Jehova korottaa nimensä

1, 2. Miten Uuden maailman käännös on korottanut Jumalan nimen merkittävään asemaan?

VIILEÄNÄ mutta aurinkoisena tiistaiaamuna 2. joulukuuta 1947 pieni ryhmä voideltuja veljiä, jotka palvelivat Brooklynin Betelissä New Yorkissa, ryhtyi valtavaan käännösurakkaan. Tehtävä oli vaativa, mutta he tekivät työtä periksi antamatta seuraavat 12 vuotta, kunnes viimein sunnuntaina 13. maaliskuuta 1960 he saivat valmiiksi uuden raamatunkäännöksen lopullisen tekstin. Kolme kuukautta myöhemmin, 18. kesäkuuta 1960, veli Nathan Knorr julkaisi Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen viimeisen osan innostuneen konventtiyleisön edessä Manchesterissa Englannissa. Hän puki kaikkien tunteet sanoiksi huudahtaessaan: ”Tämä on ilon ja kiitoksen päivä Jehovan todistajille kautta maailman!” Erityisen suurta iloa tuotti tuon uuden käännöksen merkittävä piirre: siinä käytettiin toistuvasti Jumalan nimeä.

² Jumalan nimi on jätetty pois monista raamatunkäännöksistä. Saatana on näin yrittänyt pyyhkiä sen ihmiskunnan muistista, mutta Jehovan voidellut palvelijat ottivat lujan kannan hänen juonitteluaan vastaan. Uuden maailman käännöksen esipuheessa sanotaan: ”Tämän käännöksen huomattavin piirre on Jumalan nimen palauttaminen oikealle paikalleen.” Nimi Jehova esiintyykin siinä yli 7 000 kertaa. Miten merkittävään asemaan tuo käännös onkaan korottanut taivaallisen Isämme nimen Jehova!

 3. a) Mitä veljemme oivalsivat Jumalan nimen merkityksestä? b) Miten 2. Mooseksen kirjan 3:13, 14 tulisi ymmärtää? (Ks. tekstiruutu ”Jumalan nimen merkitys”.)

³ Raamatuntutkijat olivat aiemmin ymmärtäneet Jumalan nimen merkitsevän ”minä olen se, mikä olen” (2. Moos. 3:14, vuoden 1913 väliaikainen raamatunkäännös). Siksi toukokuun 1926 Vartiotornissa selitettiin: ”Nimi Jehova merkitsee Itsestäänelävä – – Hän, jolla ei ole alkua eikä loppua.” Siinä vaiheessa kun Uuden maailman käännöksen kääntäjät aloittivat työnsä, Jehova oli kuitenkin auttanut palvelijoitaan oivaltamaan, ettei hänen nimensä merkitse pelkästään sitä, että hän on itsestään elävä tai olemassa oleva, vaan ennen kaikkea sitä, että hän on tarkoituksen ja toiminnan Jumala. He oppivat, että nimi Jehova merkitsee kirjaimellisesti ’hän saattaa tulemaan (joksikin)’. Jehova on tosiaan saattanut kaikkeuden ja älylliset olennot olemassaoloon ja saattaa jatkuvasti tahtonsa ja tarkoituksensa toteutumaan. Miksi on erittäin tärkeää antaa Jumalan nimelle huomattava asema, ja miten voimme omalta osaltamme tehdä niin?

4, 5. a) Mitä pyydämme, kun rukoilemme: ”Olkoon sinun nimesi pyhitetty”? b) Miten ja milloin Jumala pyhittää nimensä?

⁴ Jehova haluaa, että hänen nimensä korotetaan. Hänen ensisijainen tarkoituksensa onkin pyhittää nimensä, kuten Jeesuksen mallirukouksen ensimmäinen pyyntö osoittaa: ”Olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matt. 6:9.) Mitä me rukoilemme, kun pyydämme tätä?

