RAJAMERKKI
Kun israelilaiset asuttivat Kanaanin, jokaiselle huonekunnalle annettiin maapalsta, ja nämä osuudet merkittiin rajapyykeillä eli -merkeillä. Niitä ei kuvailla Raamatussa, mutta ne ovat saattaneet olla paaluja, kiviä tai jopa maahan tehtyjä vakoja. Heprealainen ’rajamerkkiä’ tarkoittava sana (gevulʹ) tarkoittaa myös ’rajaa’ ja ’aluetta’ (1Mo 10:19; 47:21). Ainakin joissakin rajamerkeissä Palestiinassa oli omistajan kaiverrus. Egyptistä ja Mesopotamiasta löydetyissä rajapyykeissä eli -kivissä on taidokkaita piirtokirjoituksia. Esimerkiksi Nippurista löydettiin Nebukadnessar I:n rajakivi, jossa oli kaiverruksia.
Jehovan laki kielsi rajamerkkien siirtämisen (5Mo 19:14; ks. myös San 22:28). Jokainen, joka siirsi ”lähimmäisensä rajamerkin”, oli kirottu (5Mo 27:17). Koska maanomistajat olivat yleensä riippuvaisia maapalstansa tuotosta, rajamerkin siirtäminen merkitsi sitä, että riisti toiselta henkilöltä osan hänen toimeentulostaan. Se oli verrattavissa varastamiseen, ja niin siihen suhtauduttiinkin muinaisina aikoina. (Job 24:2.) Jotkut häikäilemättömät ihmiset kuitenkin syyllistyivät sellaisiin väärintekoihin, ja Hoosean aikaisia Juudan ruhtinaita verrattiinkin rajaa siirtäviin (Ho 5:10).
Jehova on huomaavainen leskiä ja isättömiä kohtaan. Niinpä sanotaankin, että hän repii maahan itsensä korottaneiden huoneen, ”mutta lesken rajan hän vahvistaa” (San 15:25). Myös Sananlaskujen 23:10, 11:ssä julistetaan: ”Älä siirrä ikivanhaa rajaa äläkä mene isättömien poikien pellolle. Sillä heidän Lunastajansa on voimakas; hän itse ajaa heidän asiansa sinua vastaan.”