Kristillisten kokoontumisten arvostaminen
”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme.” (HEPREALAISILLE 10:24, 25)
1, 2. a) Miksi on etu olla mukana tosi kristittyjen kokoontumisessa? b) Missä mielessä Jeesus on läsnä seuraajiensa kokoontumisissa?
MILLAINEN etu onkaan olla mukana kristillisessä kokoontumisessa, onpa läsnä alle kymmenen tai monta tuhatta Jehovan palvojaa, sillä Jeesus sanoi: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään”! (Matteus 18:20.) Esittäessään tuon lupauksen Jeesus tosin käsitteli oikeudellisia asioita, jotka seurakunnassa johdon ottavien veljien piti hoitaa asianmukaisesti (Matteus 18:15–19). Mutta voidaanko Jeesuksen sanat soveltaa periaatteessa myös kaikkiin kristillisiin kokoontumisiin, jotka aloitetaan ja lopetetaan hänen nimessään esitettävällä rukouksella? Kyllä. Muistathan, että kun Jeesus valtuutti seuraajansa tekemään opetuslapsia, hän lupasi: ”Katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matteus 28:20.)
2 Ei ole epäilystäkään siitä, että kristillisen seurakunnan Pää, Herra Jeesus Kristus, on syvästi kiinnostunut kaikista uskollisten seuraajiensa kokoontumisista. Voimme lisäksi olla varmoja siitä, että hän on niissä läsnä Jumalan pyhän hengen välityksellä (Apostolien teot 2:33; Ilmestys 5:6). Jehova Jumalakin on kiinnostunut siitä, että kokoonnumme yhteen. Tällaisten kokousten ensisijainen tarkoitus on se, että ”kokoontuneiden joukkojen keskuudessa” kohotetaan ylistys Jumalalle (Psalmit 26:12). Käymällä seurakunnankokouksissa osoitamme rakkauttamme häntä kohtaan.
3. Mistä tärkeistä syistä arvostamme kristillisiä kokoontumisia?
3 On muitakin hyviä syitä, joiden vuoksi arvostamme kristillisiä kokoontumisia. Ennen maan päältä lähtöään Jeesus Kristus asetti voidellut opetuslapsensa toimimaan ”uskollisena ja ymmärtäväisenä orjana” hengellisen ruoan jakelemiseksi oikeaan aikaan uskon huonekunnalle (Matteus 24:45). Tärkeä kanava, jonka välityksellä tätä hengellistä ravintoa annetaan, ovat seurakunnankokoukset samoin kuin suuremmat kokoontumiset eli konventit. Herra Jeesus Kristus ohjaa tätä uskollista orjaa antamaan tällaisissa kokoontumisissa elintärkeää tietoa kaikille, jotka haluavat säilyä hengissä tämän jumalattoman järjestelmän lopusta ja saada elämän Jumalan vanhurskaassa uudessa maailmassa.
4. Mikä vaarallinen ”tapa” mainitaan Raamatussa, ja mikä auttaa meitä karttamaan sitä?
4 Siksi yhdelläkään kristityllä ei ole varaa kehittää sellaista vaarallista tapaa, johon apostoli Paavali kiinnitti huomion kirjoittaessaan: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Heprealaisille 10:24, 25.) Sen mietiskeleminen, millainen etu on käydä kristillisissä kokoontumisissa ja miten ne meitä hyödyttävät, auttaa meitä tukemaan näitä kokoontumisia uskollisesti ja kokosydämisesti.
Kokouksia jotka rakentavat
5. a) Miten puheemme pitäisi kokouksissa vaikuttaa? b) Miksi meidän tulee viipymättä kutsua kiinnostuneita kokouksiin?