⁵ Kuten opimme kirjan 1. luvusta, Jumalan nimen pyhittämistä koskeva pyyntö on yksi niistä kolmesta mallirukouksen pyynnöstä, jotka liittyvät Jehovan tarkoitukseen. Kaksi muuta kuuluvat: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi.” (Matt. 6:10.) Aivan kuten pyydämme Jehovaa ryhtymään toimiin, jotta hänen valtakuntansa tulisi ja tahtonsa tapahtuisi, pyydämme häntä ryhtymään toimiin myös nimensä pyhittämiseksi. Anomme häntä siis puhdistamaan nimensä kaikesta siitä häväistyksestä, jonka kohteeksi se on joutunut Eedenin kapinasta lähtien. Miten Jehova tulee vastaamaan tähän rukoukseen? Hän sanoo: ”Minä pyhitän suuren nimeni, jota häpäistiin kansakuntien keskuudessa.” (Hes. 36:23; 38:23.) Kun Jehova poistaa pahuuden Harmagedonissa, hän pyhittää nimensä koko luomakunnan edessä.

 6. Miten voimme pyhittää Jumalan nimen?

⁶ Jehova on kautta historian sallinut palvelijoidensa pyhittää omalta osaltaan hänen nimensä. Emme tietenkään voi tehdä tuota nimeä pyhemmäksi kuin se on, sillä se on jo ehdottoman pyhä. Miten sitten voimme pyhittää sen? Jesaja sanoo: ”Armeijoiden Jehova teidän tulee pitää pyhänä.” Lisäksi Jehova itse sanoo kansastaan: ”He pitävät pyhänä minun nimeäni, – – ja Israelin Jumalaa kohtaan he tuntevat kunnioittavaa pelkoa.” (Jes. 8:13; 29:23.) Pyhitämme siis Jumalan nimen asettamalla sen erilleen kaikkien muiden nimien yläpuolelle, kunnioittamalla sitä, mitä se edustaa, ja auttamalla toisia pitämään sitä pyhänä. Osoitamme kunnioittavaa pelkoa sitä kohtaan erityisesti tunnustamalla Jehovan Hallitsijaksemme ja tottelemalla häntä koko sydämestämme. (Sananl. 3:1; Ilm. 4:11.)

7, 8. a) Miksi vaadittiin aikaa ennen kuin Jumalan palvelijoista saattoi tulla hänen nimikkokansansa? b) Mitä tarkastelemme seuraavaksi?

⁷ Jumalan nykyajan palvelijat ovat käyttäneet julkaisuissaan nimeä Jehova 1870-luvulta lähtien. Se mainitaan esimerkiksi englanninkielisessä elokuun 1879 Vartiotornissa ja samana vuonna julkaistussa laulukirjassa Songs of the Bride (Morsiamen lauluja). Näyttää kuitenkin siltä, että ennen kuin Jehova salli kansansa tulla tunnetuksi hänen pyhällä nimellään, hän huolehti siitä, että se täyttäisi tuohon suureen kunniaan liittyvät vaatimukset. Miten hän valmisti varhaisia raamatuntutkijoita tulemaan nimikkokansakseen?

⁸ Luodessamme katseen 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun voimme nähdä, miten Jehova auttoi kansaansa ymmärtämään selvemmin hänen nimeensä liittyviä tärkeitä totuuksia. Tarkastelemme seuraavaksi kolmea niistä.

9, 10. a) Miksi Vartiotornin kirjoitukset keskittyivät aluksi Jeesukseen? b) Mitä tapahtui vuodesta 1919 eteenpäin, ja millainen vaikutus sillä oli? (Ks. myös tekstiruutu ”Jumalan nimi tärkeällä sijalla Vartiotornissa”.)

⁹ Ensiksikin Jehovan palvelijat oppivat ymmärtämään, miten suuri merkitys Jumalan nimellä on. Alkuaikojen uskolliset raamatuntutkijat pitivät Raamatun pääopetuksena lunastusta, ja siksi Vartiotornin kirjoitukset keskittyivät usein Jeesukseen. Esimerkiksi lehden ensimmäisenä julkaisuvuotena siinä mainittiin nimi Jeesus kymmenen kertaa useammin kuin nimi Jehova. Vartiotornissa 15.6.1976 sanottiin, että raamatuntutkijat antoivat aluksi Jeesukselle ”liian suuren merkityksen”. Aikanaan Jehova auttoi heitä kuitenkin havaitsemaan, miten keskeinen asema hänen nimellään on Raamatussa. Miten tämä vaikutti raamatuntutkijoihin? Samassa Vartiotornin kirjoituksessa jatkettiin, että erityisesti vuodesta 1919 eteenpäin ”he alkoivat osoittaa enemmän arvostusta Messiaan taivaallista Isää Jehova Jumalaa kohtaan”. 1920-luvulla Jumalan nimi mainittiin Vartiotornissa yli 6 500 kertaa!

