”Muistakaa, millaista oli ennen” – miksi?

”MUISTAKAA, millaista oli ennen.” Tämä apostoli Paavalin neuvo, joka kirjoitettiin noin vuonna 61, oli suunnattu Juudean heprealaisille kristityille. (Heprealaisille 10:32, vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Mikä antoi aiheen tälle huomautukselle? Miksi ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden Jehovan palvojien ei pitänyt unohtaa mennyttä aikaa? Voimmeko me nykyään hyötyä samanlaisesta muistutuksesta?

Raamatunkirjoittajat ovat vuosisatojen ajan toistuvasti varoittaneet suhtautumasta piittaamattomasti tai välinpitämättömästi menneisyyteen. Entiset ajat ja tapahtumat piti muistaa, ja niitä täytyi ajatella. Jopa Jehova sanoi: ”Muistakaa ensimmäisiä asioita kaukaisesta ajasta asti, että minä olen Jumalallinen eikä ole toista Jumalaa eikä ketään minun kaltaistani.” (Jesaja 46:9.) Tarkastellaanpa kolmea painavaa syytä, miksi meidän pitäisi noudattaa tätä vakavaa neuvoa.

Motivaatio ja rohkaisu

Ensinnäkin edellä mainittu neuvo voi olla suuri motivaation ja rohkaisun lähde. Paavalin kirje tuolle heprealaiselle seurakunnalle oli osoitettu toisille kristityille, joiden uskoa juutalaisten vastustus koetteli päivittäin. Paavali ymmärsi, että heidän piti vahvistaa kestävyyttään ja sanoi: ”Muistakaa – – jatkuvasti entisiä päiviä, joina te valistetuiksi tultuanne kestitte suuren kamppailun kärsimyksissä.” (Heprealaisille 10:32.) Muistelemalla menneitä uskollisuuden tekoja, joita hengellisessä sodankäynnissä oli tehty, he saisivat tarvittavaa rohkeutta juosta kilpajuoksu loppuun. Profeetta Jesaja kirjoitti samansuuntaisesti: ”Muistakaa tämä kerätäksenne rohkeutta.” (Jesaja 46:8.) Jeesuksella Kristuksella oli mielessä tuo sama myönteinen vaikutus, kun hän sanoi Efesoksen seurakunnalle: ”Muista sen tähden, mistä olet langennut [siitä rakkaudesta, joka sinulla ensin oli], ja kadu ja tee entisiä tekoja.” (Ilmestys 2:4, 5.)

Kehotus ’muistella muinaisia päiviä, harkita taakse jääneitä vuosia, sukupolvesta sukupolveen’ toistui Mooseksen Israelille pitämissä puheissa, kun hän kannusti tuota kansakuntaa osoittamaan pelottomasti uskollisuutta Jehovalle (5. Mooseksen kirja 32:7). Huomaa, mitä hän sanoo 5. Mooseksen kirjan 7:18:ssa: ”Et saa pelätä niitä [kanaanilaisia]. Sinun tulee ehdottomasti muistaa, mitä Jehova, sinun Jumalasi, teki faraolle ja koko Egyptille.” Niiden pelastustekojen muistelemisen, joita Jehova oli tehnyt kansansa puolesta, piti kannustaa heitä noudattamaan jatkuvasti Jumalan lakeja uskollisesti (5. Mooseksen kirja 5:15; 15:15).

Valitettavasti israelilaiset antoivat usein sijaa muistamattomuuden synnille. Mihin se johti? ”Yhä uudelleen he panivat Jumalan koetukselle, ja he tuottivat tuskaa Israelin Pyhälle. He eivät muistaneet hänen kättään, sitä päivää, jona hän lunasti heidät vastustajan vallasta.” (Psalmit 78:41, 42.) Lopulta Jehova hylkäsi heidät, koska he unohtivat hänen käskynsä (Matteus 21:42, 43).

Psalmista, joka on hienona esimerkkinä meille, kirjoitti: ”Tulen muistamaan Jahin menettelytavat, sillä tahdon muistella muinaisia ihmetekojasi. Ja olen mietiskelevä kaikkea toimintaasi, ja sinun menettelyissäsi tahdon antaa ajatusteni askarrella.” (Psalmit 77:11, 12.) Menneen uskollisen palveluksen sekä Jehovan rakkaudellisten tekojen mietiskely ja muistelu antavat meille tarvittavan motivaation, rohkaisun ja arvostavan asenteen. Lisäksi ’entisten päivien muistaminen’ voi olla omiaan torjumaan uupumusta, ja se voi kannustaa meitä tekemään kaikkemme ja kestämään uskollisesti.