5 Koska kristityt rukoilevat, että Jehovan pyhä henki vaikuttaisi kristillisissä kokouksissa, jokaisen läsnäolijan tulee yksilönä tehdä parhaansa toimiakseen sopusoinnussa tuon hengen kanssa eikä ’murehduttaa Jumalan pyhää henkeä’ (Efesolaisille 4:30). Kirjoittaessaan nuo henkeytetyt sanat apostoli Paavali käsitteli puheen oikeaa käyttöä. Sen mitä sanomme, tulee aina koitua ”tarpeen mukaan – – rakennukseksi, jotta se antaisi sitä, mikä on suotuisaa kuulijoille”. (Efesolaisille 4:29.) Tämä on erityisen tärkeää kristillisissä kokoontumisissa. Kirjoittaessaan korinttilaisille Paavali korosti sitä, että kokousten täytyy olla rakentavia, opettavia ja rohkaisevia (1. Korinttilaisille 14:5, 12, 19, 26, 31). Kaikki läsnäolijat hyötyvät tällaisista kokouksista, myös uudet tulokkaat, jotka voivat hyvinkin päätellä: ”Jumala on todella teidän keskuudessanne.” (1. Korinttilaisille 14:25.) Tästä syystä meidän tulee viipymättä kutsua vastakiinnostuneita kokouksiimme, sillä niissä käyminen jouduttaa heidän hengellistä edistymistään.
6. Mitkä seikat auttavat tekemään kokouksesta rakentavan?
6 Kaikki, joiden tehtäväksi annetaan esittää puheita, haastatteluja tai näytteitä kristillisessä kokouksessa, haluavat huolehtia siitä, että heidän puheensa on sekä rakentavaa että sopusoinnussa Jumalan kirjoitetun sanan, Raamatun, kanssa. Sen lisäksi, että puhumme täsmälleen paikkansapitävästi, meidän tulee ilmaista tunteita, jotka ovat sopusoinnussa Jumalan ja Kristuksen rakkaudellisten persoonallisuuksien kanssa. Jos jokainen, joka esittää ohjelmaa kokouksessa, heijastaa tietoisesti Jumalan ”hengen hedelmää”, esimerkiksi iloa, pitkämielisyyttä ja uskoa, kaikki läsnäolijat tuntevat varmasti rakentuvansa (Galatalaisille 5:22, 23).
7. Miten kaikki läsnäolijat voivat myötävaikuttaa siihen, että kokoontumisesta tulee rakentava?
7 Vaikka ehkä vain muutamilla on seurakunnankokouksissa ohjelmaa, kaikki voivat myötävaikuttaa siihen, että kokoontumisesta tulee rakentava. Usein kuulijat saavat vastata kysymyksiin. Näissä tilanteissa voimme julistaa julkisesti uskoamme (Roomalaisille 10:9). Niitä ei tulisi koskaan käyttää tilaisuutena edistää henkilökohtaisia käsityksiämme, ylpeillä omilla saavutuksillamme tai arvostella uskonveljeä. Eikö se murehduttaisikin Jumalan henkeä? Erimielisyydet uskonveljien kanssa on parasta hoitaa yksityisesti rakkauden hengessä. Raamatussa sanotaan: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, ja antakaa toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksen kautta antanut teille auliisti anteeksi.” (Efesolaisille 4:32.) Kristilliset kokoontumiset antavat meille erinomaisen tilaisuuden soveltaa tätä hienoa neuvoa. Siinä tarkoituksessa monet tulevat kokouksiin varhain ja viipyvät niissä niiden päättymisen jälkeen. Tämä auttaa myös vastakiinnostuneita, joille on erityisen tarpeellista tuntea itsensä tervetulleiksi. Näin kaikilla vihkiytyneillä kristityillä on oma osansa siinä, että he tekevät kokouksista rakentavia ’ottamalla huomioon toinen toisensa ja kannustamalla toisiaan rakkauteen ja hyviin tekoihin’.
Valmistaudu hyvin
8. a) Millaisia kiitettäviä uhrauksia jotkut tekevät ollakseen läsnä kokouksissa? b) Millaisen esimerkin Jehova antaa paimenena?
8 Joidenkuiden voi olla suhteellisen helppoa käydä kristillisissä kokoontumisissa, mutta toisilta se vaatii jatkuvasti uhrauksia. Esimerkiksi kristitty äiti, joka joutuu käymään ansiotyössä auttaakseen huonekuntansa perustarpeiden täyttämisessä, on yleensä työstä kotiin tullessaan väsynyt. Sitten hänen täytyy ehkä valmistaa ateria ja auttaa lapsiaan hankkiutumaan kokouskuntoon. Toisilla kristityillä voi olla pitkä kokousmatka, tai huono kunto tai korkea ikä voi rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan. Jehova Jumala ymmärtää varmasti jokaisen uskollisen kokouksissakävijän tilanteen, samoin kuin rakkaudellinen paimen ymmärtää kunkin laumaansa kuuluvan lampaan erikoistarpeet. Raamatussa sanotaan Jehovasta: ”Paimenen tavoin hän kaitsee laumaansa. Käsivarrellaan hän kerää karitsat, ja povellaan hän kantaa niitä. Imettäviä hän ohjaa varovasti.” (Jesaja 40:11.)
