⁸ Ollessaan uskollinen Israel tunnusti Jehovan suvereeniuden ja hyväksyi hänet Kuninkaakseen (Jesaja 33:22). Näin ollen se oli kuninkaallinen valtakunta. Mutta kuten myöhemmin paljastettiin, lupaus ’valtakunnasta’ merkitsisi jotain muutakin. Lisäksi totellessaan Jehovan lakia se oli puhdas ja erillään ympäröivistä kansoista. Se oli pyhä kansa. (5. Mooseksen kirja 7:5, 6.) Oliko se pappisvaltakunta? Israelissa oli Leevin sukukunta asetettu nimenomaan temppelipalvelukseen, ja tuon sukukunnan sisällä oli leeviläinen papisto. Kun Mooseksen laki tuli voimaan, miespuoliset leeviläiset otettiin kaikkien ei-leeviläisten sukujen esikoisten vastineeksi (2. Mooseksen kirja 22:29; 4. Mooseksen kirja 3:11–16, 40–51).a Näin jokainen Israelin suku oli ikään kuin edustettuna temppelipalveluksessa. Tämän lähemmäksi papistona olemista tuo kansa ei päässyt. He kuitenkin edustivat Jehovaa kansojen edessä. Jos joku muukalainen eli vierasmaalainen halusi palvoa tosi Jumalaa, hänen oli tehtävä se Israelin yhteydessä (2. Aikakirja 6:32, 33; Jesaja 60:10).