”Minne sinä menet, sinne minäkin menen”

1, 2. a) Kuvaile Ruutin ja Noomin matkaa ja heidän kokemiaan raskaita menetyksiä. b) Missä mielessä Ruutin matkalla oli eri merkitys kuin Noomin matkalla?

RUUT käveli Noomin rinnalla Moabin tuulisilla ylätasangoilla. Tiellä ei enää näkynyt muita kuin nuo kaksi pientä hahmoa keskellä lakeuksia. Varjojen pidentyessä iltaa kohti Ruut ehkä katsahti anoppiinsa miettien, olisiko jo aika etsiä yöpymispaikkaa. Hän tunsi lämmintä rakkautta Noomia kohtaan ja halusi huolehtia tästä parhaan kykynsä mukaan.

² Kumpikin nainen oli kokenut raskaita menetyksiä. Noomi oli ollut leski jo vuosia, mutta hän suri myös kahta poikaansa Kiljonia ja Mahlonia, jotka olivat kuolleet melko äskettäin. Ruutillakin oli surua, sillä Mahlon oli ollut hänen miehensä. Naisilla oli yhteinen määränpää, Betlehemin kaupunki Israelissa, mutta matkalla oli heille hieman eri merkitys. Noomi oli palaamassa kotiseudulleen, kun taas Ruut kulki kohti tuntematonta ja oli jättänyt taakseen oman sukunsa ja kotimaansa kaikkine tapoineen ja jumalineen. (Lue Ruutin 1:3–6.)

 3. Mihin kysymyksiin saatavat vastaukset auttavat meitä jäljittelemään Ruutin uskoa?

³ Mikä voi panna nuoren naisen tekemään elämässään näin suuria muutoksia? Mistä Ruut saisi voimaa aloittaa kaiken alusta ja huolehtia samalla Noomista? Etsiessämme vastauksia näihin kysymyksiin tulemme huomaamaan, että moabilaisen Ruutin usko on monella tapaa jäljittelemisen arvoinen. (Ks. myös tekstiruutu ”Mestariteos pienoiskoossa”.) Mutta ensin tarkastelemme sitä, miten nuo kaksi naista päätyivät Betlehemiin johtavalle tielle.

4, 5. a) Miksi Noomin perhe muutti Moabiin? b) Mitä haasteita Noomi kohtasi Moabissa?

⁴ Ruut oli varttunut Moabissa, Kuolleenmeren itäpuolella sijaitsevassa pienessä maassa. Seutu oli enimmäkseen ylätasankoa, jolla kasvoi harvakseltaan metsää ja jota halkoivat syvät rotkot. Viljelysmaat tuottivat siellä satoa usein silloinkin kun Israelissa nähtiin nälkää. Juuri tämä olikin syynä siihen, että Ruut alun alkaen tutustui Mahloniin ja tämän perheeseen. (Ruut 1:1.)

⁵ Noomin mies Elimelek oli Israelia vitsanneen nälänhädän vuoksi päättänyt muuttaa vaimonsa ja kahden poikansa kanssa Moabiin muukalaisasukkaiksi. Uskon säilyttämisen kannalta päätös merkitsi kullekin perheen jäsenelle varmastikin haastetta, sillä israelilaisten piti käydä säännöllisesti palvomassa Jehovaa hänen osoittamassaan pyhässä paikassa (5. Moos. 16:16, 17). Noomi onnistui pitämään uskonsa elossa. Hän oli kuitenkin surun murtama, kun hänen miehensä kuoli (Ruut 1:2, 3).

6, 7. a) Miksi Noomia saattoi huolestuttaa se, että hänen poikansa menivät naimisiin moabilaisnaisten kanssa? b) Miten Noomi ilmeisesti kohteli miniöitään ja miksi?

⁶ Ehkä Noomi tunsi tuskaa myöhemminkin, kun hänen poikansa ottivat vaimoikseen moabilaisnaiset (Ruut 1:4). Hän tiesi, että israelilaisten esi-isä Abraham oli nähnyt paljon vaivaa löytääkseen pojalleen Iisakille vaimon Jehovaa palvovan kansansa joukosta (1. Moos. 24:3, 4). Myöhemmin Mooseksen laki kielsi israelilaisia naittamasta poikiaan ja tyttäriään vierasmaalaisille, jottei Jumalan kansaa johdettaisi palvomaan epäjumalia (5. Moos. 7:3, 4).

