PATSAS, PYLVÄS
Vapaasti seisova muistomerkki; pystytuki, pilari tai sitä muistuttava muodostuma.
Jotkin Lähi-idän muinaiset kansat pystyttivät pyhiä patsaita, jotka liittyivät heidän väärään uskontoonsa; ne olivat varsin todennäköisesti fallossymboleita. Kun israelilaiset menivät Luvattuun maahan, heidän oli määrä hävittää nuo pyhät patsaat ja heitä kiellettiin pystyttämästä sellaisia patsaita (5Mo 7:5; 16:22). Toisinaan he kuitenkin omaksuivat pakanauskonnon ja käyttivät pyhiä patsaita (1Ku 14:23; 2Ku 3:2). (Ks. PYHÄ PATSAS.)
Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa kerrotaan, että joitakin patsaita tai kiviä pystytettiin jonkin muistoksi, ja tämä oli aivan eri asia kuin Jumalan vihaama patsaiden sopimaton käyttö. Nuo muistopatsaat eivät olleet epäjumalanpalvonnan kohteita eivätkä sukupuolielinten vertauskuvia. Ne palauttivat mieleen historiallisia tekoja tai tapahtumia.
Jaakob pystytti kivipatsaan Beteliin kaksi kertaa. Molempiin liittyi sen muistaminen, että Jehova oli ollut erityisellä tavalla tekemisissä Jaakobin kanssa tuossa paikassa. (1Mo 28:18, 19, 22; 31:13; 35:14, 15.) Patsas, jonka Jaakob pystytti Raakelin haudalle, oli epäilemättä kivi, ja se oli olemassa vielä Mooseksen päivinäkin (1Mo 35:19, 20). Kun israelilaiset hyväksyivät lait, jotka Mooses oli saanut Jumalalta, Mooses rakensi alttarin ja ”kaksitoista patsasta Israelin kahdentoista heimon mukaan” (2Mo 24:4). Myös Joosua antoi ohjeita kivistä, jotka edustivat Israelin heimoja, mutta niitä ei sanota Raamatussa patsaiksi. Niiden oli määrä olla muistona Israelille ja ne antoivat isille mahdollisuuden selittää pojilleen, mitä nuo 12 kiveä merkitsivät. (Jos 4:1–9, 20–24.)
Liiton tai voiton merkiksi voitiin pystyttää kivi, joka oli usein patsas (1Mo 31:44–53; Jos 24:26; 1Sa 7:10–12). Voitettuaan amalekilaiset kuningas Saul ”pystytti itselleen muistomerkin” Karmeliin (1Sa 15:12). Tässä ”muistomerkiksi” käännetty heprealainen sana käännetään tavallisesti vastineella ”käsi”, mutta sitä käytetään 2. Samuelin kirjan 18:18:ssa myös Absalomin pystyttämästä ”patsaasta”, jota sanottiin ”Absalomin muistomerkiksi” (KR-38, UM, AT, RS), joten ilmeisesti Saul pystytti voiton muistomerkin eli patsaan (vrt. Jes 56:5; ks. ABSALOM).
Jesajan 19:19:n profetiaan saattaa sisältyä ajatus muistomerkiksi pystytetystä patsaasta. Tuo profetia kirjoitettiin 700-luvulla eaa., ja se koski olosuhteita, jotka vallitsivat sen jälkeen, kun Jerusalem oli tuhottu 607 eaa. Jotkut babylonialaisten maahan jättämistä juutalaisista pakenivat Egyptiin ja asuivat egyptiläisissä kaupungeissa, kuten oli ennustettu Jesajan 19:18:ssa (Jer 43:4–7; 44:1). Näin ollen monet kommentaattorit ovat ymmärtäneet lupauksen, jonka mukaan Egyptin rajan tuntumassa olisi ”patsas Jehovalle”, tarkoittavan sitä, että Jehovaan kiinnitettäisiin huomiota tai hänet muistettaisiin Egyptissä, olipa siellä kirjaimellinen patsas tai ei (vrt. Jes 19:20–22).
Pilarit, pystytuet. Raamatun maininnat ja arkeologiset löydöt osoittavat, että Lähi-idässä käytettiin puu-, kivi- ja tiilipylväitä rakennusten tukirakenteina. Pystypylväät kannattivat usein rakennuksen kattoparruja tai ylempiä kerroksia (San 9:1; Tu 16:25, 29; 1Ku 7:2). Puu- tai tiilipylväät saattoivat levätä kivialustalla. Salomon Libanoninmetsätalossa oli setripylväsrivejä kannattamassa palkkeja ja ylempiä huoneita. Ilmeisesti tuon rakennuksen nimi johtui siitä, että siinä käytetyt setrit oli tuotu Libanonilta, tai siitä, että sen pylväät muistuttivat metsää. Läheinen Pylväshalli oli ilmeisesti myös kuuluisa lukuisista pylväistään, vaikka niiden määrää tai materiaalia ei kerrotakaan. (1Ku 7:1–6; vrt. Hes 40:16, 48, 49.) Ahasveroksen palatsin sisäpihalla oli marmoripylväitä (Est 1:6).