¹⁰ Antamalla Jumalan nimelle sille kuuluvan aseman veljemme osoittivat rakastavansa sitä. Muinoin eläneen Mooseksen tavoin he ryhtyivät ”julistamaan Jehovan nimeä”. (5. Moos. 32:3; Ps. 34:3.) Raamatun lupauksen mukaisesti Jehova puolestaan pani merkille heidän rakkautensa hänen nimeään kohtaan ja osoitti heille suopeutta (Ps. 119:132; Hepr. 6:10).

11, 12. a) Mikä muutos julkaisuissamme tapahtui pian vuoden 1919 jälkeen? b) Mihin Jehova kohdisti palvelijoidensa huomion ja miksi?

¹¹ Toiseksi tosi kristityt omaksuivat oikean näkemyksen Jumalan antamasta työstä. Pian vuoden 1919 jälkeen työtä johtavat voidellut veljet alkoivat Jehovan hengen ohjauksessa tutkia Jesajan profetiaa. Sen jälkeen julkaisujemme painopiste muuttui. Miksi tämä oli ”ruokaa oikeaan aikaan”? (Matt. 24:45.)

¹² Ennen vuotta 1919 Vartiotorni ei ollut koskaan käsitellyt yksityiskohtaisesti seuraavia Jesajan sanoja: ” ’Te olette minun todistajiani’, lausuu Jehova, ’niin, palvelijani, jonka olen valinnut.’ ” (Lue Jesajan 43:10–12.) Pian tuon vuoden jälkeen julkaisuissamme alettiin kuitenkin kiinnittää huomiota tähän raamatunkohtaan ja kannustaa kaikkia voideltuja osallistumaan Jehovan antamaan työhön eli todistamaan hänestä. Pelkästään vuosina 1925–31 Jesajan 43. lukua tarkasteltiin 57:ssä Vartiotornin numerossa, ja joka kerta sen sanoja sovellettiin tosi kristittyihin. Noina vuosina Jehova selvästikin kohdisti palvelijoidensa huomion työhön, joka heidän oli tehtävä. Miksi? Näin voitiin ensin ikään kuin koetella heidän soveliaisuuttaan (1. Tim. 3:10). Ennen kuin raamatuntutkijoista saattoi tulla Jumalan nimikkokansa, heidän piti osoittaa hänelle teoillaan, että he todella olivat hänen todistajiaan (Luuk. 24:47, 48).

13. Miten Jumalan sanasta ilmenee, mikä on kaikkein tärkeintä?

¹³ Kolmanneksi Jehovan kansa oppi ymmärtämään, miten tärkeää on pyhittää Jumalan nimi. 1920-luvulla he oivalsivat, että Jumalan nimen pyhittäminen on kaikkein tärkeintä. Miten tämä keskeinen totuus ilmenee Jumalan sanasta? Pohditaanpa kahta esimerkkiä. Mikä oli pääsyy siihen, että Jumala vapautti Israelin Egyptistä? Jehovan omien sanojen mukaan se, että hänen ”nimensä tulisi julistetuksi kaikessa maassa” (2. Moos. 9:16). Entä miksi hän osoitti armoa Israelille, kun se kapinoi häntä vastaan? Hän sanoi: ”Minä ryhdyin toimimaan oman nimeni takia, ettei sitä häpäistäisi – – kansakuntien silmien edessä.” (Hes. 20:8–10.) Mitä raamatuntutkijat oppivat näistä ja muista raamatunkohdista?

14. a) Mitä Jumalan kansa tajusi 1920-luvun lopulla? b) Miten raamatuntutkijoiden syvempi näkemys Jumalan nimen pyhittämisestä vaikutti saarnaamistyöhön? (Ks. myös tekstiruutu ”Painava syy saarnata”.)

