Vanhemmat, olkaa hyvänä esimerkkinä lapsillenne

”PSYKOLOGIT voivat lopettaa vuosisataisen etsintänsä ihanteellisen lastenkasvatusmenetelmän löytämiseksi – eivät siksi, että se olisi löytynyt, vaan siksi, ettei sellaista ole olemassakaan.” Näin sanottiin Time-lehden kirja-arvostelussa, joka koski erästä lasten kasvattamista käsittelevää kirjaa. Tuossa kirjassa väitetään, että lapset omaksuvat pääasiassa ikätovereittensa arvot, eivät vanhempiensa.

Vertaispaine on kieltämättä voimakas tekijä, johon täytyy suhtautua vakavasti (Sananlaskut 13:20; 1. Korinttilaisille 15:33). Kolumnisti William Brown totesi: ”Jos teini-ikäisellä on jokin maallinen jumala, niin se on yhdenmukaisuuden jumala. – – Erilaisuus on teini-ikäisille kuolemaakin pahempi kohtalo.” Elleivät vanhemmat tee perhe-elämästä lämmintä ja miellyttävää tai vietä riittävästi aikaa lastensa kanssa – kuten kiireisessä nykymaailmassa usein käy – he ikään kuin jättävät oven auki ikätovereiden vaikutukselle, niin että se pääsee tekemään tuhojaan lasten elämässä.

Lisäksi perheitä kuormittaa näinä ”viimeisinä päivinä” se, että ihmiset keskittyvät Raamatun ennustuksen mukaisesti rahan hankkimiseen, nautintoihin ja itseensä. Onko siis ihme, että monet lapset ovat ”vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä”? (2. Timoteukselle 3:1–3.)

Raamatussa ”luonnolliseksi kiintymykseksi” käännetty sana viittaa perheenjäsenten väliseen rakkauteen. Tällainen rakkaus on luonnollinen side, joka saa vanhemmat pitämään huolta lapsistaan ja lapset kasvamaan kiinni vanhempiinsa. Mutta kun vanhemmat eivät osoita luonnollista kiintymystä, lapset etsivät läheisyyttä muualta – tavallisesti ikätovereiltaan, joiden arvot ja asenteet he todennäköisesti omaksuvat. Tämä voidaan kuitenkin usein välttää, jos vanhemmat antavat Raamatun periaatteiden ohjata perhe-elämäänsä (Sananlaskut 3:5, 6).

Perhe – Jumalan järjestely

Liitettyään Aadamin ja Eevan yhteen aviopariksi Jehova Jumala antoi heille seuraavan toimeksiannon: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” Näin tuli olemassaoloon perhe, joka koostui isästä, äidistä ja lapsista. (1. Mooseksen kirja 1:28; 5:3, 4; Efesolaisille 3:14, 15.) Auttaakseen ihmisiä kasvattamaan lapsensa Jumala teki joistakin vanhemmuuteen liittyvistä piirteistä vaistomaisia. Toisin kuin eläimet me ihmiset tarvitsemme kuitenkin myös muuta apua, joten Jehova antoi meille kirjallisia ohjeita. Niihin sisältyy ohjeita, jotka koskevat moraalisia ja hengellisiä asioita sekä lasten sopivaa kurittamista (Sananlaskut 4:1–4).

Jumala sanoi erityisesti isille: ”Näiden sanojen, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi, ja sinun on teroitettava niitä pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:6, 7; Sananlaskut 1:8, 9.) Huomaa, että vanhempien piti juurruttaa Jumalan laki ensin omaan sydämeensä. Miksi tämä oli tärkeää? Koska opetus, joka todella motivoi toisia, ei tule vain suusta vaan sydämestä. Vain silloin kun vanhempien opetus tulee sydämestä, he voivat tavoittaa lastensa sydämen. Tällaiset vanhemmat ovat lapsilleen myös hyvänä esimerkkinä, sillä lapset huomaavat helposti, jos joku ei ole vilpitön. (Roomalaisille 2:21.)

Kristittyjä vanhempia käsketään kasvattamaan lapsiaan pienokaisesta lähtien ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” (Efesolaisille 6:4; 2. Timoteukselle 3:15). Pienokaisesta lähtien? Kyllä vain! ”Joskus me vanhemmat emme tajuakaan, kuinka fiksuja lapsemme ovat”, kirjoittaa eräs äiti. ”Aliarvioimme heidän kykyjään. Lapsissa on potentiaalia. Meidän vanhempien täytyy vain hyödyntää sitä.” Lapset rakastavat oppimista, ja kun Jumalaa palvovat vanhemmat opettavat heitä, he oppivat myös rakastamaan. Tällöin lapset tuntevat olonsa turvalliseksi heille asetetuissa rajoissa. Menestyksekkäät vanhemmat pyrkivät siis olemaan rakastavia tovereita, hyviä keskustelukumppaneita ja kärsivällisiä mutta päättäväisiä opettajia ja luomaan siten lapsilleen terveen ympäristön, jossa nämä voivat kukoistaa.a

Suojelkaa lapsianne

Eräs huolestunut saksalainen rehtori kirjoitti vanhemmille osoittamassaan kirjeessä: ”Haluamme kannustaa teitä, hyvät vanhemmat, osallistumaan rohkeasti entistä enemmän itse lastenne kasvattamiseen sen sijaan, että jättäisitte television tai katujen tehtäväksi sen osan heidän persoonallisuutensa kehittämisestä, joka todellisuudessa kuuluu teille.”

