Jäljittele heidän uskoaan

Hän ”kasvoi edelleen Jehovan luona”

SAMUEL oli silmätysten maanmiestensä kanssa. Kansa oli kokoontunut Gilgaliin, kaupunkiin, jonne tämä uskollinen, vuosikymmeniä profeettana ja tuomarina palvellut mies oli sen kutsunut. Nykyisen kalenterin mukaan elettiin touko-kesäkuuta, ja kuiva kausi oli jo pitkällä. Vehnä oli valmista korjattavaksi, ja tienoon pellot välkehtivät kullankeltaisina. Väki oli vaiti. Kuinka Samuel kykenisi tavoittamaan heidän sydämensä?

Kansa ei käsittänyt tilanteensa vakavuutta. He olivat vaatimalla vaatineet hallitsijakseen ihmiskuningasta. He eivät tajunneet olevansa röyhkeän epäkunnioittavia Jumalaansa Jehovaa ja hänen profeettaansa kohtaan. Todellisuudessa he käänsivät selkänsä Jehovalle, joka oli heidän Kuninkaansa! Miten Samuel saisi heidät katumaan?

Samuel ryhtyi puhumaan: ”Minä – – olen tullut vanhaksi ja harmaaksi.” Hänen valkoiset hapsensa antoivat lisäpainoa hänen sanoilleen. Sitten hän totesi: ”Minä olen käynyt edellänne nuoruudestani saakka tähän päivään asti.” (1. Samuelin kirja 11:14, 15; 12:2.) Vaikka Samuel oli jo vanha, hän ei ollut unohtanut nuoruuttaan. Hän muisti yhä elävästi nuo päivät. Ratkaisut, joita hän oli tehnyt nuorena poikana, olivat saaneet hänet omistamaan elämänsä Jumalansa Jehovan uskolliseen palvelukseen.

Samuelin oli yhä uudelleen täytynyt rakentaa uskoaan ja vahvistaa sitä, sillä hänen ympärillään oleva kansa oli uskotonta ja tottelematonta. Nykyään on yhtä haastavaa rakentaa uskoa, sillä me elämme uskottomassa ja turmeltuneessa maailmassa. Mitä me voimme oppia Samuelin esimerkistä jo hänen poikaiästään alkaen?

”Palveli Jehovan edessä poikasena”

Samuelilla oli epätavallinen lapsuus. Pian sen jälkeen kun hänet oli vieroitettu, kenties noin nelivuotiaana, hän aloitti palveluksen Jehovan pyhässä tabernaakkelissa Silossa, joka sijaitsi yli 30 kilometrin päässä hänen kodistaan Ramasta. Hänen vanhempansa Elkana ja Hanna olivat omistaneet poikansa erikoispalvelukseen, palvelemaan Jehovaa nasiirina koko elämänsä.a Merkitsikö tämä sitä, että Samuelin vanhemmat eivät rakastaneet poikaansa vaan hylkäsivät hänet?

Ei suinkaan! He tiesivät, että heidän pojastaan huolehdittaisiin Silossa. Ylimmäinen pappi Eeli epäilemättä valvoi asioiden hoitoa, sillä Samuel työskenteli läheisesti hänen kanssaan. Joissakin tehtävissä tabernaakkelin yhteydessä palveli myös naisia ilmeisestikin ryhmiksi järjestettyinä (2. Mooseksen kirja 38:8).

Hanna ja Elkana eivät milloinkaan unohtaneet rakasta esikoistaan, jonka syntymä oli vastaus rukoukseen. Hanna oli pyytänyt Jumalalta poikaa ja luvannut omistaa tämän Jumalan elinikäiseen pyhään palvelukseen. Käydessään vuosittain katsomassa Samuelia Hanna toi tälle uuden hihattoman vaatteen, jonka hän oli ommellut tabernaakkelipalvelusta varten. Pieni Samuel varmasti piti paljon noista käynneistä. Hän epäilemättä nautti vanhemmiltaan saamastaan rohkaisusta ja opastuksesta, kun he opettivat hänelle, että oli suuri etuoikeus saada palvella Jehovaa tuossa ainutlaatuisessa paikassa.

Vanhemmat voivat nykyään oppia paljon Hannasta ja Elkanasta. Usein vanhemmat keskittyvät lastenkasvatuksessa yksinomaan aineellisiin asioihin jättäen hengelliset tarpeet huomiotta. Samuelin vanhemmat kuitenkin panivat ensi sijalle hengelliset asiat, ja tämä vaikutti suuresti siihen, millainen mies heidän pojastaan varttui (Sananlaskut 22:6).