⁷ Mahlon ja Kiljon menivät kuitenkin naimisiin moabilaisten kanssa. Jos se huolestutti Noomia tai tuotti hänelle pettymyksen, hän ilmeisesti kuitenkin osoitti miniöitään Ruutia ja Orpaa kohtaan aitoa huomaavaisuutta ja rakkautta. Ehkä hän toivoi, että nämäkin alkaisivat jonain päivänä palvoa Jehovaa. Joka tapauksessa nuo nuoret naiset kiintyivät Noomiin. Heidän lämpimät keskinäiset välinsä auttoivat heitä, kun perhettä kohtasi murhenäytelmä. Ruut ja Orpa jäivät leskiksi ennen kuin kumpikaan sai lapsia (Ruut 1:5).

 8. Mikä saattoi lähentää Ruutia Jehovaan?

⁸ Auttoiko Ruutin uskonnollinen tausta häntä kohtaamaan tuon iskun? Luultavasti ei. Moabilaisilla oli monia jumalia, joista tärkein oli Kemos (4. Moos. 21:29). Heillä oli ilmeisesti yhtä julmia ja kammottavia uskonnollisia tapoja kuin muillakin sen ajan kansoilla, jotka muun muassa uhrasivat lapsia. Kaikki, mitä Ruut oppi Mahlonilta tai Noomilta Israelin rakastavasta ja armollisesta Jumalasta Jehovasta, kuulosti hänen korvissaan varmasti täysin erilaiselta. Jehova hallitsi rakkaudella, ei terrorilla. (Lue 5. Mooseksen kirjan 6:5.) Musertava menetys saattoi lähentää Ruutia ja Noomia entisestään ja sai Ruutin ehkä kuuntelemaan mielellään tätä vanhempaa naista, kun tämä puhui kaikkivaltiaasta Jumalasta Jehovasta ja hänen suurenmoisista töistään ja kuvaili hänen rakkaudellista ja armollista tapaansa kohdella kansaansa.

9–11. a) Minkä päätöksen Noomi, Ruut ja Orpa tekivät? b) Mitä voimme oppia Noomin, Ruutin ja Orpan kohtaamista murhenäytelmistä?

⁹ Noomi janosi uutisia kotimaastaan, ja eräänä päivänä hän kuuli – kenties joltain matkustavalta kauppiaalta – että nälänhätä oli Israelissa ohi. Jehova oli kääntänyt huomionsa kansaansa, ja Betlehem, joka merkitsee ’leipähuonetta’, oli taas nimensä veroinen. Noomi päätti palata kotiin. (Ruut 1:6.)

¹⁰ Mitä Ruut ja Orpa tekisivät? (Ruut 1:7.) Yhteiset koettelemukset olivat lähentäneet heitä Noomiin, ja tämän huomaavaisuus ja luja usko Jehovaan näyttävät koskettaneen varsinkin Ruutia. Nuo kolme leskeä lähtivät yhdessä kohti Juudaa.

¹¹ Kertomus muistuttaa meitä siitä, että murhenäytelmiltä ja menetyksiltä eivät säästy sen enempää hyvät ja rehelliset ihmiset kuin pahatkaan (Saarn. 9:2, 11). Lisäksi se osoittaa, että kohdatessamme ankaran menetyksen meidän on viisasta etsiä lohdutusta toisten seurasta, etenkin niiden, jotka turvautuvat Noomin Jumalaan Jehovaan (Sananl. 17:17).

12, 13. Miksi Noomi halusi Ruutin ja Orpan palaavan takaisin kotiinsa, ja miten nuo kaksi nuorta naista aluksi reagoivat?

¹² Matkan edetessä Noomin mieltä alkoi vaivata eräs asia. Hän ajatteli vierellään kulkevia nuoria naisia ja sitä rakkautta, jota nämä olivat osoittaneet häntä ja hänen poikiaan kohtaan, ja hänestä tuntui mahdottomalta lisätä heidän taakkaansa enää enempää. Jos he nyt jättäisivät kotimaansa, mitä hän pystyisi tekemään heidän hyväkseen Betlehemissä?

