Ehud murtaa sortajan ikeen

TÄMÄ on tosikertomus rohkeudesta ja taktikoinnista. Sen tapahtumat sijoittuvat noin 3000 vuoden taakse. Raamatun kertomus alkaa seuraavin sanoin: ”Jälleen Israelin pojat ryhtyivät tekemään sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä. Silloin Jehova salli Moabin kuninkaan Eglonin vahvistua Israelia vastaan, koska he tekivät sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä. Lisäksi hän kokosi heitä vastaan Ammonin pojat ja Amalekin. Sitten he lähtivät ja löivät Israelin ja ottivat haltuunsa palmukaupungin. Ja Israelin pojat palvelivat Moabin kuningasta Eglonia kahdeksantoista vuotta.” (Tuomarit 3:12–14.)

Moabilaisten alue oli Jordanin ja Kuolleenmeren itäpuolella, mutta he olivat ylittäneet joen, valloittaneet seudun, joka sijaitsi Jerikon, ”palmukaupungin”, ympärillä ja alistaneet israelilaiset valtaansa (5. Mooseksen kirja 34:3). Moabin kuningas Eglon, joka oli ”hyvin lihava mies”, oli lähes 20 vuoden ajan kiskonut Israelilta raskasta ja nöyryyttävää pakkoveroa (Tuomarit 3:17). Tämän tyrannin pakkoverovaade soi kuitenkin tilaisuuden päästä eroon hänestä.

Kertomus jatkuu: ”Israelin pojat alkoivat huutaa Jehovaa avukseen. Niin Jehova herätti heille pelastajan, benjaminilaisen Ehudin, Geran pojan, vasenkätisen miehen. Aikanaan Israelin pojat lähettivät hänen välityksellään pakkoveroa Moabin kuninkaalle Eglonille.” (Tuomarit 3:15.) Jehovan on täytynyt varmistaa Ehudin valinta pakkoveron viejäksi. Kertomuksesta ei käy ilmi, oliko hän aikaisemmin hoitanut tätä tehtävää. Ehudin huolellinen valmistautuminen tapaamiseen ja hänen valitsemansa taktiikka antavat kuitenkin ymmärtää, että hänellä on saattanut olla jonkinlainen käsitys Eglonin palatsista ja siitä, mitä siellä olisi odotettavissa. Merkityksellistä suunnitelman kannalta oli hänen vasenkätisyytensä.

Vammainen vai soturi?

Sana ”vasenkätinen” tarkoittaa kirjaimellisesti oikeasta kädestään ’suljettua, rampaa tai sidottua’. Merkitseekö tämä sitä, että Ehud oli vammainen, että hänen oikea kätensä oli mahdollisesti epämuodostunut? Huomaa, mitä Raamatussa kerrotaan vasenkätisistä Benjaminin heimoon kuuluvista ”seitsemästäsadasta valiomiehestä”. ”Jokainen näistä linkosi kiven hiuskarvalleen ja hairahtumatta”, sanotaan Tuomarien 20:16:ssa. Varsin todennäköisesti heidät oli valittu taistelutaitojensa takia. Joidenkin raamatunoppineiden mukaan ”vasenkätinen” viittaa sellaiseen, joka käytti vasenta kättään yhtä hyvin kuin oikeaa, toisin sanoen molempikätiseen (Tuomarit 3:15).

Benjaminin heimo olikin kuuluisa vasenkätisistä miehistään. 1. Aikakirjan 12:1, 2:ssa kerrotaan benjaminilaisista ”väkeviin miehiin kuuluvista, auttajista sodankäynnissä, jousella aseistautuneista, jotka käsittelivät sekä oikealla kädellä että vasemmalla kädellä kiviä tai jousessa olevia nuolia”. Erään hakuteoksen mukaan tämä taito oli hankittu ehkä ”sitomalla pienten lasten oikea käsi – – ja harjaannuttamalla vasemman käden näppäryyttä”. Normaalisti Israelin viholliset koulutettiin kohtaamaan oikeakätisiä sotureita. Niinpä jos vihollinen kohtaisikin yllättäen vasenkätisen sotilaan, suuri osa hänen koulutuksestaan olisi hyödytöntä.

”Salainen sana” kuninkaalle

Ensi töikseen Ehud valmisti ”itselleen miekan”, joka oli kaksiteräinen ja sen verran lyhyt, että se mahtui piiloon hänen vaatteidensa alle. Hän varautui ehkä jonkinlaiseen ruumiintarkastukseen. Miekkoja pidettiin tavallisesti vartalon vasemmalla puolella, mistä oikeakätiset pystyivät vetämään ne nopeasti esiin. Vasenkätinen Ehud kätki aseensa ”vaatteensa alle oikealle kupeelleen”, mistä kuninkaan vartijat eivät yhtä todennäköisesti etsisi sitä. Kaikessa rauhassa ”hän lähti viemään pakkoveroa Moabin kuninkaalle Eglonille”. (Tuomarit 3:16, 17.)

Yksityiskohtia siitä, mitä Eglonin hovissa ensimmäiseksi tapahtui, ei ole kerrottu. Raamattu sanoo vain: ”Tapahtui, että kun hän [Ehud] oli saanut pakkoveron viedyksi, hän lähetti heti väen, pakkoveron kantajat, pois.” (Tuomarit 3:18.) Ehud vei pakkoveron, kulki pakkoveron kantajien mukana turvallisen matkan päähän Eglonin palatsista ja palasi sitten takaisin lähetettyään ensin kantajat pois. Miksi hän toimi näin? Olivatko nuo miehet suojelemassa häntä, olivatko he mukana vain protokollan vuoksi vai olivatko he pelkästään kantajia? Halusiko hän heidät turvallisuussyistä pois tieltä ennen kuin hän toteuttaisi suunnitelmansa? Olipa Ehudin ajatus mikä tahansa, hän palasi urheasti yksinään samaa tietä kuin oli tullutkin.

