LAINA

Jokin, varsinkin raha, joka on luovutettu toiselle tilapäiseen käyttöön siinä toivossa, että saa sen tai jonkin sitä vastaavan myöhemmin takaisin.

Muinaisten kansojen keskuudessa oli tapana periä hyvin korkeaa korkoa ja niitä, jotka eivät pystyneet maksamaan lainojaan takaisin, kohdeltiin tylysti. Ikivanhoista asiakirjoista ilmenee, että korkoprosentti pellon käytöstä saattoi olla puolet sadosta eikä pidetty laittomana vaatia kauppiaalta kaksinkertaisena takaisin se, mitä hän oli lainannut (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. Pritchard, 1974, s. 168, 170). Velallista kohdeltiin toisinaan erittäin ankarasti (Titus Livius, Rooman synty, II:23; vrt. Mt 18:28–30).

Muinaisessa Israelissa tilanne oli kuitenkin aivan toisenlainen. Rahaa tai elintarvikkeita lainattiin tavallisesti köyhille israelilaistovereille, jotka olivat kokeneet taloudellisia takaiskuja, ja Laki kielsi vaatimasta heiltä korkoa. Jos joku israelilainen olisi perinyt korkoa puutteenalaiselta maanmieheltään, se olisi merkinnyt sitä, että hän olisi yrittänyt hyötyä toverinsa vastoinkäymisistä. (2Mo 22:25; 3Mo 25:35–37; 5Mo 15:7, 8; 23:19.) Vierasmaalaisia voitiin kuitenkin vaatia maksamaan korkoa. Mutta tämäkin Lain määräys on ehkä koskenut vain liiketoimintaan kuuluvia lainoja, ei todellisia hätätapauksia. Usein vierasmaalaiset oleskelivat Israelissa vain tilapäisesti kauppamatkoillaan, ja oli kohtuullista, että heidän odotettiin maksavan korkoa, koska hekin lainasivat muille korkoa vastaan. (5Mo 23:20.)

Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa moititaan lainanottajaa, joka kieltäytyy maksamasta lainaa takaisin (Ps 37:21), ja kannustetaan samalla lainaamaan tarpeessa oleville (5Mo 15:7–11; Ps 37:26; 112:5). Sananlaskujen 19:17:ssä sanotaan: ”Joka osoittaa suopeutta alhaiselle, lainaa Jehovalle, ja Hän maksaa hänelle takaisin hänen tekonsa.”

Hannan kokemus valaisee sitä, että Jehova maksaa takaisin avokätisesti. Kun Hanna oli juhlallisen lupauksensa mukaisesti ”lainannut” ainoan poikansa Samuelin Jehovalle pyhäkköpalvelukseen, Hannaa siunattiin, ei vain toisella pojalla, vaan kolmella pojalla ja kahdella tyttärellä (1Sa 1:11, 20, 26–28; 2:20, 21).

Kun Kristus Jeesus oli maan päällä, hän heijasti Isänsä Jehovan anteliaisuutta ja opetti toisiakin olemaan avokätisiä. Käsitellessään lainojen antamista Jeesus sanoi: ”Jos lainaatte korotta niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä ansiota teille siitä on? Syntisetkin lainaavat korotta syntisille saadakseen yhtä paljon takaisin. Päinvastoin – – lainatkaa jatkuvasti korotta toivomatta mitään takaisin, niin teidän palkkanne tulee olemaan suuri, ja te tulette olemaan Korkeimman poikia, sillä hän on huomaavainen kiittämättömille ja pahoille.” (Lu 6:34, 35.)

Laki velvoitti Jeesuksen juutalaisia kuulijoita myöntämään korottomia lainoja köyhille israelilaistovereilleen. Ei ollut tavatonta, että syntisetkin lainasivat korotta niille, jotka pystyisivät maksamaan takaisin. Korottomia luottoja saatettiin myöntää jopa siinä toivossa, että luotonottaja soisi jonkin suosionosoituksen tulevaisuudessa. Toisaalta ihminen, joka halusi jäljitellä Jumalaa, tekisi enemmän kuin syntinen: hän lainaisi puutteenalaisille, jotka eivät taloudellisen tilanteensa vuoksi kenties koskaan pystyisi maksamaan takaisin.

Olosuhteet rajoittavat tietysti Jeesuksen sanojen soveltamismahdollisuuksia. Etusijalla on esimerkiksi velvollisuus huolehtia perheenjäsenten tarpeista. Kenen tahansa olisi siksi väärin lainata jollekulle toiselle, jos se estäisi häntä täyttämästä velvollisuuttaan hankkia elämän välttämättömyydet omalle perheelleen. (Mr 7:11–13; 1Ti 5:8.) Lisäksi tulee ottaa huomioon mahdollisen lainansaajan asenne ja olosuhteet. Onko hän puutteessa siksi, että hän on vastuuton, laiska ja työtä vierova, vaikka hänelle sopivia työtehtäviä olisikin tarjolla? Jos näin on, tilanteeseen sopivat apostoli Paavalin sanat: ”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään.” (2Te 3:10.) (Ks. KORKO; VELKA.)