Arvokkain neste koko maailmassa
Vaikka verensiirrot saatettaisiinkin hylätä vaarallisina ja tarpeettomina ahneen elinkeinoalan tuotteina, se ei silti selittäisi sitä, miksi Jehovan todistajat kieltäytyvät niistä. Heidän syynsä ovat tyystin erilaisia ja paljon tärkeämpiä. Mitä ne ovat?
VERIPISARAA on hyvin helppo pitää itsestään selvänä asiana. Naarmusta tai neulanpistosta pursuaa esiin pieni punaisena kimmeltävä kupoli, ja me huuhtelemme tai pyyhimme sen pois sitä sen kummemmin ajattelematta.
Jos kuitenkin voisimme kutistaa itsemme niin pieniksi, että tämä kupoli kaartuisi yllemme vuoren korkuisena, löytäisimme sen heleänpunaisista sisuksista uskomattoman monimutkaisen ja hyvässä järjestyksessä toimivan maailman. Yhdessä pisarassa kihisee valtavan suuria armeijoita: 250 miljoonaa punaista verisolua, 400000 valkoista verisolua ja 15 miljoonaa verihiutaletta, vain muutamia ryhmittymiä mainitaksemme. Kukin näistä armeijoista hoitaa verenkierrossa omaa tehtäväänsä.
Punasoluilla on kiire niiden kuljettaessa pitkin verisuonten hienorakenteista verkostoa kaikkiin elimistön soluihin happea ja niistä pois hiilidioksidia. Punasolut ovat niin pieniä, että jos niitä ladottaisiin 500 kappaletta pinoksi, sillä olisi korkeutta vasta 1 millimetri. Jos kuitenkin kaikki ihmisen elimistössä olevat punasolut ladottaisiin päälletysten, niistä syntyisi 50000 kilometrin korkuinen pino. Noin 120 vuorokauden kuluttua ja matkustettuaan elimistön läpi 1440 kertaa vuorokaudessa punasolu jättää työnsä toisille. Siitä otetaan rautapitoinen ydin tarkkaan talteen; muut osat poistuvat elimistöstä. Joka sekunti poistuu käytöstä 3 miljoonaa punasolua ja luuytimessä valmistuu saman verran uusia punasoluja. Mistä elimistö tietää, milloin jokin punasolu on saavuttanut eläkeiän? Tutkijoille se on täysi arvoitus. Eräs kemisti on kuitenkin sanonut, että ilman tällaista järjestelmää, jossa vanhat punasolut korvautuvat uusilla, ”veremme olisi kahden viikon kuluttua yhtä sakeaa kuin betoni”.
Samanaikaisesti valkosolut vaanivat verenkiertojärjestelmässä ei-toivottuja tunkeilijoita ja tuhoavat niitä. Verihiutaleet kerääntyvät heti haavakohtaan ja alkavat hyydyttää ja korjata vaurioita. Kaikki nämä solut ovat kirkkaan kellertävässä nesteessä eli plasmassa, joka itsessään sisältää satoja erilaisia aineosia. Monilla niistä puolestaan on tärkeä osa niiden tehtävien hoitamisessa, joita verellä on pitkä luettelo.
Vaikka tiedemiehet panisivat kaikki henkiset kykynsä yhteen, he eivät voi käsittää, miten veri tekee kaiken sen, mitä se tekee, saati valmistamaan vastaavanlaista ainetta. Voiko tämä ihmeellisen monimutkainen neste olla mitään muuta kuin mestarillisen Suunnittelijan työtä? Eikö myös ole itsestään selvää, että yli-inhimillisellä Luojalla on täysi oikeus säädellä sitä, miten hänen aikaansaannoksiaan tulee käyttää?
Jehovan todistajat ovat aina ajatelleet näin. He pitävät Raamattua Luojaltamme saatuna kirjeenä, jonka sisältämiä ohjeita noudattamalla elämä voi olla laadultaan parasta mahdollista; se on kirja, joka ei suinkaan vaikene verikysymyksestä. 3. Mooseksen kirjan 17:14:ssä sanotaan: ”Kaiken lihan sielu on sen veri” – ei luonnollisestikaan kirjaimellisesti, sillä Raamatussa sanotaan myös, että ihminen tai eläin sellaisenaan on sielu. Sen sijaan kaikkien sielujen elämä on lukemattomin eri tavoin yhteydessä vereen ja niissä oleva veri ylläpitää niiden elämää, joten verta perustellusti pidetään pyhänä, elämää edustavana nesteenä.
Joidenkuiden on vaikea käsittää tätä. Me elämme maailmassa, jossa enää hyvin harvat asiat ovat pyhiä. Elämää pidetään harvoin sille kuuluvassa arvossa. Ei siksi ihme, että verta ostetaan ja myydään kuin mitä tahansa kauppatavaraa. Ne, jotka kunnioittavat Luojan tahtoa, eivät kuitenkaan käytä sitä tällä tavoin. ’Älkää syökö verta’, kuului se Jumalan käsky, jonka hän antoi Nooalle ja tämän jälkeläisille – koko ihmiskunnalle. (1. Mooseksen kirja 9:4) 800 vuotta myöhemmin hän liitti tämän käskyn israelilaisille antamaansa lakiin. 1500 vuotta myöhemmin hän vahvisti sen uudelleen, tällä kertaa kristilliselle seurakunnalle, sanamuodolla: ’Karttakaa verta.’ – Apostolien teot 15:20.
Jehovan todistajat pitävät kiinni tästä laista ennen muuta sen takia, että he haluavat totella Luojaansa. Oman rakkaan Poikansa uhrikuoleman kautta Luoja on jo antanut ihmiskunnalle elämää pelastavaa verta. Sen ansiosta elämä ei jatku vain muutamia kuukausia tai vuosia, vaan se voi jatkua myös ikuisesti. – Johannes 3:16; Efesolaisille 1:7.
Lisäksi verensiirtojen karttaminen on suojellut Jehovan todistajia lukemattomilta erilaisilta vaaroilta. Jehovan todistajien lisäksi yhä useammat muut kieltäytyvät nykyään verensiirroista. Lääkärikunta on hitaasti heräämässä ja vähentämässä veren käyttöä. Aikakauskirja Surgery Annual sanookin: ”Kieltämättä turvallisin verensiirto on sellainen, jota ei anneta.” Aikakauslehti Pathologist toteaa Jehovan todistajien jo kauan toistaneen sitä, että verensiirrot eivät ole suositeltava hoitokeino. Se jatkaa: ”Veripankkien päinvastaisista vakuutuksista huolimatta heillä on väitteensä tueksi jo melkoinen todistusaineisto.”
Kehen tai keihin sinä haluat luottaa? Veren viisaaseen Tekijään? Vai ihmisiin, joille verikaupasta on tullut suurta liiketoimintaa?
[Kuvat s. 15]
Ihmisen verisuonistoon kuuluvat hiussuonet (vasemmalla) ovat niin ohuita, että verisolut mahtuvat kulkemaan niissä ainoastaan jonossa