Haluatko välttämättä olla esillä?
TELEVISIORUUTU alkaa elää, kun kuvaajat suuntaavat kameransa kohti kuuluisaa esiintyjää. Hän väläyttää kasvoilleen ammattimaisen hymyn ja alkaa soittaa. Meistä on nautinto kuulla hänen soittoaan. Kamera siirtyy lähemmäs, niin että näemme hänen kasvonilmeensä ja taitavat sormensa hänen loihtiessaan musiikkia instrumentistaan.
Tämä taiteilija todella nauttii esiintymisestä. Mutta kun esitys on ohi, huomaatko, kuinka pitkä luettelo nimiä näkyy kuvaruudussa: orkesterin, kapellimestarin, äänitarkkailijoiden, kuvaajien, ohjaajien, tuottajien, ehostajien ja monien, monien muiden nimet. Kaikkia heitä tarvitaan, jotta esitys onnistuisi. He kaikki ovat esiintyjän taustatukena.
Samanlainen tilanne vallitsee kristillisessä seurakunnassa. Jotkut yksilöt ovat aika lailla näkyvissä, mutta toisilla on melko huomaamaton osa tavallisina Valtakunnan sanoman julistajina. Tulisiko näiden kuitenkaan tuntea olevansa jotenkin vähemmän tärkeitä, koska he eivät ole esillä? Tulisiko heidän häiriintyä kohtuuttomasti siitä, että heillä ei ole huomattavaa asemaa?
”Yhtäläinen osuus”
Eräs kuningas Daavidia koskeva kertomus on melko selventävä. Raamattu kertoo, että hän johti kerran 400 miehen joukon dramaattiselle pelastusretkelle. He lähtivät hakemaan takaisin perheitään ja omaisuuttaan rosvojoukon käsistä. 200 miestä jätettiin kuitenkin vartioimaan matkatavaroita. Kun pelastusjoukko palasi voittoisana vaimojen, lasten ja omaisuuden sekä paljon saaliin kanssa, heräsi ongelma: Keiden kesken sotasaalis jaettaisiin? Pidettäisiinkö vain niitä, jotka osallistuivat varsinaiseen taisteluun, arvollisina saamaan osa siitä? Daavid antoi vastauksen, jota pidettiin oikeudellisena ennakkotapauksena, ”sääntönä ja tapana Israelissa”. Hän sanoi: ”Sillä taisteluun menevällä ja kuormaston luo jäävällä on oleva yhtäläinen osuus; heidän on jaettava tasan.” (1. Samuelin kirja 30:24, 25) Jehova ohjasi Daavidia tekemään tällaisen ratkaisun. Se ilmaisi Jehovan arvostavan suuresti niitä, jotka palvelevat taustatukena.
Mutta soveltuuko tämä periaate kristilliseen seurakuntaan? Apostoli Paavali vastaa eräällä kuvauksella. Hän vertaa seurakuntaa ihmisruumiiseen ja sanoo: ”Silmä ei voi sanoa kädelle: ’En tarvitse sinua’ eikä taas pää jaloille: ’En tarvitse teitä’.” Todellakin, ihmisruumiin jokaisella osalla – jopa pikkuvarpaalla – on tärkeä tehtävä. Jumala osoittaa samanlaista viisautta järjestäessään seurakuntansa. ”Jumala on asettanut eri henkilöitä seurakuntaan” ja antanut kullekin erilaisia vastuita. – 1. Korinttolaisille 12:21, 28.
Tästä syystä joillakuilla ensimmäisen vuosisadan kristityillä oli melko huomattava asema. Esimerkiksi Pietari oli hyvin paljon esillä. Hän puhui toisten apostolien puolesta tuona historiallisena helluntaipäivänä. (Apostolien teot 2:14) Hänellä oli etu auttaa ensimmäisiä pakanakäännynnäisiä tulemaan kristityiksi. (Apostolien teot 10:44–48) Itse asiassa kaksi Raamatun kirjaa on nimetty hänen mukaansa! Kuitenkin joitakuita toisia apostoleja tuskin mainitaan. Matteus, Natanael (Bartolomeus), Taddeus (Juudas, Jaakobin poika), Simon Innokas ja Jaakob, Alfeuksen poika (jota kutsutaan Jaakob Vähäisemmäksi), mainitaan vain lyhyesti. He antoivat kuitenkin uskollisen tukensa Herralle tämän saarnaamis- ja opettamistyössä.
