Vaella Jehovan teillä
”Onnellinen on jokainen Jehovaa pelkäävä, hänen teillään vaeltava.” (PS. 128:1)
1, 2. Miksi voimme olla varmoja, että onnellisuus on saavutettavissa?
JOKAINEN haluaa olla onnellinen. Epäilemättä olet kuitenkin samaa mieltä siitä, ettei ihmisen onnellisuuden kaipuu eikä edes sen tavoittelu merkitse sitä, että hän olisi onnellinen.
2 Onnellisuus on silti saavutettavissa. ”Onnellinen on jokainen Jehovaa pelkäävä, hänen teillään vaeltava”, sanotaan psalmissa 128:1. Voimme olla onnellisia, jos kunnioitamme syvästi Jumalaa ja vaellamme hänen teillään tekemällä hänen tahtonsa. Miten tämä voi vaikuttaa siihen, millä tavalla käyttäydymme ja millaisia ominaisuuksia ilmaisemme?
Ole luotettava
3. Miten luotettavuus liittyy Jumalalle vihkiytymiseemme?
3 Ne, jotka pelkäävät Jehovaa, ovat hänen tavallaan luotettavia. Jehova täytti jokaisen lupauksen, jonka hän antoi muinaiselle Israelille (1. Kun. 8:56). Vihkiytymisemme Jumalalle on tärkein lupaus, minkä ylipäätään voisimme antaa, ja toistuvat rukoukset auttavat meitä pitämään sen. Voimme rukoilla kuten psalmista Daavid: ”Sinä, oi Jumala, olet kuunnellut juhlallisia lupauksiani. – – Niin tahdon antaa sävelmän soida nimellesi ikuisesti täyttääkseni juhlalliset lupaukseni päivästä päivään.” (Ps. 61:5, 8; Saarn. 5:4–6.) Voidaksemme olla Jumalan ystäviä meidän täytyy olla luotettavia (Ps. 15:1, 4).
4. Miten Jefta ja hänen tyttärensä suhtautuivat lupaukseen, jonka Jefta oli antanut Jehovalle?
4 Israelin tuomarien päivinä Jefta lupasi juhlallisesti, että jos Jehova soisi hänelle voiton ammonilaisista, hän antaisi ”polttouhriksi” ensimmäisen, joka tulisi häntä vastaan hänen palatessaan taistelusta. Ensimmäinen vastaantulija olikin hänen tyttärensä, ainoa lapsensa. Jehovaan uskoen sekä Jefta että hänen naimaton tyttärensä täyttivät tuon lupauksen. Vaikka avioliittoa ja lasten saamista arvostettiin Israelissa suuresti, Jeftan tytär valitsi naimattomuuden ja iloitsi kunniasta osallistua pyhään palvelukseen Jehovan pyhäkössä. (Tuom. 11:28–40.)
5. Miten Hanna osoittautui luotettavaksi?
5 Jumalinen nainen Hanna osoittautui luotettavaksi. Hän asui leeviläisen aviomiehensä Elkanan ja tämän toisen vaimon Peninnan kanssa Efraimin vuoristossa. Peninna synnytti useita lapsia ja pilkkasi Hannaa tämän hedelmättömyyden vuoksi, etenkin silloin kun perhe meni tabernaakkeliin. Eräässä tällaisessa tilanteessa Hanna lupasi juhlallisesti, että jos hän saisi pojan, hän antaisi tämän Jehovalle. Pian hän tulikin raskaaksi ja synnytti pojan, jolle annettiin nimeksi Samuel. Kun poika oli vieroitettu, Hanna esitti hänet Silossa Jehovalle ja antoi hänet Jehovan palvelukseen hänen ”kaikiksi elinpäivikseen”. (1. Sam. 1:11.) Näin hän täytti lupauksensa, vaikkei tiennyt, että saisi myöhemmin muita lapsia (1. Sam. 2:20, 21).
