HEBRON

1. Leevin pojanpoika ja Kehatin poika; ”Hebronin poikien” eli hebronilaisten esi-isä (2Mo 6:16, 18; 4Mo 3:19, 27; 26:58; 1Ai 6:2, 18; 15:4, 9; 23:12, 19; 26:30–32).

2. Maresan poika ja Korahin, Tappuahin, Rekemin ja Seman isä; Juudan heimoon kuuluneen Kalebin jälkeläinen (1Ai 2:42, 43).

3. (’Kumppanuuden paikka’.) Muinainen kaupunki, joka sijaitsi Juudan vuoristossa ja joka rakennettiin seitsemän vuotta ennen Egyptin Soania (4Mo 13:22). Hebron sijaitsee n. 30 km Jerusalemista etelälounaaseen ja yli 900 m merenpinnan yläpuolella. Se on erikoislaatuinen sikäli, että se on Lähi-idän vanhimpia vieläkin asuttuja paikkoja. Hebronin ikivanha nimi ”Kirjat-Arba” (merk. ’Arban kaupunki’) on ilmeisesti johdettu sen anakilaisesta perustajasta, Arbasta (1Mo 23:2; Jos 14:15). Kaupunki ja sen lähistöllä olevat kukkulat ovat jo kauan olleet kuuluja viinitarhoistaan, omenoistaan, granaattiomenoistaan, viikunoistaan, oliiveistaan, aprikooseistaan ja pähkinöistään. Lukuisien lähteiden ja kaivojen ansiosta Hebronin ympäristö on kilometrien säteellä vehreää.

Patriarkat Abraham, Iisak ja Jaakob asuivat jonkin aikaa muukalaisina Hebronissa (1Mo 13:18; 35:27; 37:13, 14). Saara kuoli siellä, ja hänet haudattiin läheiseen Makpelan luolaan. Tästä luolasta, jonka Abraham osti sitä ympäröivine maineen heettiläiseltä Efronilta, tuli sukuhauta, johon haudattiin myös Abraham, Iisak, Rebekka, Lea ja Jaakob. (1Mo 23:2–20; 49:29–33; 50:13.)

Siihen aikaan kun Mooses lähetti 12 vakoojaa Luvattuun maahan, Hebronissa asui jättiläiskokoisia Anakin jälkeläisiä (4Mo 13:22, 28, 33). Noin 40 vuotta myöhemmin Hebronin kuningas Hoham hyökkäsi yhdessä neljän muun kuninkaan kanssa Gibeoniin, kaupunkiin joka oli tehnyt rauhan Joosuan kanssa. Israelilaiset vastasivat Gibeonin avunpyyntöön ja kukistivat Jehovan avulla niiden viiden kuninkaan armeijat, jotka olivat tulleet Gibeonia vastaan. Myöhemmin nämä viisi kuningasta, jotka olivat piiloutuneet erääseen luolaan, teloitettiin ja heidän ruumiinsa riippuivat paaluissa iltaan asti. (Jos 10:1–27.)

Kun Israelin sotaretki Etelä-Kanaanissa jatkui, Hebronin asukkaat ja heidän kuninkaansa (ilmeisesti Hohamin seuraaja) vihittiin tuhon omiksi (Jos 10:36, 37). Vaikka israelilaiset mursivat Joosuan johdolla kanaanilaisten vallan, he eivät kuitenkaan nähtävästi heti perustaneet varuskuntia turvaamaan valloittamiaan alueita. Israelin sotiessa toisaalla anakilaiset asettuivat ilmeisesti uudelleen Hebroniin, jolloin Kalebin (tai Juudan poikien Kalebin johdolla) oli jonkin ajan kuluttua irrotettava kaupunki heidän herruudestaan. (Jos 11:21–23; 14:12–15; 15:13, 14; Tu 1:10.) Alun perin Hebron määrättiin Juudan heimoon kuuluvalle Kalebille, mutta myöhemmin sille annettiin pyhä asema turvakaupunkina. Se toimi myös pappiskaupunkina. Hebronin ”kaupungin keto” ja sen asutusalueet olivat kuitenkin Kalebin perintöomaisuutta. (Jos 14:13, 14; 20:7; 21:9–13.)

Noin 400 vuotta myöhemmin Juudan miehet voitelivat Daavidin kuninkaaksi Hebronissa. Hän hallitsi sieltä käsin seitsemän ja puoli vuotta, ja sinä aikana hänelle syntyi kuusi poikaa: Amnon, Kilab (Daniel), Absalom, Adonia, Sefatja ja Jitream. (2Sa 2:1–4, 11; 3:2–5; 1Ai 3:1–4.) Hebronin asukkaat olivat ilmeisesti aiemmin auttaneet Daavidia kuningas Saulin julistettua hänet lainsuojattomaksi (1Sa 30:26, 31). Kun Daavidin hallinto Hebronista käsin oli lopuillaan, siirtyi Abner, joka oli Daavidin kanssa kuninkuudesta kilpailevan Is-Bosetin, Saulin pojan, päätukija (2Sa 2:8, 9), Daavidin puolelle. Palattuaan ryöstöretkeltä ja kuultuaan, että Daavid oli lähettänyt Abnerin rauhassa pois, Joab käski sanansaattajia tuomaan Abnerin takaisin, ja sitten hän itse tappoi Abnerin Hebronissa, jonne tämä sen jälkeen haudattiin. (2Sa 3:12–27, 32.) Jonkin ajan kuluttua Rekab ja Baanaa murhasivat Is-Bosetin ja toivat palkkion toivossa hänen päänsä Daavidille Hebroniin, mutta Daavid surmautti heidät tämän pahan teon vuoksi (2Sa 4:5–12). Sitten Daavid voideltiin koko Israelin kuninkaaksi ja hän siirsi pääkaupunkinsa Hebronista Jerusalemiin (2Sa 5:1–9).

Joitakin vuosia myöhemmin Daavidin poika Absalom palasi Hebroniin ja ryhtyi sieltä käsin toimiin anastaakseen isänsä kuninkuuden, mikä ei kumminkaan onnistunut (2Sa 15:7–10). Absalom päätti aloittaa valtaistuimen tavoittelemisen juuri Hebronista todennäköisesti siksi, että Juudan entisenä pääkaupunkina Hebronilla oli historiallista merkitystä ja se oli hänen kotikaupunkinsa. Daavidin pojanpoika kuningas Rehabeam rakensi myöhemmin Hebronin uudelleen (2Ai 11:5–10). Kun juutalaispakkosiirtolaiset babylonialaisten toimeenpaneman Juudan autioituksen jälkeen palasivat jälleen kotimaahansa, jotkut heistä asettuivat asumaan Hebroniin (Kirjat-Arbaan) (Ne 11:25).