9, 10. Miten voimme hyötyä kokouksista parhaiten?
9 Niille jotka joutuvat tekemään suuria uhrauksia ollakseen säännöllisesti kokouksissa, jää ehkä vain vähän aikaa valmistautua tarkasteltavaan aineistoon. Viikoittaisen raamatunlukuohjelman tasalla pysymisen ansiosta läsnäolo teokraattisessa palveluskoulussa on antoisampaa. Samoin jos valmistautuu etukäteen muihin kokouksiin, esimerkiksi Vartiotornin tutkisteluun ja seurakunnan kirjantutkisteluun, hyötyy niistä enemmän. Tutkisteluaineiston lukeminen etukäteen ja ainakin joidenkin mainittujen raamatunkohtien miettiminen auttaa niitä, joilla perhevelvollisuuksista huolehtiminen vie paljon aikaa, osallistumaan mielekkäällä tavalla näihin tärkeisiin raamatullisiin keskusteluihin.
10 Toiset, joiden olosuhteet sen sallivat, voivat käyttää kokouksiin valmistautumiseen enemmän aikaa. He voivat esimerkiksi tutkia perusteellisemmin raamatunkohtia, joihin on viitattu, mutta joita ei ole lainattu. Näin kaikki voivat olla valmiita hyötymään kokouksista parhaiten ja he voivat osaltaan rakentaa seurakuntaa oivallisesti puheillaan ja vastauksillaan. Kun vanhimmat ja avustavat palvelijat ovat valmistautuneet hyvin, he antavat lyhyillä, ytimekkäillä vastauksillaan hyvän esimerkin. Kunnioituksesta Jehovan järjestelyjä kohtaan läsnäolijat välttävät tekemästä kokouksen aikana mitään sellaista, mikä häiritsee keskittymistä. (1. Pietarin kirje 5:3.)
11. Miksi kokouksiin valmistautuminen vaatii itsekuria?
11 Hengellisen terveytemme kannalta vähemmän tärkeä toiminta ja ajanviete voivat kuluttaa liiaksi aikaamme. Jos on näin, meidän täytyy tutkia itseämme ja lakata ’tulemasta järjettömiksi’ ajankäytössämme (Efesolaisille 5:17). Tavoitteenamme tulee olla ’ostaa aikaa’ vähemmän tärkeistä asioista voidaksemme käyttää enemmän aikaa Raamatun henkilökohtaiseen tutkimiseen ja kokouksiin valmistautumiseen samoin kuin Valtakunnan palvelukseen (Efesolaisille 5:16). Tämä ei tietenkään ole aina helppoa, ja se vaatii itsekuria. Nuoret, jotka kiinnittävät tähän huomiota, laskevat hyvän perustan tulevalle edistymiselle. Paavali kirjoitti nuoremmalle toverilleen Timoteukselle: ”Mieti näitä asioita [Paavalin Timoteukselle antamia neuvoja], ole uppoutunut niihin, jotta edistymisesi olisi ilmeinen kaikille.” (1. Timoteukselle 4:15.)
Esimerkkejä Jumalan sanasta
12. Millaisen oivallisen esimerkin Samuelin perhe antoi?
12 Ajattele, miten hyvän esimerkin Samuelin perhe antoi kokoontumalla säännöllisesti tilaisuuksiin, joissa he saattoivat olla toisten palvojien kanssa siihen aikaan, kun Jumalan tabernaakkeli oli Silossa. Vain miehiä vaadittiin käymään vuosittain juhlissa. Mutta Samuelin isä Elkana otti mukaan koko perheensä, kun hän ”lähti kaupungistaan vuosittain ylös Siloon heittäytyäkseen armeijoiden Jehovan eteen ja uhratakseen hänelle”. (1. Samuelin kirja 1:3–5.) Samuelin kotikaupunki Ramataim-Sofim sijaitsi mahdollisesti rannikon tuntumassa, ”Efraimin vuoriston” juurella olevilla kukkuloilla, paikassa jossa sijaitsee nykyään Rentis (1. Samuelin kirja 1:1). Näin ollen Siloon olisi ollut noin 30 kilometriä – uuvuttava vaellus noina päivinä. Tuon matkan Elkanan perhe taivalsi uskollisesti ”vuosi vuodelta, niin usein kuin – – [he menivät] ylös Jehovan huoneeseen” (1. Samuelin kirja 1:7).