¹⁴ Jumalan kansa tajusi 1920-luvun lopulla, mitä Jesajan noin 2 700 vuotta aiemmin kirjoittamat sanat merkitsivät. Hän sanoi Jehovasta: ”Sinä johdit kansaasi tehdäksesi itsellesi kauniin nimen.” (Jes. 63:14.) Raamatuntutkijat ymmärsivät, että tärkeintä ei ollut ihmisen oma pelastuminen vaan Jumalan nimen pyhittäminen (Jes. 37:20; Hes. 38:23). Tämä totuus kiteytettiin kirjassa Ennustus vuonna 1929 (suom. 1931) seuraavasti: ”Jehovan nimi on – – kysymys, johon nähden koko luomakunnan on ratkaistava kantansa.” Tämä tarkennettu näkemys sai Jehovan palvelijat entistä innokkaammin todistamaan hänestä ja osoittamaan hänen nimeensä kohdistuneet solvaukset vääriksi.

15. a) Mitä veljemme olivat ymmärtäneet 1930-luvulle tultaessa? b) Minkä aika oli koittanut?

¹⁵ Veljemme olivat 1930-luvulle tultaessa omaksuneet oikean näkemyksen Jumalan nimen tärkeydestä, saaneet selvemmän käsityksen Jumalan antamasta työstä ja ymmärtäneet syvällisemmin, mikä on kaikkein tärkeintä. Nyt koitti Jehovan aika antaa palvelijoilleen kunnia tulla julkisesti tunnetuksi hänen nimikkokansanaan. Katsotaanpa, mitkä historian tapahtumat johtivat tähän.

16. a) Millä huomattavalla tavalla Jehova korottaa nimensä? b) Ketkä muodostivat ensimmäisen Jumalan nimelle otetun kansan?

¹⁶ Jehova korottaa nimensä huomattavalla tavalla valitsemalla itselleen maan päältä nimikkokansan. Vuodesta 1513 eaa. lähtien häntä edusti Israelin kansa (Jes. 43:12). Se kuitenkin rikkoi hänen kanssaan tekemänsä liiton, ja vuonna 33 se menetti erikoissuhteensa häneen. Pian sen jälkeen Jehova ”käänsi huomionsa kansakuntien ihmisiin ottaakseen heistä kansan nimelleen” (Apt. 15:14). Tuo vastavalittu kansa tuli tunnetuksi ”Jumalan Israelina”, joka koostuu eri kansoihin kuuluvista Kristuksen voidelluista seuraajista (Gal. 6:16).

17. Mitä Saatana sai aikaan juonittelemalla?

¹⁷ Noin vuonna 44 Kristuksen opetuslapsia ”kutsuttiin Jumalan sallimuksesta ensimmäisen kerran kristityiksi” (Apt. 11:26). Aluksi tämä nimitys liitettiin vain tosi kristittyihin (1. Piet. 4:16). Kuten vehnää ja rikkakasveja koskevasta Jeesuksen vertauksesta voidaan päätellä, Saatana sai kuitenkin juonittelemalla aikaan sen, että tätä ainutlaatuista nimeä alettiin käyttää kaikenlaisista tekokristityistä. Satojen vuosien ajan tosi kristityt eivät siksi erottuneet heistä selvästi. Tilanne kuitenkin muuttui ”elonkorjuuaikana”, joka alkoi vuonna 1914. Miksi? Koska enkelit alkoivat erotella tekokristittyjä aidoista kristityistä. (Matt. 13:30, 39–41.)

18. Mikä auttoi veljiämme tajuamaan, että tarvittiin uusi nimi?

¹⁸ Kun uskollinen orja oli asetettu vuonna 1919, Jehova auttoi kansaansa ymmärtämään, minkä työn hän oli antanut heille. He huomasivat pian, että talosta taloon saarnaaminen erotti heidät kaikista tekokristityistä. Tämän havainnon jälkeen ei kestänyt kauan ennen kuin he tajusivat, että nimi ”raamatuntutkijat” ei erottanut heitä muista kyllin selvästi. Heidän elämäntehtävänsä ei ollut vain tutkia Raamattua vaan todistaa Jumalasta sekä pitää kunniassa hänen nimensä ja kirkastaa sitä. Mikä nimi olisi sopusoinnussa heidän työnsä kanssa? Tähän kysymykseen vastattiin vuonna 1931.

19, 20. a) Mikä sytyttävä päätös esitettiin konventissa vuonna 1931? b) Miten veljemme reagoivat uuteen nimeen?