¹³ Lopulta Noomi ilmaisi ajatuksensa ääneen: ”Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Osoittakoon Jehova rakkaudellista huomaavaisuutta teitä kohtaan, niin kuin te olette osoittaneet sitä vainajia ja minua kohtaan.” Hän myös toivoi, että Jehova palkitsisi heidät antamalla heille uuden aviomiehen ja uuden elämän. ”Sitten hän suuteli heitä”, kertomus jatkaa, ”ja he korottivat äänensä ja itkivät.” Ei ole vaikea ymmärtää, miksi Ruut ja Orpa olivat kiintyneitä tuohon hyväsydämiseen ja epäitsekkääseen naiseen. He molemmat vakuuttivat yhä uudelleen: ”Ei, vaan sinun kanssasi me palaamme kansasi luo.” (Ruut 1:8–10.)

14, 15. a) Minne Orpa palasi? b) Miten Noomi yritti taivutella Ruutia jättämään hänet?

¹⁴ Noomi ei kuitenkaan antanut helpolla periksi. Hän selitti painokkaasti, ettei hän voisi Israelissa tehdä paljonkaan heidän hyväkseen, koska hänellä ei ollut miestä huolehtimassa hänestä eikä poikia antaa heille miehiksi. Hänellä ei ollut enää edes toivoa saada miestä tai poikia. Hän kertoi avoimesti, että hänen kykenemättömyytensä huolehtia heistä tuntui hänestä hyvin katkeralta. Noomin sanat tekivät Orpan mietteliääksi. Hänellä oli Moabissa sukulaisia ja äiti sekä koti, jonne hän oli tervetullut. Näytti tosiaan järkevämmältä jäädä Moabiin. Niinpä hän raskain sydämin suuteli anoppiaan hyvästiksi ja kääntyi takaisin. (Ruut 1:11–14.)

¹⁵ Entä Ruut? Noomi oli osoittanut sanansa yhtä lailla hänelle. Ruut kuitenkin ”pysyi tiukasti hänen luonaan”. Noomi oli ehkä jo lähtenyt jatkamaan matkaa, kun hän huomasi, että Ruut vain tuli perässä. Noomi esitti vastalauseen: ”Katso! Leskeksi jäänyt kälysi on palannut kansansa ja jumaliensa luo. Palaa leskeksi jääneen kälysi kanssa.” (Ruut 1:15.) Noomin sanoista paljastuu tärkeä yksityiskohta: Orpa oli palannut paitsi kansansa myös ”jumaliensa” luo. Hän tyytyi palvomaan edelleen Kemosia ja muita vääriä jumalia. Oliko Ruut samaa maata?

16–18. a) Miten Ruut osoitti uskollista rakkautta? b) Mitä voimme oppia Ruutilta uskollisesta rakkaudesta? (Ks. myös kuvat Ruutista ja Noomista.)

¹⁶ Seistessään Noomin edessä tuolla autiolla tiellä Ruut oli aivan varma päätöksestään. Hän rakasti sydämestään paitsi Noomia myös hänen Jumalaansa. Niinpä Ruut sanoi: ”Älä pyytele minua jättämään sinua, kääntymään takaisin seuraamasta sinua, sillä minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja missä sinä yövyt, siellä minäkin yövyn. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin kuolen ja sinne minut haudataan. Niin tehköön Jehova minulle ja lisätköön siihen, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta.” (Ruut 1:16, 17.)

¹⁷ Ruutin lausumat sanat ovat niin ainutlaatuiset, että ne ovat jääneet elämään ja koskettavat vielä nykyäänkin, kolmetuhatta vuotta myöhemmin. Niistä heijastuu kauniisti hyvin arvokas ominaisuus: uskollinen rakkaus. Ruutin rakkaus oli niin voimakasta, niin uskollista, että hän pysyi Noomin rinnalla minne tahansa tämä menikin. Vain kuolema voisi erottaa heidät. Noomin kansasta tulisi hänenkin kansansa; hän oli valmis jättämään taakseen kaiken tutun Moabissa, jopa sen jumalat. Toisin kuin Orpa Ruut saattoi sanoa koko sydämestään, että hän halusi Noomin Jumalan Jehovan olevan hänenkin Jumalansa.a

¹⁸ Sen jälkeen naiset jatkoivat kahdestaan eteenpäin kohti Betlehemiä. Erään arvion mukaan matka saattoi kestää jopa viikon, mutta varmastikin molemmat saivat suruunsa lohtua toistensa seurasta.

