Nälänhädän vuoksi muuan Juudan mies muutti Mooabiin vaimonsa Noomin kanssa. Aikanaan hän kuoli. Myöhemmin hänen kaksi poikaansa avioituivat mooabilaisten tyttöjen, Ruutin ja Orpan, kanssa. Sitten pojat kuolivat, ja kolme leskeä jäivät yksin. Noomi, poikien äiti, päätti palata Juudaan, ja hänen kaksi miniäänsä lähtivät matkaan hänen kanssaan. Matkalla Noomi kuitenkin kehotti nuoria naisia palaamaan ja etsimään itselleen uudet aviomiehet heidän oman kansansa keskuudesta. Orpa palasi, mutta Ruut halusi lähteä Noomin mukaan. Miksi? Koska hän oli paljon enemmän kuin vain miniä; hän oli myös tosi ystävä. Ensinnäkään hänen myötätuntoinen luonteensa ei olisi sallinut hänen antaa perheensä menettäneen vanhahkon lesken jatkaa matkaa yksin. – Ruut 1:1–17.

Ruut osoitti todellista empatiaa, ystävällisyyttä, uskollisuutta ja rakkautta. Nuo ominaisuudet muodostavat lujan pohjan tosi ystävyydelle. Ruutin ja Noomin väliseen suhteeseen sisältyi kuitenkin vielä muuan toinen tekijä.

Korkeammantasoista ystävyyttä

Kun Noomi kehotti Ruutia palaamaan, tämä sanoi: ”Älä vaadi minua jättämään sinua – –. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen – –; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.” (Ruut 1:16) Noomi oli auttanut Ruutia, joka aiemmin oli pakana, tuntemaan tosi Jumalan Jehovan ja rakastamaan häntä. Heidän yhteisestä uskostaan tuli luja hengellinen side, joka veti nämä kaksi naista yhteen tosi ystävinä. Ja Jehova siunasi heitä uudella perheellä. Aikanaan Ruut avioitui Booaan, Juudassa asuvan menestyvän maanomistajan, kanssa, ja hänelle syntyi poika nimeltä Oobed, josta tuli kuningas Daavidin isoisä. – Ruut 4:13–22; Matteus 1:5, 6.

Tämä hengellinen tekijä asettaa ystävyyden korkeammalle tasolle. Miten? Ruutin ja Noomin tapauksessa kumpikin palvoi Jehovaa, ”laupiasta ja armahtavaista Jumalaa, pitkämielistä ja suurta armossa ja uskollisuudessa”. (2. Mooseksen kirja 34:6) ”Jumala on rakkaus”, ja kun me vilpittömästi palvomme häntä hengessä ja totuudessa, kasvamme varmasti rakkaudessa häntä ja muita luomuksia kohtaan. (1. Johannes 4:8; Johannes 4:24) Sillä tavoin me muutumme. Meissä kehittyy ystävällinen kiinnostus toisia, erityisesti kaikkiin rotuihin kuuluvia nöyriä ja kärsiviä ihmisiä kohtaan. Itseensä sulkeutuneet ihmiset eivät siis enää ole niin itsekeskeisiä. Itsekkäissä ihmisissä kehittyy kiinnostus toisia kohtaan. Alamme ilmaista Jumalan hengen hedelmää – ”rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, huomaavaisuutta, hyvyyttä, uskoa, lempeyttä, itsehillintää”. – Galatalaisille 5:22, 23.

[Kuva s. 5]

Ruut ei hylännyt Noomia, koska heidän ystävyydellään oli luja hengellinen perusta. Onko sinulla sellaisia tosi ystäviä?