Vaatimatonta, kokosieluista palvelusta
Nykyään vallitsee samantapainen tilanne. Kristillisessä seurakunnassa Jehova yhä ’asettaa jäsenet, niin kuin hän tahtoo’. Tämän johdosta jotkut ovat enemmän esillä kuin toiset. Mutta miten meidän tulisi suhtautua palvelusetuihimme, ovatpa ne sitten millaisia tahansa? Kolossalaiskirjeen 3:23, 24 ilmaisee sen seuraavasti: ”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille, sillä te tiedätte, että tulette Jehovalta saamaan asianmukaisen palkan.”
Monet todistajat saavat nykyään paljon iloa palvellessaan taustatukena vaatimattomassa asemassa. Ajattelehan esimerkiksi Edmundsenia, Pietermaritzburgissa Etelä-Afrikassa palvelevaa todistajaveljeä. Hänet kastettiin vuonna 1946, ja hän aloitti kokoajanpalveluksen vuonna 1950. Hän ei ole oikeastaan koskaan ollut esillä. Silti hänellä on ollut ilo nähdä 15 lapsensa ja lapsenlapsensa tulevan vihkiytyneiksi, kastetuiksi todistajiksi sekä 27 muun lapsenlapsensa ja lapsenlapsenlapsensa käyvän seurakunnankokouksissa! Nykyään hän saarnaa heikentyneestä kuulostaan ja näöstään huolimatta uskollisesti osa-ajan tienraivaajana. Kaiken lisäksi hän palvelee 84-vuotiaana yhä vanhimpana seurakunnassa ja pitää yleisöesitelmiä! Edmundsenin palvelus on kuitenkin suurelta osin jäänyt vaille suurempaa huomiota. Mutta monien tuhansien uskollisten Jehovan palvelijoitten tavoin hän on suorittanut arvokasta ja merkityksellistä palvelusta Jehovalle.
On totta, että taustatukena palveleminen vaatii nöyryyttä.
Hyviä puolia
Harkittuamme asiaa huomaamme kuitenkin, että ne, jotka tyytyvät palvelemaan taustatukena, saavat nauttia myös huomattavista hyvistä puolista. Yksi sellainen on oma rauha. Julkisuuden valokeilassa olevia tarkkaillaan jatkuvasti. Vaikka siis apostoli Pietarin urotöillä on huomattava sija Raamatussa, niin niin on myös hänen heikkouksillaan. Me saamme tietää, että hän malttamattomasti veti miekkansa puolustaakseen Jeesusta, kun Juudas Iskariot petti Herran Getsemanen puutarhassa. (Johannes 18:10) Me voimme lukea myös siitä, kuinka hän kerskui, ettei hän koskaan kieltäisi Herraa, ja siitä, kuinka hän kielsi Hänet kolme kertaa tuona samana yönä! (Matteus 26:33–35, 69–75) Millaiselta sinun elämäsi näyttäisi, kun sitä tarkkailtaisiin julkisuuden valokeilassa?
Jeesuksenkin täytyi sietää jossakin määrin oman rauhan puutetta. Erään kerran hän sanoi opetuslapsilleen: ”Tulkaa te erilleen syrjäiseen paikkaan ja levähtäkää vähän.” Niinpä he nousivat veneeseen ja lähtivät kohti hiljaisempaa paikkaa. Mutta heidän oma rauhansa oli pian mennyttä, kun rannalla olevat ihmiset juoksivat tavoittamaan heitä. Jeesuksen tosin ”tuli heitä sääli – –. Ja hän alkoi opettaa heille monia asioita.” (Markus 6:30–34) Mutta tämä esimerkki tosiaan osoittaa, että esillä oleminen vaatii joitakin uhrauksia.