”[Ehud] kääntyi takaisin Gilgalissa olevien louhosten luona, ja hän sanoi sitten: ’Minulla on sinulle salainen sana, oi kuningas.’” Raamatussa ei selitetä, miten hän onnistui pääsemään takaisin Eglonin luo. Eikö vartijoiden olisi pitänyt suhtautua häneen epäluuloisesti? Ajattelivatko he, ettei yksi israelilainen pystyisi uhkaamaan heidän herransa turvallisuutta? Synnyttikö se, että Ehud tuli yksin, sellaisen vaikutelman, että hän aikoi pettää maanmiehensä? Joka tapauksessa Ehud pyysi päästä yksinään kuninkaan puheille, ja pyyntöön suostuttiin. (Tuomarit 3:19.)

Henkeytetty kertomus jatkuu: ”Ehud tuli hänen [Eglonin] luokseen hänen istuessaan viileässä kattohuoneessaan, joka hänellä oli itseään varten. Ja Ehud sanoi vielä: ’Minulla on sinulle sana Jumalalta.’” Ehud ei tarkoittanut Jumalalta lähtöisin olevaa suullista sanomaa, vaan hänellä oli mielessään miekankäyttö. Ehkäpä kuningas odotti kuulevansa sanoman jumalaltaan Kemosilta, koska ”hän nousi valtaistuimeltaan”. Salamannopeasti Ehud vetäisi aseensa esiin ja upotti sen Eglonin vatsaan. Miekassa ei ilmeisesti ollut kädensuojusta, ja niinpä ”kahvakin meni sisään terän mukana, niin että ihra peitti terän kokonaan, – – ja suolensisällystä alkoi tulla ulos” joko haavasta tai ulosteena Eglonin suolistosta. (Tuomarit 3:20–22.)

Helppo pako

Ehud ei tuhlannut aikaa miekkansa pois vetämiseen, vaan ”lähti poistuakseen tuuletusaukon kautta, mutta hän sulki kattohuoneen ovet jälkeensä ja lukitsi ne. Ja hän itse meni ulos. Ja hänen [Eglonin] palvelijansa tulivat ja katselivat, kas, kattohuoneen ovet olivat lukossa. Niin he sanoivat: ’Hän on juuri tarpeellaan viileässä sisähuoneessa.’” (Tuomarit 3:23, 24.)

Mikä oli ”tuuletusaukko”, jonka kautta Ehud pakeni? ”[Heprealaisen sanan] täsmällistä merkitystä ei tiedetä”, sanotaan eräässä hakuteoksessa, mutta ”’pylväskäytävää’, ’eteistä’, on ehdotettu.” Lukitsiko Ehud ovet sisäpuolelta ja meni sitten ulos jotain muuta kautta? Vai lukitsiko hän ovet ulkopuolelta avaimella, jonka oli ottanut kuolleelta kuninkaalta? Kävelikö hän sitten muina miehinä vartioiden ohi ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut? Raamattu ei vastaa näihin kysymyksiin. Toimipa Ehud miten tahansa, Eglonin palvelijat eivät kuitenkaan heti aluksi osanneet epäillä mitään, kun he huomasivat ovien olevan lukossa. He vain ajattelivat, että kuningas oli ”juuri tarpeellaan”.

Kuninkaan palvelijoiden viivytellessä Ehud pakeni. Sen jälkeen hän kutsui koolle maanmiehensä ja sanoi: ”Seuratkaa minua, sillä Jehova on antanut vihollisenne moabilaiset teidän käsiinne.” Valtaamalla Jordanin strategiset kahlaamot Ehudin miehet estivät moabilaisia, jotka olivat nyt jääneet vaille johtajaa, pakenemasta kotimaahansa. ”Siihen aikaan he [israelilaiset] löivät Moabin, noin kymmenentuhatta miestä, kaikki rotevia ja kaikki urhoollisia miehiä, eikä yksikään päässyt pakoon. Ja Moab alistettiin sinä päivänä Israelin käden alle; ja maassa vallitsi rauha kahdeksankymmentä vuotta.” (Tuomarit 3:25–30.)

Opetuksia meille

Ehudin päivien tapahtumat opettavat meille, kuinka vakavia seuraukset voivat olla, jos teemme sellaista, mikä on pahaa Jehovan silmissä. Toisaalta Jehova auttaa niitä, jotka katuvaisina kääntyvät hänen puoleensa.

Ehudin suunnitelmien onnistuminen ei johtunut hänen omasta neuvokkuudestaan eikä vihollisen taitamattomuudesta. Jumalan tarkoitusten toteutuminen ei riipu inhimillisistä seikoista. Ehud menestyi ennen kaikkea siksi, että Jumala tuki häntä, koska hän toimi sopusoinnussa Jumalan ylivertaisen tahdon kanssa, joka koski Hänen kansansa vapauttamista. Jumala oli herättänyt Ehudin, ”ja kun Jehova herätti heille [kansalleen] tuomareita, niin osoittautui, että Jehova oli tuomarin kanssa”. (Tuomarit 2:18; 3:15.)