19. Miten voisimme jäljitellä Ruutin uskollista rakkautta perheessä, ystävyyssuhteissa ja seurakunnassa?

¹⁹ Tästä maailmasta ei surua puutu. Kohtaamme nykyisinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä”, monenlaisia menetyksiä ja murheita (2. Tim. 3:1). On siksi tärkeämpää kuin koskaan ilmaista Ruutin tavoin uskollista rakkautta. Tällainen rakkaus, joka pitää kohteestaan kiinni ja yksinkertaisesti kieltäytyy päästämästä irti, on suuri voima tässä pimenevässä maailmassa. Tarvitsemme sitä yhtä lailla avioliitossa ja perheessä kuin ystävyyssuhteissa ja kristillisessä seurakunnassakin. (Lue 1. Johanneksen kirjeen 4:7, 8, 20.) Kehittäessämme tällaista rakkautta jäljittelemme Ruutin erinomaista esimerkkiä.

20–22. a) Miten Moabissa-oloaika oli vaikuttanut Noomiin? b) Mikä väärä käsitys Noomilla oli vastoinkäymisistään? (Ks. myös Jaakobin kirje 1:13.)

²⁰ On tietenkin aivan eri asia puhua uskollisesta rakkaudesta kuin ilmaista sitä käytännössä. Ruutilla oli nyt tilaisuus osoittaa tällaista rakkautta paitsi Noomia myös Jehovaa kohtaan, jonka hän oli valinnut Jumalakseen.

²¹ Viimein naiset saapuivat perille Betlehemiin, joka sijaitsi Jerusalemista kymmenisen kilometriä etelään. Noomin perhe oli nähtävästi ollut aikoinaan melko huomattava tuossa pikkukaupungissa, sillä uutinen hänen paluustaan sai koko paikkakunnan kuhisemaan. Naiset katselivat häntä tutkivasti kysellen: ”Onko tämä Noomi?” Surun ja vastoinkäymisten täyttämät vuodet Moabissa olivat todennäköisesti jättäneet jälkensä hänen kasvoihinsa ja koko olemukseensa. (Ruut 1:19.)

²² Noomi kertoi vanhoille tutuilleen ja sukulaisilleen, miten katkeraksi hänen elämänsä oli muuttunut. Hänestä jopa tuntui, ettei hänestä enää saisi käyttää nimeä Noomi, jonka merkitys on ’miellyttävyyteni’, vaan Maara, joka puolestaan merkitsee ’karvasta, katkeraa’. Noomi-parka uskoi ennen häntä eläneen Jobin tavoin, että hänen vastoinkäymistensä takana oli Jehova Jumala. (Ruut 1:20, 21; Job 2:10; 13:24–26.)

23. Mitä Ruut alkoi miettiä, ja miten Mooseksen laki otti huomioon köyhät? (Ks. myös alaviite.)

²³ Asetuttuaan Betlehemiin Ruut alkoi miettiä, miten hän voisi parhaiten huolehtia Noomista ja itsestään. Hän sai tietää, että Jehovan kansalleen antama laki otti rakkaudellisesti huomioon köyhät. Heidän sallittiin mennä elonkorjuuaikana pelloille ja kerätä itselleen se, mitä sadonkorjaajilta jäi ja mitä kasvoi peltojen reunoilla (3. Moos. 19:9, 10; 5. Moos. 24:19–21).b

24, 25. Mitä Ruut teki, kun hän tuli Boasin pellolle, ja millaista työtä jälkikorjuu oli?

²⁴ Elettiin ohrankorjuun aikaa, luultavasti huhtikuuta nykyisen kalenterin mukaan, ja Ruut lähti katsomaan, kuka antaisi hänen tehdä jälkikorjuuta. Hän päätyi pellolle, joka kuului Boasille, varakkaalle maanomistajalle, joka oli Noomin miesvainajan Elimelekin sukulainen. Vaikka laki takasi oikeuden jälkikorjuuseen, Ruut ei pitänyt sitä itsestään selvänä vaan pyysi tähkien poimimiseen lupaa elonkorjaajia valvovalta nuorelta mieheltä. Saatuaan sen hän ryhtyi heti työhön. (Ruut 1:22–2:3, 7.)