13. Millaisen esimerkin uskolliset juutalaiset antoivat siihen aikaan, kun Jeesus oli maan päällä?
13 Jeesuskin kasvoi aikuiseksi suuressa perheessä. Joka vuosi tuo perhe matkusti Nasaretista noin sadan kilometrin päähän etelään viettämään pesah-juhlaa Jerusalemissa. He ovat voineet kulkea jompaakumpaa kahdesta mahdollisesta reitistä. Suorempi niistä merkitsi laskeutumista Megiddon laaksoon ja sitten noin 600 metrin nousua halki Samarian alueen ja edelleen Jerusalemiin. Toista suosittua reittiä Jeesus käytti viimeisellä matkallaan Jerusalemiin vuonna 33. Tällä reitillä hän joutui kulkemaan Jordaninlaaksossa alaspäin merenpinnan tason alapuolelle, kunnes hän saapui ”Juudean rajaseuduille – – Jordanin toiselle puolelle” (Markus 10:1). Tältä kohtaa ”tie ylös Jerusalemiin” on noin 30 kilometrin pituinen, ja se nousee yli 1 100 metriä (Markus 10:32). Uskollisten juhlanviettäjien joukot tekivät säännöllisesti tuon vaivalloisen matkan Galileasta Jerusalemiin (Luukas 2:44). Miten erinomainen esimerkki nykyään varakkaissa maissa eläville Jehovan palvelijoille, joista monien on nykyisten liikennevälineiden ansiosta suhteellisen helppoa käydä kristillisissä kokoontumisissa!
14, 15. a) Millaisen esimerkin Anna antoi? b) Mitä voimme oppia joidenkuiden uusien kokouksissakävijöiden erinomaisesta asenteesta?
14 Vielä yksi esimerkki on 84-vuotias leski Anna. Raamatussa sanotaan, että hän ”ei ollut koskaan poissa temppelistä”. (Luukas 2:37.) Lisäksi Anna osoitti rakkaudellista kiinnostusta toisia kohtaan. Mitä hän teki nähdessään Jeesus-lapsen ja saadessaan tietää, että tämä oli luvattu Messias? Hän kiitti Jumalaa ja alkoi ”puhua lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin vapautusta” (Luukas 2:38). Miten erinomainen asenne, malli kristityille nykyään!
15 Kokouksissamme käymisen ja niihin osallistumisen pitäisi olla meille niin suuri ilo, ettemme halua olla koskaan poissa, kuten ei Annakaan halunnut. Monista uusista tuntuu juuri tältä. Tultuaan pimeydestä Jumalan suurenmoiseen valoon he haluavat oppia kaiken mahdollisen, ja monet ovat hyvin innostuneita kristillisistä kokouksista. Toisaalta niiden, jotka ovat olleet totuudessa pitempään, täytyy varoa ’jättämästä sitä rakkautta, joka heillä ensin oli’ (Ilmestys 2:4). Vakavat terveysongelmat tai muut seikat, joihin ei pysty itse vaikuttamaan, voivat toisinaan rajoittaa kokouksissa käymistä. Mutta meidän ei pitäisi koskaan sallia sitä, että olisimme valmistautumattomia, passiivisia tai epäsäännöllisiä kokouksissakävijöitä materialismin, rentoutumisen tai kiinnostuksen puutteen vuoksi (Luukas 8:14).
Paras esimerkki
16, 17. a) Miten Jeesus suhtautui hengellisiin kokoontumisiin? b) Mitä hyvää tapaa kaikkien kristittyjen tulee yrittää noudattaa?