6. Miten Tykikoksen luotettavuus ilmeni?
6 Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt kristitty Tykikos oli luotettava mies ja ”uskollinen palvelija” (Kol. 4:7). Hän matkusti apostoli Paavalin kanssa Kreikasta Makedonian kautta Vähään-Aasiaan ja ehkä edelleen Jerusalemiin (Apt. 20:2–4). Hän on saattanut olla se ”veli”, joka auttoi Titusta toimittamaan lahjan Juudeassa asuville puutteenalaisille uskonveljille (2. Kor. 8:18, 19; 12:18). Kun Paavali oli ensimmäistä kertaa vangittuna Roomassa, Tykikos vei hänen luotettavana lähettinään kirjeitä uskonveljille Efesokseen ja Kolossaan (Ef. 6:21, 22; Kol. 4:8, 9). Ollessaan toista kertaa vangittuna Roomassa Paavali lähetti Tykikoksen Efesokseen (2. Tim. 4:12). Jos olemme luotettavia, mekin saamme siunauksia Jehovan palveluksessa.
7, 8. Miksi Daavidin ja Jonatanin voidaan sanoa olleen tosi ystäviä?
7 Jumala odottaa meidän olevan luotettavia ystäviä (Sananl. 17:17). Kuningas Saulin poika Jonatan ystävystyi Daavidin kanssa. Kun Jonatan kuuli, että Daavid oli surmannut Goljatin, ”Jonatanin sielu kiintyi Daavidin sieluun, ja Jonatan alkoi rakastaa häntä kuin omaa sieluaan” (1. Sam. 18:1, 3). Jonatan jopa varoitti Daavidia, kun Saul halusi tappaa tämän. Daavid pakeni, mutta Jonatan tapasi hänet ja teki hänen kanssaan liiton. Se että Jonatan puhui Daavidista Saulille, miltei maksoi Jonatanin hengen, mutta nuo kaksi ystävää tapasivat jälleen ja uudistivat ystävyyden siteensä (1. Sam. 20:24–41). Kohdatessaan Daavidin viimeistä kertaa Jonatan ”vahvisti hänen kättään Jumalassa” (1. Sam. 23:16–18).
8 Jonatan kuoli filistealaisia vastaan käydyssä taistelussa (1. Sam. 31:6). Daavid lauloi surulaulussaan: ”Olen ahdingossa tähtesi, veljeni Jonatan, olit minulle hyvin miellyttävä. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisten rakkaus.” (2. Sam. 1:26.) Tämä rakkaus oli ystävien välistä kiintymystä, eikä siinä ollut mitään eroottista. Daavid ja Jonatan olivat tosi ystäviä.
Ole aina nöyrämielinen
9. Miten nöyryyden tärkeys käy ilmi Tuomarien 9. luvusta?
9 Ollaksemme Jumalan ystäviä meidän täytyy olla ”nöyrämielisiä” (1. Piet. 3:8; Ps. 138:6). Nöyryyden tärkeys käy ilmi Tuomarien 9. luvusta. Gideonin poika Jotam sanoi: ”Puut lähtivät kerran voitelemaan itselleen kuningasta.” Kertomuksessa mainittiin oliivipuu, viikunapuu ja viiniköynnös. Ne edustivat kunnioitettuja yksilöitä, jotka eivät tavoitelleet valtaa toisiin israelilaisiin nähden. Mutta piikkipensas – joka kelpasi vain polttopuuksi – edusti ylpeän Abimelekin kuninkuutta. Abimelek oli murhaaja ja halusi kiihkeästi hallita muita. Hän ”esiintyi Israelin ruhtinaana kolme vuotta”, mutta häntä kohtasi ennenaikainen kuolema. (Tuom. 9:8–15, 22, 50–54.) Kuinka paljon parempi onkaan olla nöyrämielinen!