²⁵ Kun korjaajat etenivät pellolla leikaten ohraa piikivisirpeillään, Ruut seurasi heitä ja poimi maasta heiltä pudonnutta tai jäänyttä viljaa, sitoi sen lyhteiksi ja vei ne sivuun paikkaan, jossa hän voisi myöhemmin puida ne. Se oli hidasta, uuvuttavaa työtä, joka kävi keskipäivän lähestyessä yhä raskaammaksi. Ruut ei kuitenkaan pysähtynyt muuta kuin pyyhkäisemään otsaltaan hikeä ja syömään eväitä ”talossa”, jonkinlaisessa työntekijöiden suojaksi pystytetyssä katoksessa.

26, 27. Millainen mies Boas oli, ja miten hän kohteli Ruutia?

²⁶ Todennäköisesti Ruut ei toivonut eikä odottanut saavansa osakseen huomiota, mutta niin kuitenkin kävi. Boas pani hänet merkille ja kysyi nuorelta valvojalta, kuka hän oli. Boas oli huomattava uskon mies, joka tervehti työntekijöitään – mahdolliset päivätyöläiset ja vierasmaalaiset mukaan lukien – sanomalla: ”Jehova olkoon kanssanne”, ja työntekijät vastasivat samaan tapaan. Tämä hengellismielinen vanhempi mies osoitti isällistä kiinnostusta Ruutia kohtaan. (Ruut 2:4–7.)

²⁷ Boas kutsui Ruutia ”tyttärekseen” ja neuvoi tätä jäämään jälkikorjuuseen hänen pelloilleen ja pysyttelemään hänen taloutensa nuorten naisten lähettyvillä, jottei kukaan miehistä ahdistelisi häntä. Myöhemmin Boas huolehti siitä, että Ruutilla oli tauolla syötävää. (Lue Ruutin 2:8, 9, 14.) Ennen kaikkea Boas halusi kuitenkin kiittää ja kannustaa häntä. Miten hän teki sen?

28, 29. a) Millainen maine Ruutilla oli? b) Miten voit Ruutin tavoin etsiä turvaa Jehovalta?

²⁸ Kun Ruut kysyi Boasilta, miksi hän sai osakseen tällaista suosiota, vaikka oli vierasmaalainen, Boas vastasi kuulleensa kaikesta, mitä hän oli tehnyt anoppinsa hyväksi. Noomi oli todennäköisesti ylistänyt rakasta miniäänsä Betlehemin naisille, ja puheet olivat kantautuneet Boasin korviin. Boaskin tiesi, että Ruutista oli tullut Jehovan palvoja, sillä hän sanoi: ”Jehova palkitkoon menettelysi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Jehovalta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.” (Ruut 2:12.)

²⁹ Nämä sanat ovat varmasti rohkaisseet Ruutia suuresti. Hän oli tosiaan hakenut turvaa Jehova Jumalan siipien alta, aivan kuin linnunpoika etsii suojaa emonsa kyljestä. Hän kiitti Boasia tämän rauhoittavista sanoista ja jatkoi työtä iltaan asti. (Ruut 2:13, 17.)

30, 31. Mitä voimme oppia Ruutilta työnteosta, kiitollisuudesta ja uskollisesta rakkaudesta?

³⁰ Ruutin usko näkyi käytännön tekoina, ja hän on erinomainen esimerkki meille kaikille, jotka yritämme tulla toimeen nykyisinä taloudellisesti vaikeina aikoina. Hän ei ajatellut, että toisten piti tehdä hänen hyväkseen jotain, vaan oli kiitollinen kaikesta, mitä sai. Hänestä ei ollut alentavaa tehdä ahkerasti pitkiä päiviä vaatimatonta työtä voidakseen huolehtia ihmisestä, jota hän rakasti. Hän otti arvostaen vastaan viisaita neuvoja siitä, miten työskennellä turvallisesti hyvässä seurassa. Mikä tärkeintä, hän ei koskaan unohtanut, kuka oli hänen todellinen turvansa – hänen suojeleva Isänsä, Jehova Jumala.

³¹ Jos ilmaisemme Ruutin tavoin uskollista rakkautta ja jäljittelemme hänen esimerkkiään nöyryydestä, ahkeruudesta ja kiitollisuudesta, meidänkin uskomme voi olla hyvänä esimerkkinä toisille. Mutta miten Jehova huolehti Ruutista ja Noomista? Tarkastelemme sitä seuraavassa luvussa.