TUOMARIEN KIRJA

Raamatunkirja, jossa käsitellään enimmäkseen Israelin Kanaanin-valloituksen ja monarkian alun välistä, noin 330 vuoden ajanjaksoa. Israelilaisia oli jo aiemmin varoitettu, että jolleivät he Jumalan käskyn mukaisesti ajaisi maan asukkaita pois, he ennen pitkää omaksuisivat kanaanilaisten alhaiset uskonnolliset tavat. Lopulta he joutuisivat Jehovan epäsuosioon ja hän luovuttaisi heidät heidän vihollistensa käsiin. (2Mo 23:32, 33; 34:11–17; 4Mo 33:55; 5Mo 7:2–5.) Tuomarien kirjan historiallinen kertomus osoittaa, miten tämä varoitus kävi toteen. Kirjassa ei kuitenkaan käsitellä yksityiskohtaisesti Israelin uskottomuutta eikä sitä, miten vierasmaalaiset sen vuoksi sortivat heitä, vaan siinä kerrotaan pääasiassa tuomarien urotöistä ja niistä ihmeellisistä vapautusteoista, joita Jehova teki heidän välityksellään. Tällä tavoin korostuvat sekä Jehovan kyky pelastaa että hänen pitkämielisyytensä, armonsa, ansaitsematon hyvyytensä ja oikeudenmukaisuutensa. Tuomarit itse olivat erinomaisia uskon esimerkkejä (Hpr 11:32–34, 39, 40).

Järjestys. Tuomarien kirjan alkusanat: ”Ja Joosuan kuoleman jälkeen” liittävät kirjan edelliseen raamatunkirjaan. Jotkin siinä kerrotuista tapahtumista sattuivat ilmeisesti kuitenkin ennen Joosuan kuolemaa. Esimerkiksi Tuomarien 2:6:ssa sanotaan: ”Kun Joosua lähetti kansan menemään, niin Israelin pojat lähtivät matkaan, kukin perinnölleen, ottaakseen maan haltuunsa.” Tuomarien 1:1–3:6 näyttää siis olevan johdanto, jossa kirjoittaja on maininnut ennen Joosuan kuolemaa ja sen jälkeen sattuneita tapahtumia esittääkseen historiallista taustaa seuraavaksi kerrottaville asioille. Se kirjan osuus, joka ulottuu 3:7:stä 16. luvun loppuun, on pääosin aikajärjestyksessä, ja siinä kerrotaan 12 tuomarin toiminnasta (Deboraa ei lueta heidän joukkoonsa). Ensimmäinen heistä oli Otniel, ja viimeisenä toimi Simson. Kirjan loppuosaa voitaisiin sanoa liitteeksi, ja sen sisältö sopii paljon aiempaan ajanjaksoon kuin Simsonin tuomarikauteen. Danilaiset ovat hyvinkin voineet valloittaa Laisin ennen Joosuan kuolemaa (vrt. Jos 19:47; Tu 18:27–29). Gibean miesten joukolla tekemä sukupuolirikos ja senjälkeiset tapahtumat, jotka olivat vähällä johtaa Benjaminin heimon häviämiseen, sattuivat luultavasti vain muutamia vuosia Joosuan kuoleman jälkeen (Tu 19:1–21:25; Jos 24:31). Tällöin benjaminilaisten joukko olisi ehtinyt Daavidin hallituskauteen mennessä kasvaa noin 600 miehestä (Tu 20:47) lähes 60000 soturiin (1Ai 7:6–12).

Kirjoittaja ja kirjoitusaika. Sisäisten todisteiden perusteella voidaan päätellä, milloin Tuomarien kirja kirjoitettiin. Sen laatimisaikaan Israelia hallitsi kuningas. Muutoin kirjoittaja ei olisi menneestä ajasta puhuessaan sanonut: ”Noina päivinä ei Israelissa ollut kuningasta.” (Tu 17:6; 18:1; 19:1; 21:25.) Jebusilaiset asuivat kuitenkin vielä tuolloin Jerusalemissa (Tu 1:21). Koska Daavid valloitti ”Siionin linnoituksen” (Jerusalemin erään osan) jebusilaisilta 1070 eaa. ja siirsi sinne pääkaupunkinsa (2Sa 5:6–9), Tuomarien kirja on ollut pakko kirjoittaa ennen sitä, luultavasti Saulin hallituskaudella. Samuel oli siihen aikaan tosi palvonnan huomattavin puoltaja, ja koska hän oli Jehovan profeetta, on johdonmukaista ajatella hänen olevan tämän kirjan kirjoittaja.