10. Mitä olet oppinut Herodeksesta, joka ”ei antanut kunniaa Jumalalle”?
10 Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Juudean ylpeä kuningas Herodes Agrippa oli vihoissaan Tyroksen ja Sidonin asukkaille, ja nämä tulivat hieromaan rauhaa hänen kanssaan. Herodeksen pitäessä julkista puhetta he huusivat: ”Jumalan ääni eikä ihmisen!” Herodes ei torjunut tätä imartelua. Niinpä Jehovan enkeli löi häntä ja hän kuoli hirvittävällä tavalla, ”koska hän ei antanut kunniaa Jumalalle”. (Apt. 12:20–23.) Entä jos me olemme melko kyvykkäitä puhujia tai Raamatun totuuksien opettajia? Olkaamme silloin kiitollisia Jumalalle siitä, mitä hän suo meidän tehdä. (1. Kor. 4:6, 7; Jaak. 4:6.)
Ole rohkea ja luja
11, 12. Miten Hanokin kokemus osoittaa, että Jehova antaa palvelijoilleen rohkeutta ja lujuutta?
11 Jos vaellamme nöyrästi Jehovan teillä, hän antaa meille rohkeutta ja lujuutta (5. Moos. 31:6–8, 23). Hanok, joka oli Aadamista laskien seitsemättä sukupolvea, vaelsi rohkeasti Jumalan kanssa toimimalla oikeamielisesti jumalattomien aikalaistensa keskuudessa (1. Moos. 5:21–24). Jehova vahvisti Hanokia välittämään heille voimakkaan sanoman heidän jumalattomien sanojensa ja tekojensa vuoksi. (Lue Juudaan kirjeen 14, 15.) Onko sinulla rohkeutta, jota tarvitaan Jumalan tuomioiden julistamiseen?
12 Jehova pani jumalattomien tuomion toimeen maailmanlaajuisessa vedenpaisumuksessa Nooan päivinä. Mutta Hanokin profetia on meille rohkaisun lähde, sillä Jumalan pyhät myriadit tulevat pian tuhoamaan meidän päiviemme jumalattomat ihmiset (Ilm. 16:14–16; 19:11–16). Vastaukseksi rukouksiimme Jehova antaa meille rohkeutta julistaa hänen sanomaansa, koskeepa se hänen tuomioitaan tai siunauksia, joita saadaan Valtakunnan hallinnon alaisuudessa.
13. Miksi voimme olla varmoja, että Jumala kykenee antamaan meille tarvittavaa rohkeutta ja lujuutta kestääksemme masentavia ongelmia?
13 Tarvitsemme Jumalalta saatavaa rohkeutta ja lujuutta kestääksemme masentavia ongelmia. Kun Esau otti kaksi heettiläistä naista vaimoikseen, ”he olivat Iisakille ja Rebekalle [Esaun vanhemmille] mielikarvauden lähteenä”. Rebekka jopa valitti: ”Olen alkanut inhota tätä elämääni Heetin tyttärien takia. Jos [poikamme] Jaakob joskus ottaa vaimon Heetin tyttäristä, sellaisen kuin nämä maan tyttäret, niin mitä minun hyödyttää elää?” (1. Moos. 26:34, 35; 27:46.) Iisak ryhtyi toimeen ja lähetti Jaakobin matkaan etsimään vaimoa Jehovan palvojien keskuudesta. Vaikka Iisak ja Rebekka eivät voineet muuttaa sitä, mitä Esau oli tehnyt, Jumala antoi heille viisautta, rohkeutta ja lujuutta pysyä uskollisina Hänelle. Hän tukee samalla tavalla myös meitä, jos rukoilemme häntä tarvitessamme apua. (Ps. 118:5.)
14. Miten israelilaistyttö osoitti rohkeutta?
14 Satoja vuosia myöhemmin eräästä pienestä israelilaistytöstä, jonka rosvojoukko oli ottanut vangiksi, tuli palvelija Syyrian armeijan päällikön Naamanin kotiin. Naaman sairasti spitaalia. Tyttö oli kuullut ihmeistä, joita Jehova oli tehnyt Elisan välityksellä, ja hän sanoi rohkeasti Naamanin vaimolle, että jos isäntä menisi Israeliin, tämä Jehovan profeetta ”päästäisi hänet hänen spitaalistaan”. Naaman meni Israeliin, ja hän parani ihmeen välityksellä. (2. Kun. 5:1–3.) Miten hieno esimerkki tuo tyttö onkaan nuorille, jotka luottavat saavansa Jehovalta rohkeutta todistaa opettajille, koulutovereille ja muille.