Voimme vain kuvitella, miten Samuel-poikanen kasvoi isoksi ja vaelteli Siloa ympäröivillä kukkuloilla. Katsellessaan alas kaupunkiin ja sen toiselle puolelle leviävään laaksoon hänen sydämensä todennäköisesti täyttyi ilosta ja ylpeydestä, kun hän näki siellä Jehovan tabernaakkelin. Tuo tabernaakkeli oli todella pyhä paikka.b Se oli rakennettu lähes 400 vuotta aikaisemmin Mooseksen ohjauksessa, ja vain sinne koko maailmassa oli keskittynyt Jehovan puhdas palvonta.

Nuori Samuel oppi rakastamaan tabernaakkelia. Myöhemmin kirjoittamassaan selonteossa hän sanoo: ”Samuel palveli Jehovan edessä poikasena, vyöttäytyneenä pellavaefodiin.” (1. Samuelin kirja 2:18.) Tämä yksinkertainen hihaton vaate oli ilmeisesti merkkinä siitä, että Samuel toimi tabernaakkelissa pappien apuna. Vaikka hän ei kuulunutkaan pappisluokkaan, hänen tehtävänään oli muun muassa ovien avaaminen aamuisin tabernaakkelin esipihalle ja iäkkään Eelin palveleminen. Hän nautti kyllä kovasti tehtävistään, mutta ajan mittaan huoli alkoi painaa hänen viatonta sydäntään. Jehovan huoneessa tapahtui jotain huolestuttavaa.

Pysyi puhtaana ympäröivästä turmeluksesta huolimatta

Samuel joutui jo nuorella iällä näkemään todellista pahuutta ja turmelusta. Eelillä oli kaksi poikaa, Hofni ja Pinehas. Samuel kertoo: ”Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä; he eivät tunnustaneet Jehovaa.” (1. Samuelin kirja 2:12.) Tässä jakeessa mainitut kaksi asiaa liittyvät läheisesti toisiinsa. Hofni ja Pinehas olivat ”kelvottomia miehiä” – kirjaimellisesti ”arvottomuuden poikia” – sillä he eivät tunteneet minkäänlaista kunnioitusta Jehovaa kohtaan. He vähät välittivät hänen oikeudenmukaisista mittapuistaan ja vaatimuksistaan. Se johti heidät kaikkiin muihin synteihin.

Jumalan laissa oli nimenomaiset määräykset pappien tehtävistä ja siitä, miten uhrit piti uhrata hänen tabernaakkelissaan. Tähän oli hyvä syy. Uhrit edustivat Jumalan järjestelyä syntien anteeksiantamiseksi, niin että ihmiset voisivat päästä puhtaaseen asemaan hänen silmissään ja saada hänen siunauksensa ja ohjauksensa. Hofni ja Pinehas sitä vastoin kohtelivat uhreja äärimmäisen epäkunnioittavasti ja saivat muutkin papit toimimaan samoin.c

Kuvittelehan, kuinka nuori Samuel katseli silmät selällään, kun tällaista törkeää käytöstä jatkettiin rangaistuksetta. Kuinka monen ihmisen, niin köyhän, vaatimattoman kuin sorretunkin, hän näki lähestyvän pyhää tabernaakkelia siinä toivossa, että saisi sieltä hengellistä lohdutusta ja voimaa, ja joutuvan vain tulemaan petetyksi, loukatuksi tai nöyryytetyksi? Ja miltä hänestä mahtoi tuntua, kun hän sai tietää, että Hofni ja Pinehas halveksivat myös sukupuolimoraalia koskevia Jehovan lakeja olemalla sukupuolisuhteissa joidenkin tabernaakkelissa palvelevien naisten kanssa? (1. Samuelin kirja 2:22.) Ehkä hän toivoi Eelin tekevän jotain asian korjaamiseksi.

Eelillä oli paras tilaisuus puuttua pahenevaan ongelmaan. Ylimmäisenä pappina hän oli vastuussa siitä, mitä tabernaakkelissa tapahtui. Isänä hänellä oli velvollisuus oikaista poikiaan. Hehän vahingoittivat paitsi itseään myös lukemattomia maanmiehiään. Eeli kuitenkin epäonnistui sekä isänä että ylimmäisenä pappina. Hän vain hieman torui poikiaan laimeaan sävyyn (1. Samuelin kirja 2:23–25). Hänen poikansa olisivat tarvinneet paljon järeämpää kuria. He syyllistyivät synteihin, joista olisi pitänyt rangaista kuolemalla!

