KIVEKSET

Siittiöitä tuottavat sukupuolirauhaset. Jumalan Israelille antaman lain mukaan mies, jonka kivekset oli murskattu tai joka oli kelpaamaton jonkin muun ruumiillisen vian vuoksi, ei voinut palvella pappina (3Mo 21:17–21, 23). Tämä papistoa koskeva korkea normi oli pappien pyhän tehtävän mukainen: he edustivat Jehovan pyhyyttä Israelin edessä. Se oli sopusoinnussa myös sen kanssa, että Israelin papisto kuvasi Kristuksen ja hänen alipappiensa moitteettoman seurakunnan taivaallista pappeutta (Hpr 7:26; Ef 5:27; Il 14:1, 5; 20:6). Lisäksi Jumala halusi, että papit voisivat saada lapsia, joista tulisi heidän seuraajiaan. Laki salli kuitenkin miehen, jossa oli jokin tällainen vika, syödä pappien ylläpidoksi tarkoitetuista pyhistä antimista (3Mo 21:21, 22).

Samoista syistä ei voitu esittää teurasuhriksi eläintä, jonka kivekset oli puserrettu, murskattu, leikattu pois tai kiskottu irti (3Mo 22:24; vrt. Mal 1:6–8; 1Pi 1:19). Tämän vuoksi israelilaiset eivät kuohinneet eläimiään, sillä Laki vaati, että kaikki ravinnoksi teurastettavat kotieläimet piti tuoda pyhäkköön, missä ne tapettiin ja syötiin yhteysuhreina. Sama laki soveltui Luvatussa maassa niihin, jotka asuivat suhteellisen lähellä Jerusalemia. (3Mo 17:3–5; 5Mo 12:20–25.)

Laissa sanottiin vielä: ”Kukaan mies, joka on kuohittu murskaamalla kivekset tai jolta miehen elin on leikattu pois, ei saa tulla Jehovan seurakuntaan.” (5Mo 23:1.) Tämä ’kuohitseminen’ ei tarkoittanut synnynnäisiä vikoja eikä onnettomuudessa saatuja vammoja (vrt. 3Mo 21:17–21; 5Mo 25:11, 12). Ilmeisesti täytyi siis olla kyse tahallisesta kuohitsemisesta moraalittomia tarkoituksia, esim. homoseksuaalisuutta, varten. Sellainen henkilö piti jättää seurakunnan ulkopuolelle, ja häntä tuli estää olemasta sen yhteydessä, jotta voitiin suojella seurakunnan puhtautta.

Laki tähdensi sitä, että Jehova kunnioittaa miehen oikeutta saada lapsia vaimostaan ja Hän kunnioittaa myös miehelle ja naiselle antamaansa lisääntymiskykyä. Lankousavioliiton kautta varmistettiin miehen suvun, nimen ja perinnön jatkuvuus (5Mo 25:5–10). Heti tätä järjestelyä koskevan maininnan jälkeen Laissa todettiin, että jos kaksi miestä kamppaili keskenään ja toisen vaimo tarttui toisen miehen sukupuolielimiin (teko voisi tärvellä miehen lisääntymiskyvyn) auttaakseen aviomiestään, naisen käsi piti hakata poikki (5Mo 25:11, 12). Tähän ei siis sovellettu lakia, joka vaati korvaukseksi saman, mikä oli menetetty (5Mo 19:21). Jumala ei käskenyt turmelemaan naisen eikä hänen aviomiehensä lisääntymiselimiä. Näin aviopari saattoi vielä saada lapsia ja naisen aviomiehen sukuhaara saattoi jatkua heidän kauttaan.

Kuohittuja ei estetä pääsemästä kristilliseen seurakuntaan, sillä Laki on asetettu syrjään Kristuksen uhrin perusteella (Kol 2:13, 14). Edellä mainitut lait valaisevat kuitenkin Jumalan kunnioitusta lisääntymiselimiä kohtaan ja painottavat voimakkaasti sitä, että olisi väärin lakkauttaa ihmisen lisääntymiskyky jollain kirurgisella toimenpiteellä vain siksi, ettei hän arvosta tuota Jumalan lahjaa.

Sukupuolielin. Erotukseksi kiveksistä Raamattu käyttää 3. Mooseksen kirjan 15:2, 3:ssa ’lihaa’ tarkoittavaa heprealaista sanaa (ba·sarʹ) miehen sukupuolielimestä eli siittimestä (ks. PUHDAS, PUHTAUS; vrt. Jes 57:8, Rbi8, alav.).

Miehen sukupuolielin oli pakanoiden harjoittaman sukupuolipalvonnan kohde muinaisina aikoina, kuten se on nykyäänkin joissakin maissa. Hesekielin 8:17:ssä (Rbi8, alav.) saatetaan viitata siihen, että tällainen palvonta oli vaikuttanut luopioisraelilaisiin Hesekielin päivinä.