15. Mihin rohkeisiin toimiin Ahabin huonekunnan taloudenhoitaja Obadja ryhtyi?
15 Jumalalta saatava rohkeus auttaa meitä kestämään vainoa. Ajatellaanpa kuningas Ahabin huonekunnan taloudenhoitajaa Obadjaa, joka oli profeetta Elian aikalainen. Kun kuningatar Isebel määräsi Jumalan profeetat surmattavaksi, Obadja kätki heistä sata, ”aina viisikymmentä yhteen luolaan”. (1. Kun. 18:13; 19:18.) Olisiko sinulla rohkeutta auttaa vainottuja kristittyjä tovereitasi, kuten Obadja auttoi Jehovan profeettoja?
16, 17. Miten Aristarkos ja Gaius suhtautuivat vainoon?
16 Jos meitä vainotaan, voimme luottaa siihen, että Jehova on kanssamme (Room. 8:35–39). Paavalin työtoverit Aristarkos ja Gaius kohtasivat Efesoksen ulkoilmateatterissa todennäköisesti tuhansista ihmisistä koostuvan mellakoivan väkijoukon. Mellakan oli nostattanut hopeaseppä Demetrios. Hän ja muut käsityöläiset tekivät hopeisia Artemis-jumalattaren pienoispyhäkköjä, ja koska Paavalin saarnaamistyö sai monet kaupungin asukkaista luopumaan epäjumalanpalvonnasta, heidän tuottoisa liiketoimintansa oli uhattuna. Väkijoukko raahasi Aristarkoksen ja Gaiuksen teatteriin ja huusi huutamistaan: ”Suuri on efesolaisten Artemis!” Aristarkos ja Gaius todennäköisesti luulivat kuolevansa, mutta kaupungin kansleri rauhoitti ihmisjoukon. (Apt. 19:23–41.)
17 Jos sinä olisit käynyt läpi tällaisen kokemuksen, olisitko etsinyt helpompaa elämää? Mikään ei osoita, että Aristarkos ja Gaius olisivat menettäneet rohkeutensa. Tessalonikalaisena Aristarkos tiesi, että hyvän uutisen julistaminen voisi aiheuttaa vainoa. Aiemmin Paavalin saarnatessa Tessalonikassa siellä oli puhjennut mellakka. (Apt. 17:5; 20:4.) Koska Aristarkos ja Gaius vaelsivat Jehovan teillä, hän antoi heille lujuutta ja rohkeutta vainon kestämiseen.
Pidä silmällä toisten etua
18. Miten Prisca ja Aquila pitivät silmällä toisten etua?
18 Kohtaammepa tällä hetkellä vainoa tai emme, meidän tulisi olla kiinnostuneita toisista kristityistä. Prisca ja Aquila ”pitivät silmällä” toisten etua. (Lue Filippiläiskirjeen 2:4.) Tämä esimerkillinen aviopari oli ehkä antanut Paavalille majapaikan Efesoksessa, jossa hopeaseppä Demetrios oli nostattanut aiemmin mainitun mellakan. Ehkä juuri tuo tilanne sai Aquilan ja Priscan ”vaarantamaan oman kaulansa” Paavalin puolesta. (Room. 16:3, 4; 2. Kor. 1:8.) Huoli vainotuista veljistämme saa meidät nykyään olemaan ”varovaisia kuin käärmeet” (Matt. 10:16–18). Jatkamme työtämme varovasti emmekä kavalla heitä paljastamalla vainoajille heidän nimiään tai muita tietoja.
