peräisin 1700- ja 1800-luvuilta ja joka tekee heistä hyvin silmiinpistäviä, varsinkin nykyaikaisessa kaupunkikuvassa. He ovat nykyään jakautuneet lahkoiksi, jotka seuraavat tunnettuja eri rebbejä. Yksi hyvin toimelias ryhmä on lubavitcherit, jotka suorittavat tarmokasta käännytystyötä juutalaisten keskuudessa. Jotkin ryhmät uskovat, että vain Messiaalla on oikeus ennallistaa Israel juutalaiskansaksi, ja vastustavat siksi maallista Israelin valtiota.

REFORMIJUUTALAISUUS (tunnetaan myös ”vapaamielisenä” ja ”edistysmielisenä”) – Liike alkoi Länsi-Euroopassa 1800-luvun alussa. Se perustuu ajatuksiin, jotka esitti Moses Mendelssohn, 1700-luvulla elänyt juutalainen intellektuelli, joka uskoi, että juutalaisten piti sulautua länsimaiseen kulttuuriin sen sijaan että he erottautuisivat ei-juutalaisista. Reformijuutalaiset kieltävät sen, että toora olisi Jumalan ilmoittama totuus. He pitävät ruokavaliota, puhtautta ja pukeutumista koskevia juutalaisia lakeja vanhanaikaisina. He uskovat siihen, mitä he nimittävät ”yleismaailmallisen veljeyden messiaaniseksi aikakaudeksi”. Viime aikoina he ovat siirtyneet takaisin kohti perinteisempää juutalaisuutta.

KONSERVATIIVINEN ELI POSITIIVIS-HISTORIALLINEN JUUTALAISUUS – Tämä liike alkoi Saksassa vuonna 1845 reformijuutalaisuudesta, jonka ajateltiin hylänneen liian monia perinteisiä juutalaisia tapoja. Konservatiivinen juutalaisuus ei hyväksy sitä, että Mooses olisi saanut suullisen lain Jumalalta, vaan sen mukaan rabbit, jotka yrittivät mukauttaa juutalaisuutta uuteen aikakauteen, keksivät suullisen tooran. Konservatiiviset juutalaiset alistuvat Raamatun ohjeisiin ja rabbien lakiin, jos nämä ”ottavat huomioon nykyajan juutalaisten elämän vaatimukset”. (The Book of Jewish Knowledge) He käyttävät liturgiassaan hepreaa ja paikallisia kieliä ja pitävät yllä tarkkoja ruokavaliolakeja (kašrut). Miesten ja naisten sallitaan palvonnan aikana istua yhdessä, mitä ortodoksit eivät salli.

[Kuvat]

Vasemmalla juutalaisia Itkumuurilla Jerusalemissa ja yllä juutalainen rukoilee Jerusalem taustanaan

[Tekstiruutu/Kuvat s. 230, 231]

Joitakin tärkeitä juhlia ja tapoja

Enemmistö juutalaisten juhlista perustuu Raamattuun, ja yleensä ne ovat joko eri elonkorjuuaikoihin liittyviä kausiluonteisia juhlia tai koskevat historiallisia tapahtumia.

▪ Šabbat – sapatti, juutalaisen viikon (perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun kestävän) seitsemännen päivän ajatellaan pyhittävän viikon, ja tämän päivän erityinen vietto on palvonnan olennainen osa. Juutalaiset kokoontuvat silloin synagogaan, jossa luetaan tooraa ja esitetään rukouksia. – 2. Mooseksen kirja 20:8–11.

▪ Jom kippur – sovituspäivä, pyhä juhla, jolle on ominaista paastoaminen ja itsetutkistelu. Se huipentuu kymmeneen katumuspäivään, jotka alkavat roš ha-šanahista, juutalaisten uudesta vuodesta, joka juutalaisen maallisen kalenterin mukaan sattuu syyskuulle. – 3. Mooseksen kirja 16:29–31; 23:26–32.

▪ Sukkot (oikealla ylhäällä) – lehtimajanjuhla eli korjuujuhla. Vietetään lokakuussa elonkorjuun ja sen kunniaksi, että suurin osa maanviljelysvuodesta on päättynyt. – 3. Mooseksen kirja 23:34–43; 4. Mooseksen kirja 29:12–38; 5. Mooseksen kirja 16:13–15.