Tilanne meni niin pitkälle, että Jehova lähetti Eelin luo ”Jumalan miehen”, nimeltä mainitsemattoman profeetan, julistamaan ankaraa tuomiosanomaa. Jehova sanoi Eelille: ”Sinä yhä kunnioitat enemmän poikiasi kuin minua.” Sitten Jumala ennusti, että Eelin pahat pojat kuolisivat samana päivänä ja että Eelin suku kärsisi suuresti ja jopa menettäisi etuoikeutetun asemansa pappisluokassa. Saiko tämä voimakas varoitus mitään muutosta aikaan tuossa perheessä? Raamattu ei kerro, että heidän sydämentilassaan olisi tapahtunut jokin muutos. (1. Samuelin kirja 2:27–3:1.)

Miten kaikki tämä turmelus vaikutti nuoreen Samueliin? Aika ajoin tähän synkkään kertomukseen pilkahtaa valoa, kun siinä kuvaillaan Samuelin varttumista ja edistymistä. 1. Samuelin kirjan 2:18:ssa sanotaan, että Samuel ”palveli Jehovan edessä poikasena” uskollisesti. Jo nuorena Samuel keskittyi elämässään Jumalan palvelemiseen. Saman luvun jakeessa 21 sanotaan jotain, mikä lämmittää sydäntä vieläkin enemmän: ”Samuel-poika kasvoi edelleen Jehovan luona.” Samuelin varttuessa hänen suhteensa taivaalliseen Isäänsä lujittui lujittumistaan. Tällainen läheinen suhde Jehovaan suojaa varmimmin kaikelta turmelukselta.

Samuelin olisi ollut helppo ajatella, että jos kerran ylimmäinen pappi ja hänen poikansa voivat langeta syntiin, hänkin voisi tehdä mitä ikinä tahtoi. Mutta toisten turmeltuneisuus, niidenkin joilla on valtaa, ei ole milloinkaan pätevä selitys synnin tekemiselle. Nykyään monet kristityt nuoret seuraavat Samuelin esimerkkiä ja ”kasvavat – – Jehovan luona”, vaikka jotkut heidän ympärillään eivät näytäkään hyvää esimerkkiä.

Miten tällainen menettely vaikutti Samueliin? Kertomus jatkuu: ”Samanaikaisesti Samuel-poika varttui ja miellytti yhä enemmän sekä Jehovaa että ihmisiä.” (1. Samuelin kirja 2:26.) Samuelista siis pidettiin – ainakin hänestä pitivät ne, joiden mielipiteellä oli jotain merkitystä. Uskollisuutensa vuoksi hän oli hyvin arvokas Jehovan silmissä. Samuel varmasti tiesi Jumalansa puuttuvan kaikkeen Silossa harjoitettavaan pahuuteen, mutta hän ei vain tiennyt milloin.

”Puhu, sillä palvelijasi kuuntelee”

Eräänä yönä hänen kysymykseensä vastattiin. Aamu alkaisi kohta kajastaa, mutta vielä oli pimeää ja teltan suuressa lampussa lepatti valo. Yön hiljaisuudessa Samuel kuuli äänen kutsuvan häntä nimeltä. Hän luuli, että häntä kutsui Eeli, joka oli jo hyvin iäkäs ja lähes sokea. Samuel nousi ylös ja ”juoksi” vanhuksen luo. Voitko nähdä mielessäsi Samuelin rientämässä paljasjaloin katsomaan, mitä Eeli tarvitsi? On liikuttavaa huomata, kuinka kunnioittavasti ja ystävällisesti Samuel kohteli Eeliä. Kaikista synneistään huolimatta Eeli oli yhä Jehovan ylimmäinen pappi. (1. Samuelin kirja 3:2–5.)

Samuel herätti Eelin sanoen: ”Tässä olen, sinähän kutsuit minua.” Mutta Eeli sanoi, ettei ollut kutsunut poikaa, ja lähetti tämän takaisin nukkumaan. Sama toistui vielä kaksi kertaa. Lopulta Eeli tajusi, mistä oli kyse. Jehova lähetti enää vain harvoin näkyjä tai profeetallisia sanomia kansalleen, eikä ole vaikea ymmärtää, miksi niin oli. Nyt Eeli tiesi, että Jehova puhui jälleen – tälle pojalle! Eeli käski Samuelia menemään takaisin vuoteeseen ja neuvoi häntä, miten hänen pitäisi vastata. Samuel totteli. Pian hän kuuli taas äänen kutsuvan: ”Samuel, Samuel!” Poika vastasi: ”Puhu, sillä palvelijasi kuuntelee.” (1. Samuelin kirja 3:1, 5–10.)

