KANGAS

Kutomalla valmistettu tekstiilituote. Vaikka israelilaisten kehruu- ja kudontamenetelmistä ei kovin paljon tiedetäkään, he olivat selvästikin hyvin perehtyneitä näihin taitoihin. Arkeologit ovat löytäneet Egyptistä seinämaalauksia, joissa on kuvattu kutovia ja kehrääviä naisia ja joista näkyy, millaisia kangaspuita he käyttivät. Ylä-Egyptistä läheltä Girgaa on löydetty egyptiläisen kutomon pienoismalli, jossa on vaakasuorat kangaspuut. (Ks. KUTOMINEN.)

Aaronin huoneeseen kuuluvan ylimmäisen papin käyttämä, hienosta valkoisesta pellavasta valmistettu ihokas piti kutoa ruutukuvioiseksi, mikä todistaa, että israelilaiset hallitsivat taidon hyvin, koska he pystyivät kutomaan kankaisiinsa kuvioita (2Mo 28:39).

Besalel ja Oholiab olivat tabernaakkelia rakennettaessa asiantuntijoita, joiden kykyjä Jumalan pyhä henki lisäsi ja terävöitti, niin että he pystyivät tekemään vaaditun työn täsmälleen Jehovan antaman mallin mukaisesti (2Mo 35:30–35). Myös jotkut naiset olivat erittäin taitavia tällä alalla, ja he kehräsivät lankaa pellavasta ja villasta (2Mo 35:25, 26). Tehdessään kangasta ylimmäisen papin Aaronin efodia varten sen valmistajat ”takoivat kultalevyjä ohuiksi lehdiksi” ja leikkasivat niistä ”säikeitä sovittaakseen ne sinisen langan ja purppuranpunaiseksi värjätyn villan ja karmosiininpunaisen materiaalin ja hienojen pellavalankojen sekaan koruompelijan työnä” (2Mo 39:2, 3).

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa mainitaan kamelinkarvoista ja silkistä tehdyt kankaat (Mt 3:4; Il 18:12). Siitä, käyttivätkö heprealaiset puuvillaa, ei ole tietoa. Esterin 1:6:ssa kerrotaan, että persialaisessa Susan palatsissa käytettiin puuvillaa. Se tunnettiin Intiassa luultavasti ainakin jo 800-luvulla eaa., ja historioitsija Plinius sanoo, että sitä käytettiin Egyptissä. Nykyään sitä kasvatetaan Israelissa. Heprealaiset saattoivat kuitenkin hankkia joitakin materiaaleja, joita Israelissa ei luonnostaan ollut, sekä idästä että lännestä saapuvilta matkustavilta kauppiailta, jotka kulkivat Israelin kautta.

Pellavan kuidut ovat paljon pitemmät kuin puuvillan, ja sitä on helpompi kehrätä mutta vaikeampi värjätä. Kuninkaat ja korkeat virkamiehet pitivät pellavavaatteita suuressa arvossa. Joosef puettiin ”vaatteisiin, jotka olivat hienoa pellavaa”, kun hänestä tehtiin yksi Egyptin hallitusmiehistä (1Mo 41:42). Myös Mordokai lähti Persian kuninkaan edestä sinisessä ja pellavaisessa kuninkaallisessa puvussa (Est 8:15). Naiset arvostivat pellavavaatteita (San 31:22).

Muita materiaaleja, joista valmistettiin vaatteita, olivat nahka ja karvat. Vuohenkarvoista tai -nahoista tehtiin telttoja (2Mo 26:7, 14). Lisäksi on löydetty villahuovan kappaleita. 1. Samuelin kirjan 19:13:ssa mainitaan vuohenkarvaverkko.

Värit. Raamatun maiden asukkaat osasivat tehdä erivärisiä kankaita. Kun Raamatussa kuvaillaan tabernaakkelia varten tehtyjä verhoja ja pyhäkön yhteydessä käytettyjä vaatteita, siinä mainitaan sininen, purppuranpunainen ja karmosiininpunainen (2Mo 26:1; 28:31, 33). Näitä kolmea väriainetta käyttämällä voitiin alun perin muun värisiä ja sävyisiä kankaita värjätä hyvin monen värisiksi ja sävyisiksi. Joosef sai isältään Jaakobilta raidallisen vaatteen (1Mo 37:3, 32). Daavidin tyttärellä Tamarilla oli raidallinen pitkä vaate, ”sillä senkaltaisiin hihattomiin vaatteisiin oli kuninkaan tyttärillä, neitsyillä, tapana pukeutua” (2Sa 13:18). Käyttämällä loimina erivärisiä lankoja kuin kuteina voitiin valmistaa kirjavia kankaita. (Ks. VÄRIAINEET, VÄRJÄYS.)