19. Mitä hyvää Dorkas teki toisille?
19 On monia tapoja pitää silmällä toisten etua. Jotkut kristityt ovat puutteenalaisia, ja meillä saattaa olla mahdollisuus täyttää heidän tarpeitaan (Ef. 4:28; Jaak. 2:14–17). Ensimmäisellä vuosisadalla Joppen seurakunnassa oli Dorkas-niminen antelias nainen. (Lue Apostolien tekojen 9:36–42.) Dorkas ”uhkui hyviä tekoja ja armonlahjoja”, joihin ilmeisesti kuului vaatteiden tekeminen köyhille leskille. Kun hän kuoli vuonna 36, nämä lesket olivat hyvin murheissaan. Jumala herätti Dorkaksen kuolleista apostoli Pietarin välityksellä, ja todennäköisesti Dorkas käytti iloiten loppuelämänsä täällä maan päällä hyvän uutisen saarnaamiseen ja hyvien tekojen tekemiseen toisille. Kuinka iloisia olemmekaan, että meillä on nykyään keskuudessamme hänen kaltaisiaan epäitsekkäitä kristittyjä naisia!
20, 21. a) Miten rohkaisu liittyy siihen, että katsoo toisten etua? b) Miten voit rohkaista toisia?
20 Katsomme toisten etua siten, että rohkaisemme heitä (Room. 1:11, 12). Paavalin työtoveri Silas oli hyvin rohkaiseva. Kun ympärileikkauskysymys oli ratkaistu vuoden 49 tienoilla, Jerusalemissa toimiva hallintoelin lähetti edustajansa viemään kirjeen muualla asuville uskoville. Silas, Juudas, Barnabas ja Paavali veivät sen Antiokiaan. Siellä Silas ja Juudas ”rohkaisivat veljiä monin puhein ja vahvistivat heitä” (Apt. 15:32).
21 Myöhemmin Paavali ja Silas vangittiin Filippissä, mutta maanjäristyksen ansiosta he saattoivat antaa todistusta ja nähdä vanginvartijan ja hänen huonekuntansa tulevan uskoviksi. Ennen kaupungista lähtöään Silas ja Paavali rohkaisivat veljiä. (Apt. 16:12, 40.) Pyri Paavalin ja Silaksen tavoin rohkaisemaan toisia vastauksillasi, puheillasi ja innokkaalla kenttäpalveluksellasi. Ja kun sinulla on ”jokin rohkaisun sana”, niin sano toki se (Apt. 13:15).
Jatka Jehovan teillä vaeltamista
22, 23. Miten voimme hyötyä Raamatun kertomuksista?
22 Miten kiitollisia meidän pitäisikään olla näistä tosi elämän kertomuksista, jotka on tallennettu Jehovan, ”kaiken rohkaisun Jumalan”, sanaan! (2. Kor. 1:3, Byington.) Hyötyäksemme näistä kokemuksista meidän täytyy soveltaa Raamatun opetuksia omaan elämäämme ja antaa Jumalan pyhän hengen ohjata meitä (Gal. 5:22–25).
23 Raamatun kertomusten mietiskely auttaa meitä osoittamaan jumalisia ominaisuuksia. Se vahvistaa suhdettamme Jehovaan, joka antaa meille ”viisautta ja tietoa ja iloa” (Saarn. 2:26). Me voimme puolestamme ilahduttaa hänen rakastavan sydämensä (Sananl. 27:11). Tehkäämme niin vaeltamalla edelleen päättäväisesti Jehovan teillä.
Miten vastaisit?
• Miten voit osoittautua luotettavaksi?
• Miksi meidän pitäisi olla nöyrämielisiä?
• Miten Raamatun kertomukset voivat auttaa meitä olemaan rohkaisevia?
• Miten voimme pitää silmällä toisten etua?
[Kuva s. 8]
Luotettava Jefta ja hänen tyttärensä täyttivät Jeftan juhlallisen lupauksen, vaikka se oli vaikeaa.
[Kuva s. 10]
Nuoret, mitä olette oppineet israelilaistytöstä?
[Kuva s. 11]
Miten Dorkas täytti toisten kristittyjen tarpeita?