16 Jeesus on erinomainen esimerkki hengellisten kokoontumisten arvostamisesta. Jo 12-vuotiaana poikana hän osoitti rakastavansa Jerusalemissa sijaitsevaa Jumalan huonetta. Hänen oltuaan kateissa vanhemmiltaan nämä löysivät hänet lopulta temppelistä keskustelemasta opettajien kanssa Jumalan sanasta. Jeesus reagoi vanhempiensa huoleen kysymällä kunnioittavasti: ”Ettekö tienneet, että minun täytyy olla Isäni huoneessa?” (Luukas 2:49.) Alistuvaisena nuori Jeesus palasi vanhempiensa kanssa Nasaretiin. Siellä hän osoitti edelleen rakkauttaan palvontakokouksia kohtaan käymällä säännöllisesti synagogassa. Niinpä Raamatussa kerrotaan siitä, miten hän aloitti sananpalveluksensa: ”Hän tuli Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapattipäivänä synagogaan, ja hän nousi lukemaan.” Kun Jeesus oli lukenut Jesajan 61:1, 2:n ja selittänyt sitä, kuulijat alkoivat ”ihmetellä niitä miellyttäviä sanoja, joita lähti hänen suustaan”. (Luukas 4:16, 22.)
17 Kristillisissä kokouksissa noudatetaan nykyään samaa perusmallia. Ne aloitetaan ylistyslaululla ja rukouksella, ja sen jälkeen luetaan ja selitetään jakeita Raamatusta (tai raamatuntutkisteluaineistoon lainattuja jakeita). Tosi kristityillä on velvollisuus jäljitellä Jeesuksen Kristuksen hyvää tapaa. He saavat iloa siitä, että he käyvät säännöllisesti kristillisissä kokoontumisissa siinä määrin kuin heidän olosuhteensa sallivat.
Esimerkkejä nykyajalta
18, 19. Miten köyhemmissä maissa asuvat veljet ovat suurenmoinen esimerkki meille kokousten ja konventtien suhteen?
18 Maapallon köyhemmissä osissa monet veljemme ja sisaremme arvostavat esimerkillisesti kristillisiä kokoontumisia. Mosambikissa Orlando-nimisen piirivalvojan ja hänen vaimonsa Amélian piti kävellä 45 tuntia, ennen kuin he olivat päässeet noin 90 kilometrin matkan erään korkean vuoren toiselle puolelle, missä he palvelivat konventissa. Sitten heidän oli käveltävä sama matka takaisin palvellakseen seuraavassa konventissa. Orlando kertoi vaatimattomana: ”Omat ponnistelumme tuntuivat meistä mitättömiltä, kun tapasimme Bawan seurakunnasta tulleet veljet. Päästäkseen konventtiin ja palatakseen kotiin he kävelivät kuudessa päivässä noin 400 kilometriä, ja heidän joukossaan oli 60-vuotias veli!”
19 Entä arvostus viikoittaisia seurakunnankokouksia kohtaan? Kashwashwa Njamba on Namibiassa asuva heiveröinen sisar, joka on jo yli 70-vuotias. Hän asuu pienessä Kaisososin kylässä noin 5 kilometrin päässä Rundun valtakunnansalista. Edestakainen kokousmatka merkitsee hänelle 10 kilometrin patikointia pensasalueen halki. Kashwashwaa ei pidättele se, että toisia on ryöstetty samalla reitillä. Useimmat kokoukset pidetään kielillä, joita hän ei ymmärrä. Miten hän sitten hyötyy kokouksista? Kashwashwa sanoo: ”Seuraamalla raamatunkohtia yritän saada selville, mistä milloinkin puhutaan.” Mutta miten tämä lukutaidoton sisar pystyy seuraamaan raamatunkohtia? ”Kuulostelen jakeita jotka osaan ulkoa”, hän vastaa. Ja vuosien mittaan hän on kerännyt muistiinsa niitä melkoisen määrän. Parantaakseen kykyään käyttää Raamattua hän käy seurakunnan järjestämää lukukoulua. ”Minusta on ihanaa käydä kokouksissa”, hän sanoo. ”Niissä oppii aina uutta. Pidän valtavasti veljien ja sisarten seurasta. Vaikken pysty keskustelemaan kaikkien heidän kanssaan, he tulevat aina tervehtimään minua. Ja mikä tärkeintä, tiedän, että käymällä kokouksissa ilahdutan Jehovan sydämen.”