Opimme menneistä virheistä

Toiseksi muistaminen voi olla keino oppia menneistä erehdyksistä ja niiden seurauksista. Mooseksella oli tämä mielessä, kun hän neuvoi israelilaisia: ”Muista: Älä unohda, kuinka olet ärsyttänyt Jehovaa, Jumalaasi, erämaassa. Siitä päivästä alkaen, jona lähdit Egyptin maasta, aina siihen saakka, kun tulitte tähän paikkaan, te olette osoittautuneet käytökseltänne kapinallisiksi Jehovaa kohtaan.” (5. Mooseksen kirja 9:7.) Kuten Mooses osoitti, tällaisesta tottelemattomuudesta seurasi israelilaisille se, että ’Jehova, heidän Jumalansa, pani heidät vaeltamaan neljäkymmentä vuotta erämaassa’. Miksi heitä kannustettiin muistamaan tämä? Koska se nöyrryttäisi heitä ja oikaisisi heidän kapinallisen asenteensa niin, että he ’pitäisivät Jehovan, heidän Jumalansa, käskyt vaeltamalla hänen teitään ja pelkäämällä häntä’. (5. Mooseksen kirja 8:2–6.) Heidän piti oppia siinä mielessä, etteivät he tekisi menneitä virheitä toistamiseen.

Muuan kirjoittaja on pannut merkille seuraavaa: ”Harkitseva ihminen ottaa oppia omista kokemuksistaan, viisas ihminen toisten kokemuksista.” Kun Mooses vetosi israelilaisiin, jotta he hyötyisivät menneistä erehdyksistään ajattelemalla niitä, apostoli Paavali neuvoi vakavasti toisia – ensimmäisen vuosisadan Korintin seurakuntaa ja laajemmassa mielessä meitä – ottamaan oppia tästä samaisesta historiallisesta muistiinmerkinnästä. Hän kirjoitti: ”Mutta nämä kohtasivat heitä [israelilaisia] toistuvasti esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien loput ovat saapuneet.” (1. Korinttilaisille 10:11.) Jeesuksella Kristuksella oli mielessään vielä eräs muinainen raamatullinen tapahtuma ja siihen liittyvä opetus, kun hän sanoi: ”Muistakaa Lootin vaimoa.” (Luukas 17:32; 1. Mooseksen kirja 19:1–26.) Englantilainen runoilija ja filosofi Samuel Taylor Coleridge kirjoitti: ”Jos ihmiset osaisivat ottaa oppia historiasta, millaisia opetuksia se meille antaisikaan!”

Vaatimattomuus ja kiitollisuus

Kolmanneksi asioiden muistaminen voi synnyttää meissä vaatimattomuutta ja kiitollisuutta – ominaisuuksia, jotka miellyttävät Jumalaa. Iloitessamme maailmanlaajuisen hengellisen paratiisimme monista eri piirteistä älkäämme koskaan unohtako, että se lepää tietyillä peruskivillä. Näihin kuuluvat uskollisuus, rakkaus, uhrautuvuus, rohkeus vastoinkäymisten edessä, kestävyys, pitkämielisyys ja usko – ominaisuudet, joita kristityt veljemme ja sisaremme osoittivat vuosikymmeniä sitten aloittaessaan työn eri maissa. Vuoden 1995 Jehovan todistajien vuosikirjassa on kertomus Jumalan kansan nykyhistoriasta Meksikossa, ja sen lopuksi todetaan: ”Hiljattain Jehovan todistajien yhteyteen tulleille voi olla yllätys se, millaisia koetuksia kohtasivat ne, jotka olivat mukana työn alkuvaiheessa Meksikossa. He ovat tottuneet hengelliseen paratiisiin, jossa on yltä kyllin hengellistä ruokaa ja satojatuhansia jumalaapelkääviä tovereita ja jossa Jumalalle suoritettava palvelus on organisoitu hyvin.”

Nuo varhaiset uranuurtajat työskentelivät usein yksin tai pienissä, erillään olevissa ryhmissä. He kokivat yksinäisyyttä, puutetta ja muita ankaria nuhteettomuuden koetuksia, kun he saarnasivat kestävinä Valtakunnan sanomaa. Vaikka monet näistä entisaikojen palvelijoista ovat kuolleet pois maalliselta näyttämöltä, miten sydäntä lämmittävää onkaan tietää, että Jehova muistaa heidän uskollisen palveluksensa! Apostoli Paavali vahvisti tämän kirjoittaessaan: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan.” (Heprealaisille 6:10.) Jos Jehova muistaa jotakin arvostaen, eikö meidänkin pitäisi toimia samoin ja osoittaa kiitollisuutta?

Ne, jotka ovat äskettäin oppineet tuntemaan totuuden, voivat saada tähän historiallisen näkökulman kirjan Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia välityksellä.a Lisäksi jos perheeseemme tai kristilliseen seurakuntaamme kuuluu pitkään palvelleita iäkkäitä veljiä tai sisaria, meitä kehotetaan 5. Mooseksen kirjan 32:7:n hengessä: ”Muistele muinaisia päiviä, harkitkaa taakse jääneitä vuosia, sukupolvesta sukupolveen. Kysy isältäsi, niin hän voi kertoa sinulle, vanhoilta miehiltäsi, niin he voivat sanoa sen sinulle.”

Kun muistelemme entisiä jumalisen antaumuksen tekoja, ne voivat todella kannustaa meitä kestämään jatkuvasti iloiten kristillisessä palveluksessamme. Historiakin sisältää opetuksia, jotka meidän pitää ottaa varteen. Jumalan siunaaman hengellisen paratiisimme mietiskeleminen saa myös aikaan sopivaa vaatimattomuutta ja kiitollisuutta. Tosiaan ”muistakaa, millaista oli ennen”.

[Alaviite]