Taka-alalla palveleminen antaa lisäksi meille aikaa kehittää persoonallisuuttamme ja taitojamme, ennen kuin meille uskotaan raskaita vastuita. Kuningas Joosiasta tuli Juudan kuningas kahdeksanvuotiaana. (2. Kuningasten kirja 22:1) Mutta miten valmis hän oli silloin tuollaiseen tehtävään? Mooses puolestaan joutui elämään tuntemattomana paimenena Midianissa 40 vuotta, ennen kuin hänestä tuli vapauttaja. Tuona aikana hän kehitti muun muassa nöyryyden ominaisuutta. (4. Mooseksen kirja 12:3) Hän oppi odottamaan Jehovaa. Ja kun Jehova lopulta kutsui hänet johtamaan Israelia seuraavien 40 vuoden ajan, hän oli valmis kantamaan tämän vastuun.
Sen joka ajattelee, ettei hänen kykyjään käytetä täysin määrin hyväksi seurakunnassa, ei tarvitse masentua. Ehkä hänen täytyy Jehovan mielestä kehittää lisää kärsivällisyyden tai nöyryyden ominaisuutta, ennen kuin hänelle annetaan lisäetuja. Pidä lisäksi mielessäsi, että suurin osa Jehovan palvelijoista toimii taka-alalla. Vartiotorni-lehti on ollut Jehovan todistajien tutkimisohjelman tärkeintä aineistoa jo yli sadan vuoden ajan. Kuitenkin sen artikkeleitten kirjoittajat pysyvät nimettöminä. Ajattele lisäksi niitä monia tuhansia ystäviä, jotka palvelevat Beetel-kodeissa tai tienraivaajina tai lähetystyöntekijöinä. He tuskin ovat esillä. Silti he nauttivat työntäyteisestä ja rikkaasta elämästä ja saavat syvää tyydytystä itsensä antamisesta auttaessaan toisia. – Apostolien teot 20:35.
Lopputulos nöyrästä palvelemisesta
Alkuperäisistä 12 apostolista vain yksi epäonnistui: kavaltaja Juudas Iskariot. Toiset saivat loistavan palkinnon. Ilmestyksen 21:10, 14:ssä Raamattu kuvailee ”pyhää kaupunkia”, joka on rakennettu 12 peruskivelle. Jokaiseen kiveen on kirjoitettu Karitsan yhden apostolin nimi. On kiinnostavaa, että kahden uskollisen apostolin nimi oli Simon. Simon Pietariksi kutsuttu oli hyvin paljon esillä, kun taas tämä toinen, Simon Innokkaaksi kutsuttu ei ollut. (Apostolien teot 1:13) Itse asiassa tästä Simonista kerrotaan vain hyvin vähän. Mutta molemmat Simonit saivat saman palkan: edun olla Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa olevan taivaallisen hallituksen perustajajäseniä.
Kaikki ylösnousseet voidellut eivät tietenkään tule palvelemaan huomattavassa asemassa ”peruskivinä”. Jehova käyttää hallituksensa jäseniä heidän kykynsä huomioon ottaen sopivimmaksi katsomallaan tavalla. Ne meistä, jotka toivovat elävänsä ikuisesti paratiisissa maan päällä, voivat samoin olla varmoja siitä, että tuon järjestelyn alaisuudessa Kuninkaamme käyttää meitä parhaalla mahdollisella tavalla. Kun voimme työskennellä miellyttävässä ympäristössä yhdessä uskollisten tovereitten kanssa ja tehdä monenlaista miellyttävää työtä, joka ei turhauta eikä ikävystytä, persoonallisuutemme ja taitomme kehittyvät täyteen mittaansa.
Onpa meidät sitten kutsuttu saamaan taivaallinen palkinto tai odotammepa elävämme kaunistetun maan päällä, olkaamme tyytyväisiä palvelustehtäväämme Jehovan järjestössä ja työskennelkäämme sen hyväksi kokosieluisesti. Tämä on viisas ja iloa tuottava menettelytapa. Sen sijaan että pyrkisit kunnianhimoisesti esille, kehitä samanlaista nöyrää asennetta, jollainen oli kuningas Daavidilla. Hän sanoi: ”Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.” – Psalmi 27:4.