Tabernaakkeli. Kymmenen hienosta kerratusta pellavalangasta ja villasta tehtyä ”telttakangasta” (hepr. jeri·ʽotʹ), joihin oli kirjottu kerubeja, oli tabernaakkelissa kehikkojen ensimmäisinä peitteinä, niin että tabernaakkelin sisällä palvelevat papit saattoivat nähdä noiden kehikkojen osien välissä olevat kerubit (2Mo 26:1, 2). Seuraavana peitekerroksena olivat vuohenkarvoista tehdyt kankaat (2Mo 26:7, 8). Ne suojasivat kirjailtua pellavaa hyvin. Pyhän ja kaikkeinpyhimmän sisäänkäynneissä riippuvat esiriput tai verhot olivat myös pellavaa ja villaa, ja kaikkeinpyhimmän verho oli kirjailtu kerubein (2Mo 26:31–37). Pellavaiset telttakankaat olivat 4 kyynärää (1,8 m) leveitä ja 28 kyynärää (12,5 m) pitkiä. Esipihan pohjois- ja eteläsivut olivat 100 kyynärän (n. 45 m:n) pituiset. (2Mo 27:9–11.)

Liiton arkku, näkyleipäpöytä, lampunjalka, suitsutusalttari, polttouhrialttari ja muut palvelusvälineet peitettiin sinisillä, karmosiininpunaisilla ja purppuranpunaiseksi värjätystä villasta tehdyillä liinoilla, kun tabernaakkelia siirrettiin paikasta toiseen. (Kutakin esinettä peittävän liinan väri tai värit oli tarkoin määrätty.) (4Mo 4:4–14.)

Muuta käyttöä. Kangassuikaleita käytettiin vastasyntyneiden lasten kapaloina (Lu 2:7). Juutalaisilla oli myös tapana valmistella ruumiit hautaamista varten sitomalla ne puhtaasta pellavasta tehdyillä käärinliinoilla tuoksuyrttien kanssa (tämä ei ollut egyptiläisten harjoittamaa palsamointia) (Joh 19:40; Mt 27:59). Johannes ja Pietari löysivät Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen haudasta käärinliinat ja erillään toiseen paikkaan kokoon käärittynä liinan, joka oli ollut Jeesuksen päässä (Joh 20:5–7). Kun Lasarus oli herätetty kuolleista, hän tuli ulos haudasta kasvojensa ympärillä edelleen sidottuna liina – ilmeisesti pitkä pellavainen kangassuikale – joka oli hautaamisen yhteydessä asetettu hänen päähänsä (Joh 11:44).

Joskus kankaaseen käärittiin rahaa. Eräässä Jeesuksen kuvauksessa mainittu paha orja piti minansa liinaan pantuna sen sijaan, että hän olisi sijoittanut sen (Lu 19:20). Usein rahaa kannettiin vaatteiden suurissa povilaskoksissa, luultavasti kankaaseen käärittynä.

Jumalan laissa käskettiin Israelin kansaa: ”Et saa käyttää kudonnaista, jossa on sekaisin villaa ja pellavaa.” (5Mo 22:11; ks. myös 3Mo 19:19.) Encyclopaedia Judaica (Jerusalem 1973, 14. osa, palsta 1213) sanoi tästä: ”Pappien vaatetus oli huomattava poikkeus [ša·ʽat·nezʹ] [kahdenlaisista langoista tehty vaate, UM] koskevasta kiellosta. 2. Mooseksen kirjan 28:6, 8, 15:ssä ja 39:29:ssä määrätään, että eri osia tuli valmistaa kutomalla yhteen pellavaa ja värjättyä villaa. – – Tästä voidaan päätellä yleisen kiellon perustuneen siihen, että tällainen sekoittaminen oli tabu ja että se kuului yksinomaan pyhiin yhteyksiin.”

Kuvaannollista käyttöä. Valkoista pellavaa käytetään Raamatussa puhtautensa vuoksi vanhurskauden vertauskuvana. Ylimmäisen papin ihoa lähinnä olevat vaatteet, nimittäin alushousut, ihokas ja turbaani, samoin kuin alipappien alushousut, ihokkaat ja päähineet, tehtiin hienosta, valkoisesta pellavasta (2Mo 28:39–42; vrt. Job 29:14). Karitsan morsian on puettu hohtavaan, puhtaaseen, hienoon pellavaan, sillä ”hieno pellava edustaa pyhien vanhurskaita tekoja” (Il 19:8). Jeesusta Kristusta taivaassa seuraavien armeijoiden kuvataan olevan puettuja valkoiseen, puhtaaseen, hienoon pellavaan (Il 19:14). Suuri Babylon, jonka kautta on kulkenut runsaasti kauppatavaraa, mm. hienoa pellavaa, esiintyy myös vanhurskaana, ”puettuna hienoon pellavaan”, mutta toimii samanaikaisesti porttona (Il 18:3, 12, 16). (Ks. PUUVILLA; VAATETUS.)