Jehova, jota saamme kiittää elämästämme, on säätänyt, ettei verta tule käyttää ravinnoksi (1. Mooseksen kirja 9:3, 4). Muinaiselle Israelille antamassaan Laissa Jumala asetti rajoituksia veren käytölle, koska veri edustaa elämää. Hän sanoi: ”Lihan sielu [eli elämä] on veressä, ja minä olen pannut sen alttarille teidän hyväksenne tuottamaan sovituksen sielullenne.” Entä jos ihminen tappoi eläimen syötäväkseen? Jumala käski: ”Hänen on vuodatettava sen veri pois ja peitettävä se tomuun.”a (3. Mooseksen kirja 17:11, 13.) Jehova esitti tämän käskyn yhä uudelleen (5. Mooseksen kirja 12:16, 24; 15:23). Juutalaisessa The Soncino Chumash -teoksessa todetaan: ”Verta ei tule säilyttää, vaan se täytyy tehdä käyttökelvottomaksi vuodattamalla se maahan.” Kenenkään israelilaisen ei tullut ottaa talteen, säilyttää eikä käyttää verta, joka oli peräisin toisesta olennosta, jonka elämä kuului Jumalalle.

Joissakin tapauksissa lääkäri saattaa suositella potilaalle, että tämän omaa verta otettaisiin talteen joitakin viikkoja ennen leikkausta (autologinen verenluovutus), niin että tarpeen vaatiessa sitä voitaisiin antaa potilaalle. Tällainen veren säilyttäminen ja siirtäminen takaisin ihmisen elimistöön on kuitenkin suoranaisessa ristiriidassa sen kanssa, mitä sanotaan Kolmannessa ja Viidennessä Mooseksen kirjassa. Verta ei tule säilyttää, vaan se täytyy vuodattaa pois, ikään kuin palauttaa Jumalalle. Mooseksen laki ei tosin enää ole voimassa, mutta Jehovan todistajina kunnioitamme siihen sisältyviä Jumalan periaatteita ja olemme päättäneet lujasti ’karttaa verta’. Siksi emme luovuta verta emmekä myöskään anna säilyttää myöhempää käyttöä varten omaa vertamme, joka pitäisi ’vuodattaa pois’. Sellainen menettely on ristiriidassa Jumalan lain kanssa.