Lapsen jättäminen television tai katujen kasvatettavaksi merkitsee sitä, että antaa maailman hengen vaikuttaa häneen (Efesolaisille 2:1, 2). Jumalan hengen vastainen maailman henki on kuin voimakas tuuli, joka kuljettaa mukanaan ”maallisen, eläimellisen, demonisen” ajattelun siemeniä ja painaa niitä kasapäin kokemattomien tai typerien mieleen ja sydämeen (Jaakobin kirje 3:15). Lopulta nämä ”rikkakasvien” siemenet itävät ja turmelevat sydämen. Jeesus selitti, miten se, mitä sydämeen kylvetään, vaikuttaa meihin: ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvästä aarteesta esiin hyvää, mutta paha tuo pahastaan esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu.” (Luukas 6:45.) Siksi Raamattu kehottaa: ”Ennen kaikkea muuta varjeltavaa varjele sydäntäsi, sillä siitä kumpuavat elämän lähteet.” (Sananlaskut 4:23.)

Lapset ovat tietysti lapsia, ja jotkut ovat taipuvaisia hangoittelemaan vastaan ja jopa olemaan tottelemattomia (1. Mooseksen kirja 8:21). Mitä vanhemmat voivat tehdä? ”Tyhmyys on kietoutunut pojan sydämeen; kurin keppi sen hänestä kauas poistaa”, sanotaan Raamatussa (Sananlaskut 22:15). Jotkut tulkitsevat tämän tarkoittavan ankaraa kuritusta, joka on ajastaan jäljessä. Todellisuudessa Raamattu vastustaa kaikenlaista väkivaltaa ja huonoa kohtelua. ”Keppi”, vaikka se esiintyykin toisinaan myös kirjaimellisessa merkityksessä, edustaa vanhempien valtaa, jota käytetään päättäväisesti mutta rakkaudellisesti ja soveliaasti, tavoitteena lasten ikuinen hyvinvointi. (Heprealaisille 12:7–11.)

Viettäkää vapaa-aikaa yhdessä

On tunnettu tosiasia, että kehittyäkseen normaalisti lapset tarvitsevat leikkiä ja mukavaa ajanvietettä. Viisaat vanhemmat pyrkivät vahvistamaan suhdettaan lapsiinsa viettämällä vapaa-aikaa heidän kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Tällä tavoin vanhemmat voivat paitsi opastaa lapsia oikeanlaisen ajanvietteen valinnassa myös osoittaa lapsille, miten suuressa arvossa he pitävät näiden seuraa.

Eräs Jehovan todistaja -isä kertoo, että tultuaan töistä kotiin hän pelasi poikansa kanssa usein pallopelejä. Muuan äiti muistelee, että hänen lastensa suosikkeja olivat lautapelit. Eräs aikuinen tytär muistaa, kuinka perhe teki yhdessä pyöräretkiä. Kaikki nämä lapset ovat nyt aikuisia, mutta he rakastavat vanhempiaan – ja Jehovaa – yhtä paljon kuin ennenkin, elleivät jopa enemmän.

Vanhemmilla, jotka osoittavat sanoin ja teoin, että he rakastavat lapsiaan ja haluavat olla heidän kanssaan, on lapsiinsa usein elinikäinen vaikutus. Esimerkiksi Vartiotornin raamattukoulun Gileadin eräällä kurssilla monet oppilaista kertoivat, että halu kokoaikaiseen palvelukseen oli herännyt heidän vanhempiensa esimerkin ja kannustuksen ansiosta. Miten erinomainen perintö lapsille ja millainen siunaus vanhemmille! Kaikki lapset eivät tosin voi varttuessaan aloittaa kokoaikaista palvelusta, mutta kaikki varmasti hyötyvät jumalaapelkäävistä vanhemmista, joista tulee heidän lähimpiä ystäviään ja esikuviaan. Tällaiset vanhemmat myös ansaitsevat lastensa kunnioituksen. (Sananlaskut 22:6; Efesolaisille 6:2, 3.)

Yksinhuoltajat voivat onnistua

Nykyään monet lapset kasvavat yksinhuoltajaperheissä. Vaikka lasten kasvattaminen yksin tekeekin siitä entistä haastavampaa, siinä voidaan onnistua. Yksinhuoltajat voivat ammentaa rohkaisua ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaiskristityn Euniken esimerkistä. Raamatussa kerrotaan, että Eunikella oli ei-uskova aviomies, joten hän tuskin sai tältä hengellistä tukea. Hän kuitenkin opetti Timoteusta esimerkillisesti. Se hyvä vaikutus, joka Eunikella ja hänen omalla äidillään Looiksella oli Timoteukseen pienokaisesta lähtien, osoittautui voimakkaammaksi kuin ikätovereiden mahdollinen kielteinen vaikutus. (Apostolien teot 16:1, 2; 2. Timoteukselle 1:5; 3:15.)