20. Miksi meidän ei tule jättää kristillisiä kokoontumisiamme?
20 Kashwashwan tavoin miljoonat Jehovan palvojat eri puolilla maailmaa arvostavat kiitettävästi kristillisiä kokoontumisia. Nyt kun Saatanan maailma on menossa kohti tuhoaan, meillä ei ole varaa jättää yhteen kokoontumistamme. Pysykäämme sen sijaan hengellisesti hereillä ja osoittakaamme syvää arvostusta kokouksia ja konventteja kohtaan. Sen lisäksi että se ilahduttaa Jehovan sydämen, se hyödyttää suuresti meitä, kun saamme jumalallista opetusta, joka johtaa ikuiseen elämään. (Sananlaskut 27:11; Jesaja 48:17, 18; Markus 13:35–37.)
Kertauskysymyksiä
◻ Miksi on etu olla mukana kristillisissä kokoontumisissa?
◻ Miten kaikki läsnäolijat voivat myötävaikuttaa siihen, että kokouksesta tulee rakentava?
◻ Millaisen erinomaisen esimerkin Jeesus Kristus antoi?
◻ Mitä voidaan oppia köyhemmissä maissa asuvista veljistä?
[Tekstiruutu s. 17]
He arvostavat viikoittaisia kokouksia
Miljoonia ihmisiä asuu kaupungeissa, joita köyhyys ja rikollisuus pitävät ahtaalla. Tällaisista olosuhteista huolimatta tosi kristityt heidän keskuudessaan arvostavat kiitettävästi kristillisiä kokoontumisia. Muuan vanhin, joka palvelee yhdessä Soweton seurakunnista Gautengissa Etelä-Afrikassa, kertoo: ”Seurakunnassa, jossa on 60 todistajaa ja kastamatonta julistajaa, kokouksissamme käy 70–80 henkeä ja joskus enemmänkin. Veljien ja sisarten ei tosin tarvitse matkustaa pitkiä matkoja, mutta tässä Soweton osassa on paljon väkivaltaisuuksia. Erästä veljeä puukotettiin selkään hänen ollessaan kävelemässä kokoukseen. Ainakin kahteen sisareen käytiin käsiksi ryöstötarkoituksessa. Mutta tämä ei estä heitä tulemasta. Sunnuntaisin kun olemme lopettaneet kokouksen rukouksella, meillä on vielä lyhyet lauluharjoitukset. Ainakin 95 prosenttia jää säännöllisesti laulamaan läpi kaikki seuraavan viikon kokouksissa käytettävät laulut. Tämä auttaa vastakiinnostuneita oppimaan laulut ja laulamaan toisten mukana.”
Maaseudun asukkailla on muita esteitä, esimerkiksi pitkät matkat, joiden takaa he joutuvat matkustamaan ollakseen läsnä kokouksissa kolmesti viikossa. Eräs kiinnostunut pariskunta asuu 15 kilometrin päässä Lobatsen valtakunnansalista Botswanassa. Menneen vuoden aikana he ovat käyneet kahden lapsensa kanssa säännöllisesti kokouksissa. Mies elättää perheensä korjaamalla kenkiä. Vaimo hankkii heille lisätuloja myymällä jotain pientä, niin että he voivat maksaa kokousmatkansa.
Äskettäin tämä perhe oli ollut eräänä kesäiltana kokouksessa, jossa vieraili myös kierrosvalvoja, mutta kello 21 bussipysäkillä he huomasivat olevansa pulassa. Bussiliikenne olikin huonon sään vuoksi lopetettu tavallista aikaisemmin. Poliisi pysäytti autonsa heidän kohdalleen ja kysyi, millä asioilla he liikkuivat. Kuultuaan heidän ahdingostaan hän tunsi sääliä heitä kohtaan ja vei heidät autolla kotiin tuon 15 kilometrin matkan päähän. Vaimo, joka on kastamaton julistaja, sanoi miehelleen: ”Näethän, että jos panemme kokoukset ensimmäisiksi, Jehova pitää aina huolen.” Nyt aviomieskin on ilmaissut haluavansa tulla hyvän uutisen saarnaajaksi.
[Kuva s. 18]
Muiden muassa nämä romanialaiset todistajat arvostavat hyvin esimerkillisesti kristillisiä kokoontumisia