¹⁹ Heinäkuussa 1931 noin 15 000 raamatuntutkijaa saapui konventtiin, joka pidettiin Columbuksessa Ohiossa Yhdysvalloissa. Ohjelmavihkosen kannessa olevat suuret kirjaimet J ja W herättivät uteliaisuutta. Mitä ne merkitsivät? Jotkut arvelivat niiden tulevan sanoista Just Watch (valvo vain), toiset taas sanoista Just Wait (odota vain). Sitten sunnuntaina 26. heinäkuuta veli Rutherford esitti päätöksen, johon sisältyivät seuraavat painokkaat sanat: ”Me haluamme olla tunnetut ja tulla kutsutuiksi – – nimellä – – Jehovan todistajat.” Silloin kaikille läsnäolijoille selvisi noiden arvoituksellisten kirjainten merkitys: ne tulivat Jesajan 43:10:een pohjautuvasta raamatullisesta nimestä Jehovan todistajat (engl. Jehovah’s Witnesses).

²⁰ Kuultuaan päätöksen yleisö kajautti raikuvan huudon ja puhkesi pitkiin suosionosoituksiin. Tuo innostunut reaktio kuultiin radion välityksellä toisella puolella maapalloa! Australiassa olleet Ernest ja Naomi Barber muistelivat: ”Kun yleisö alkoi taputtaa Amerikassa, veljet ponnahtivat Melbournessa pystyyn ja yhtyivät taputuksiin. Emme koskaan unohda sitä!”a

21. Miten uusi nimi tehosti saarnaamistyötä?

²¹ Raamatullinen nimi Jehovan todistajat antoi Jumalan palvelijoille uutta voimaa saarnaamistyöhön. Yhdysvaltalainen tienraivaajapariskunta Edward ja Jessie Grimes, jotka olivat Columbuksen konventissa vuonna 1931, kertoivat: ”Lähdimme kotoa raamatuntutkijoina, mutta palasimme Jehovan todistajina. Olimme onnellisia siitä, että nyt meillä oli nimi, jonka avulla saatoimme tuoda kunniaa Jumalamme nimelle.” Tätä varten jotkut todistajat ottivat konventin jälkeen käyttöön uuden menetelmän. He esittäytyivät ovenavaajille ojentamalla kortin, jossa luki: ”JEHOVAN todistaja, joka saarnaa Jumalamme JEHOVAN valtakuntaa.” Jehovan palvelijat olivat ylpeitä siitä, että he olivat hänen nimikkokansansa, ja olivat valmiita julistamaan kaikkialla, miten tärkeä hänen nimensä on. (Jes. 12:4.)

22. Mikä osoittaa, että Jehovan palvelijat erottuvat selvästi muista?

²² On kulunut jo pitkä aika siitä, kun Jehova sai voidellut veljemme omaksumaan tuon selvästi erottuvan nimen. Onko Saatana pystynyt vuosien varrella hämärtämään sen, ketkä muodostavat Jumalan kansan? Onko hän onnistunut sulauttamaan meidät maailman uskonnolliseen maisemaan? Ei ole. Päinvastoin erotumme Jumalan todistajina selvemmin kuin koskaan. (Lue Miikan 4:5; Malakian 3:18.) Meidät yhdistetään nykyään Jumalan nimeen niin kiinteästi, että jos joku käyttää sitä avoimesti, hänet tunnistetaan heti Jehovan todistajaksi. Jehovan tosi palvonta ei ole jäänyt väärien uskontojen vuorten varjoon, vaan se on ”lujasti perustettu vuorten huipun yläpuolelle” (Jes. 2:2). Jehovan palvonta ja pyhä nimi on nykyään korotettu huomattavaan asemaan.

23. Mikä psalmissa 121:5 oleva tärkeä totuus rohkaisee meitä?

²³ Miten rohkaisevaa onkaan tietää, että Jehova suojelee meitä Saatanan nykyisiltä ja tulevilta hyökkäyksiltä! (Ps. 121:5.) Meillä on kaikki syyt yhtyä psalmistan sanoihin: ”Onnellinen on se kansakunta, jonka Jumala on Jehova, kansa, jonka hän on valinnut perinnökseen.” (Ps. 33:12.)