Salomon temppelin huomattavimmat pylväät olivat kaksi eteishallin edessä sijainnutta valtavaa kuparipylvästä, joiden nimet olivat Jakin ja Boas (1Ku 7:15; 2Ku 25:17; Jer 52:21; ks. PYLVÄÄNPÄÄ). J. Douglasin toimittamassa sanakirjassa New Bible Dictionary (1985, s. 941) esitetään ajatus, että juhlatilaisuuksissa kuningas seisoi jommankumman pylvään luona, mutta sitä ei voida vahvistaa, koska Raamatussa todetaan vain, että kuningas ”seisoi pylväänsä vieressä sisäänkäynnin luona” (2Ai 23:13; 2Ku 11:14; 23:3). Hän saattoi seistä sisemmän esipihan portilla tai jollain muulla korkealla paikalla, joka oli tarkoitettu kansalle puhumiseen.
Tabernaakkelissa käytettiin pienempiä pylväitä, neljää akasiapylvästä pyhän ja kaikkeinpyhimmän välisen esiripun kannattamiseen ja viittä akasiapylvästä sisäänkäynnin verhon kannattamiseen (2Mo 26:32–37). Kuusikymmentä muuta pylvästä kannattivat esipihan pellavaisia ympärysverhoja ja esipihan portin verhoa (2Mo 27:9–16).
Pienet hopeiset koristepylväät kannattivat ilmeisesti Salomon kantotuolin katosta (Lal 3:9, 10).
Kuvaannollista käyttöä. Pylväiden materiaali ja käyttötapa tekivät niistä oivallisia vankan tuen vertauskuvia. Kristillisen seurakunnan voitiin sanoa olevan ”totuuden pylväs ja tuki”, sillä toisin kuin uskonnollinen erhe se tukee totuutta (1Ti 3:15). Jaakobista, Keefaasta ja Johanneksesta sanottiin, että he ”näyttivät olevan pylväitä” alkuseurakunnassa; he olivat lujasti kiinnittyneitä siihen ja tukivat sitä voimakkaasti (Ga 2:9). Kristityistä, jotka voittavat, tehdään pylväitä Jumalan ”temppeliin”, ja he saavat pysyvän aseman tuossa hengellisessä rakennuksessa (Il 3:12). Ajatus pylvään eli patsaan tukevuudesta käy ilmi, kun voimakkaan enkelin jalkojen yhteydessä viitataan patsaisiin (Il 10:1). Sulamilaisneidon paimenrakastetun sääret olivat kuin ”marmoripylväät”, sekä kauniit että vahvat (Lal 5:15).
Kuinka kauan yliluonnollinen pilvi- ja tulipatsas pysyi Israelin leirin yllä?
Jehova johti israelilaiset pois Egyptistä ja läpi erämaan ihmeen välityksellä, niin että hän ”kulki heidän edellään päivällä pilvipatsaassa – – ja yöllä tulipatsaassa antaakseen heille valoa” (2Mo 13:21). Kyseessä ei ollut kaksi patsasta vaan yksi ”tuli- ja pilvipatsas”, joka näytti tavallisesti pilveltä päivällä ja tulelta yöllä (2Mo 14:24). Kun egyptiläiset ajoivat israelilaisia takaa, tuo patsas siirtyi israelilaisten taakse ja levittäytyi ehkä seinäksi (Ps 105:38, 39). Se pimensi egyptiläisten puolen mutta valaisi israelilaisten puolen (2Mo 14:19, 20). Kun tabernaakkeli oli pystytetty, sen yläpuolella oleva pilvi oli merkkinä siitä, että Jehova oli pyhässä paikassaan (2Mo 40:35). Tuo patsas edusti Jehovaa, ja hän puhui sen keskeltä (4Mo 14:14; 12:5; Ps 99:7). Se mainitaan historiassa viimeisen kerran juuri ennen kuin israelilaiset menivät Luvattuun maahan (5Mo 31:15). Kun he olivat asettuneet asumaan maahansa, tuota ohjaavaa patsasta ei enää tarvittu niin kuin sitä oli tarvittu heidän vaelluksensa aikana (vrt. 2Mo 40:38; Jes 4:5).