Monet nykyiset nuoret, jotka ovat kasvaneet yksinhuoltajaperheessä tai kodissa, jossa toinen vanhemmista ei ole uskova, ilmaisevat samanlaisia hienoja ominaisuuksia kuin nuori Timoteus. Esimerkiksi Ryan, joka on nyt 22-vuotias ja kokoaikainen palvelija, varttui isoveljensä ja -siskonsa kanssa yksinhuoltajaperheessä. Heidän isänsä oli alkoholisti, ja hän jätti perheensä, kun Ryan oli nelivuotias. Ryan muistelee: ”Äiti oli päättänyt, että meidän perheemme jatkaisi Jehovan palvelemista, ja hän toimi tuon päätöksen mukaisesti koko sydämestään.”

Ryan kertoo: ”Äiti piti muun muassa huolta siitä, että meillä oli aina seuraa, joka vaikutti meihin myönteisesti. Hän ei koskaan antanut meidän viettää aikaa sellaisten kanssa, joihin sopi Raamatun kuvaus huonosta seurasta, olivatpa he seurakunnan sisä- tai ulkopuolella. Hän juurrutti mieleemme myös oikean näkemyksen maallisesta koulutuksesta.” Ryanin äidillä oli usein paljon tehtävää, ja hän oli töiden jälkeen monesti väsynyt, mutta tämä ei estänyt häntä olemasta aidosti kiinnostunut lapsistaan. ”Hän halusi aina olla ja jutella kanssamme”, sanoo Ryan. ”Hän oli kärsivällinen mutta päättäväinen opettaja, ja hän huolehti parhaansa mukaan siitä, että tutkimme säännöllisesti Raamattua perheenä. Kun oli kyse Raamatun periaatteista, sana ’kompromissi’ ei kuulunut hänen sanavarastoonsa.”

Ryan on tullut siihen tulokseen, että hänen ja hänen vanhempien sisarustensa elämään on vaikuttanut eniten nimenomaan äiti, joka todella rakasti Jumalaa ja lapsiaan. Te kristityt vanhemmat, olettepa siis yksinhuoltajia tai naimisissa uskovan tai ei-uskovan puolison kanssa, älkää antako vastoinkäymisten tai takaiskujen lannistaa teitä, kun yritätte opettaa lapsianne. Jotkut nuoret saattavat tuhlaajapojan tavoin jättää totuuden. Mutta kun he näkevät, miten pinnallinen ja kylmä maailma todellisuudessa on, he saattavat palata. ”Vanhurskas vaeltaa nuhteettomuudessaan. Onnellisia ovat hänen poikansa hänen jälkeensä.” (Sananlaskut 20:7; 23:24, 25; Luukas 15:11–24.)

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 11]

Vanhemmat jotka Jumala valitsi Jeesukselle

Kun Jehova antoi Poikansa syntyä ihmiseksi, hän valitsi tälle vanhemmat huolellisesti. On kiinnostavaa, että hän valitsi vaatimattoman, hengellisen parin, joka ei hemmotellut Jeesusta vaan opetti hänelle Jumalan sanaa, ahkeruutta ja vastuuntuntoisuutta (Sananlaskut 29:21; Valituslaulut 3:27). Joosef opetti Jeesukselle puusepän ammatin, ja epäilemättä sekä Joosef että Maria odottivat, että Jeesus esikoisena auttaisi heitä huolehtimaan muista lapsista, joita oli ainakin kuusi (Markus 6:3).

Voimme kuvitella, miten pesahin lähestyessä Joosefin perhe valmistautui yhdessä tekemään vuotuisen matkansa Jerusalemiin. Edestakainen matka oli noin 200 kilometriä – eikä käytössä ollut nykyaikaisia kulkuvälineitä. Tämän vähintään yhdeksänhenkisen perheen on varmasti täytynyt tehdä huolellisia järjestelyjä näin pitkää matkaa varten. (Luukas 2:39, 41.) Vaivalloisuudestaan huolimatta perheen yhteiset matkat olivat Joosefille ja Marialle epäilemättä tärkeitä, ja kenties he pitivät niitä tilaisuutena kertoa lapsilleen menneistä Raamatun tapahtumista.

Kun Jeesus asui kotona, hän ”pysyi – – alamaisena” vanhemmilleen ja ”edistyi yhä viisaudessa ja ruumiillisessa kasvussa ja suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä” (Luukas 2:51, 52). Joosef ja Maria osoittautuivat siis Jehovan luottamuksen arvoisiksi. He ovat erinomainen esimerkki nykyajan vanhemmille. (Psalmit 127:3.)