Oikeaperäisyys. Tuomarien kirja kuuluu kiistatta Raamatun kaanoniin. Se on avoin ja rehellinen, eikä siinä peitellä Israelin törkeitä syntejä. Kirjassa kunnioitetaan Israelin todellisena Vapauttajana aina Jehova Jumalaa, ei ihmistuomareita. Siinä osoitetaan, että Jumalan henki antoi tuomareille voimaa (Tu 3:9, 10; 6:34; 11:29; 13:24, 25; 14:6, 19; 15:14, 18; 16:20, 28–30), ja he puolestaan tunnustivat Jehovan olevan Tuomari (11:27) ja Kuningas (8:23). Muissa Raamatun henkeytetyissä kirjoissa viitataan siinä kerrottuihin tapahtumiin (1Sa 12:9–11; 2Sa 11:21; Ps 83:9–12; Jes 9:4; 10:26; Hpr 11:32–34).

[Tekstiruutu s. 1171]

TUOMARIEN KIRJAN KOHOKOHTIA

Vaikuttava kertomus siitä, miten Jehova tuomarien välityksellä vapautti Israelin toistuvasti, kun se hylkäsi epäjumalanpalveluksen ja etsi hartaasti hänen apuaan

Kirjan kirjoitti todennäköisesti Samuel, ja siinä käsitellään Kanaanin valloituksen ja monarkian alun välistä, noin 330 vuoden ajanjaksoa

Taustaa tuomarien aikana vallinneille olosuhteille (1:1–3:6)

Joosuan kuoleman jälkeen Israelin heimot eivät aja jäljellä olevia Kanaanin asukkaita pois maasta

Sen sijaan he menevät naimisiin näiden pakanoiden kanssa ja joutuvat heidän väärän uskontonsa ansaan

Jehova luovuttaa heidät heidän vihollistensa käsiin; aika ajoin hän kuitenkin herättää tuomareita vapauttamaan heidät

Israel vapautettiin sorrosta aina kun se hylkäsi väärän palvonnan ja huusi Jehovaa avukseen (3:7–16:31)

Otnielin välityksellä Israel pääsee vapaaksi mesopotamialaisen kuninkaan Kusan-Risataimin kahdeksan vuotta kestäneestä hallinnosta

Moabin kuninkaan Eglonin 18-vuotinen herruus päättyy, kun Ehud tappaa hänet, ja sen jälkeen Ehud kokoaa israelilaisarmeijan ja alistaa moabilaiset

Samgar lyö yksinään 600 filistealaista ja pelastaa siten Israelin

Naisprofeetta Deboran kannustamana Barak kukistaa Jabinin, jolloin tämän johtama, 20 vuotta kestänyt Israelin sortaminen päättyy; Jael, keniläisen Heberin vaimo, surmaa Siseran, Jabinin armeijan päällikön; Debora ja Barak sepittävät tämän voiton muistoksi laulun

Gideon valtuutetaan vapauttamaan Israel midianilaisista, jotka ovat ahdistaneet sitä seitsemän vuotta; supistettuaan Gideonin armeijan vain 300 mieheen Jehova antaa voiton; sen jälkeen Gideon kieltäytyy kuninkuudesta

Tola tuomitsee Israelia 23 vuotta ja Jair 22 vuotta

Israel kärsii ammonilaisten käsissä; Jehova järjestää vapautuksen Jeftan kautta, joka täyttää sitten juhlallisen lupauksensa ja antaa ainoan lapsensa, tyttärensä, Jehovan palvelukseen

Ibsan, Elon ja Abdon tuomitsevat Israelia yhteensä noin 25 vuotta

Jehova antaa Simsonille suunnattomat voimat ja vapauttaa hänen avullaan Israelin filistealaisten hallinnasta, jota on kestänyt 40 vuotta; hänen kihlautumisensa timnalaisen filistealaisnaisen kanssa tarjoaa hänelle tilaisuuksia toimia heitä vastaan; Delila pettää hänet, mikä johtaa lopulta siihen, että hän tappaa enemmän filistealaisia kuollessaan kuin hän oli tappanut eläessään

Muita tuomarien aikana syntyneitä ikäviä tilanteita (17:1–21:25)

Miika pystyttää Efraimissa epäjumalankuvan kotiinsa ja ottaa nuoren leeviläisen papiksi

Eräät danilaiset tulevat Miikan talolle ja varastavat myöhemmin hänen epäjumalanpalvelukseen käyttämänsä esineet; he vievät myös leeviläisen papikseen

Benjaminilaisen Gibean kaupungin miehet tekevät joukolla sukupuolista väkivaltaa erään leeviläisen sivuvaimolle; koska syyllisiä ei luovuteta rangaistavaksi, muut heimot lähtevät sotaan rangaistakseen Benjaminia; tuo heimo tuhotaan melkein kokonaan