▪ Hanukka – vihkimisjuhla. Joulukuussa pidettävä suosittu juhla, jota vietetään sen muistoksi, että makkabealaiset palauttivat juutalaisten riippumattomuuden syyrialais-kreikkalaisesta vallasta ja vihkivät uudelleen Jerusalemin temppelin joulukuussa 165 eaa. Tunnetaan yleensä siitä, että silloin poltetaan kynttilöitä kahdeksan päivän ajan.

▪ Purim – arpojen juhla. Vietetään helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa sen muistoksi, että juutalaiset 400-luvulla eaa. Persian vallan alaisuudessa ollessaan pelastuivat Haamanin kansanmurhajuonesta. – Ester 9:20–28.

▪ Pesah (passah) – pääsiäisjuhla. Asetettiin Israelin Egyptin-orjuudesta vapautumisen muistoksi (1513 eaa.). Se on juutalaisten juhlista suurin ja vanhin. Se pidetään 14. nisan-kuuta (juutalaisen kalenterin mukaan), ja se sattuu yleensä maaliskuun loppuun tai huhtikuun alkuun. Jokainen juutalainen perhe kokoontuu nauttimaan pääsiäisateriaa eli sederiä. Seuraavien seitsemän päivän aikana ei saa syödä mitään hapanta. Tätä jaksoa kutsutaan happamattomien leipien juhlaksi (matsot). – 2. Mooseksen kirja 12:14–20, 24–27.

Joitakin juutalaisia tapoja

▪ Ympärileikkaus: Juutalaispojille tärkeä seremonia, joka suoritetaan lapsen ollessa kahdeksan päivän ikäinen. Sitä kutsutaan usein Aabrahamin liitoksi, koska ympärileikkaus oli merkki liitosta, jonka Jumala teki hänen kanssaan. Juutalaisuuteen kääntyvät miehet täytyy myös ympärileikata. – 1. Mooseksen kirja 17:9–14.

▪ Bar mitsva (alla): Toinen tärkeä juutalainen riitti, joka kirjaimellisesti merkitsee ”käskyn poikaa”, ”termi, joka merkitsee uskonnollisen ja laillisen kypsyyden saavuttamista sekä tilaisuutta, jossa tämä asema muodollisesti uskotaan pojille, jotka ovat 13 vuoden ynnä yhden päivän ikäisiä”. Juutalaiset omaksuivat tämän tavan vasta 1400-luvulla. – Encyclopaedia Judaica.

▪ Mesusa (yllä): Juutalainen koti on yleensä helppo tunnistaa siitä, että sisään astuttaessa on oikeassa ovenpielessä mesusa eli kirjakäärökotelo. Käytännössä mesusa on pieni pala pergamenttia, johon on kirjoitettu 5. Mooseksen kirjan 6:4–9:stä ja 11:13–21:stä lainatut sanat. Se on asetettu rullalle käärittynä pieneen koteloon. Kotelo kiinnitetään sitten jokaisen asuinhuoneen ovenpieleen.

▪ Jarmulke eli kipa (miesten kalotti): Encyclopaedia Judaica -tietosanakirjan mukaan ”ortodoksijuutalainen – – pitää pään peittämistä sekä synagogan ulko- että sisäpuolella merkkinä uskollisuudesta juutalaiselle perinteelle”. Pään peittämistä palvonnan aikana ei mainita missään kohtaa Tanakissa, ja siksi Talmud mainitsee sen vapaaehtoisena tapana. Hasidijuutalaisnaiset joko käyttävät päänpeitettä kaikkina aikoina tai ajelevat päänsä paljaaksi ja käyttävät peruukkia.

[Kuva s. 206]

Abram (Aabraham), juutalaisten esi-isä, palvoi Jehova Jumalaa lähes 4000 vuotta sitten

[Kuva s. 208]

Daavidin tähti – Israelin ja juutalaisuuden ei-raamatullinen vertauskuva

[Kuva s. 215]

Juutalainen kirjanoppinut jäljentää heprealaista tekstiä

[Kuva s. 222]

Hasidijuutalaisperhe viettää sapattia

[Kuva s. 233]

Hartaat juutalaiset käyttävät fylakteriota eli raamatunlausekoteloa käsivarrellaan ja otsallaan