Viimeinkin Jehovalla oli Silossa palvelija, joka kuunteli häntä. Samuel kuunteli Jehovaa koko elämänsä. Kuunteletko sinä? Meidän ei tarvitse odottaa, että yliluonnollinen ääni puhuisi meille yöllä. Nykyään voimme kuulla Jumalan äänen eräässä mielessä aina. Kuulemme sen hänen täydellisen Sanansa, Raamatun, välityksellä. Mitä useammin kuuntelemme Jumalaa ja toimimme kuulemamme mukaan, sitä lujemmaksi kasvaa uskomme. Näin kävi Samuelillekin.

Tuo yö Silossa muodostui käänteentekeväksi Samuelin elämässä, sillä silloin hän oppi tuntemaan Jehovan erityisessä merkityksessä: hänestä tuli Jumalan profeetta ja edustaja. Aluksi Samuelia pelotti välittää Jehovan sanoma Eelille, sillä se oli lopullinen julistus: tuota sukua koskeva profetia täyttyisi pian. Samuel keräsi kuitenkin rohkeutta; Eeli puolestaan alistui nöyrästi Jumalan tuomioon. Ennen pitkää kaikki, mitä Jehova oli sanonut, kävi toteen. Israel ryhtyi sotimaan filistealaisia vastaan, ja Hofni ja Pinehas saivat surmansa samana päivänä. Eeli itse kuoli saatuaan tietää, että Jehovan pyhä arkku oli kaapattu. (1. Samuelin kirja 3:10–18; 4:1–18.)

Samuelin maine uskollisena profeettana vain kasvoi. ”Osoittautui, että Jehova itse oli hänen kanssaan”, kertoo Raamattu ja lisää, ettei yksikään Samuelin profetioista jäänyt toteutumatta (1. Samuelin kirja 3:19).

”Samuel huusi Jehovaa”

Merkitsikö tämä kuitenkaan sitä, että israelilaiset olisivat seuranneet Samuelin johtoa ja tulleet hengelliseksi ja uskolliseksi kansaksi? Ei merkinnyt, vaan aikanaan he päättivät, etteivät haluaisi pelkän profeetan tuomitsevan heitä. He halusivat olla muiden kansojen kaltaisia ja saada hallitsijakseen ihmiskuninkaan. Jehovan ohjauksessa Samuel myöntyi tähän. Mutta hänen oli osoitettava Israelille, kuinka suureen syntiin he syyllistyivät. He eivät hylänneet ainoastaan Samuelia vaan itse Jehovan! Niinpä Samuel kutsui kansan koolle Gilgaliin.

Palataanpa vielä kirjoituksen johdannossa kuvailtuun kireään tilanteeseen. Iäkäs Samuel puhui israelilaisille Gilgalissa ja muistutti, että oli toiminut uskollisesti ja nuhteettomasti. Sitten kertomus jatkuu: ”Samuel huusi Jehovaa.” Hän pyysi Jehovaa nostattamaan rajuilman. (1. Samuelin kirja 12:17, 18.)

Rajuilman kuivana kautena? Sehän oli ennenkuulumatonta! Jos kansa vähääkään epäili tai suhtautui ajatukseen pilkallisesti, niin ei kauan. Äkisti taivaan peittivät synkät pilvet. Tuuli painoi vehnäpellot lakoon. Ukkonen päästi ilmoille korviasärkevän jylinän. Alkoi sataa kaatamalla. Miten ihmiset reagoivat? ”Kansa pelkäsi suuresti Jehovaa ja Samuelia.” Viimein he tajusivat, kuinka suurta syntiä he olivat tehneet. (1. Samuelin kirja 12:18, 19.)

Samuelin Jumala Jehova – ei Samuel itse – oli tavoittanut tämän kapinallisen kansan sydämen. Nuoruudestaan aina elämänsä loppuun saakka Samuel uskoi ja luotti Jumalaansa. Ja Jehova palkitsi hänet. Eikä Jehova ole muuttunut. Hän tukee yhä niitä, jotka jäljittelevät Samuelin uskoa.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 17]

Vaikka Samuelia pelotti, hän välitti Jehovan tuomiosanoman Eelille.

[Kuva s. 18]

Samuel osoitti uskoa ja rukoili, ja Jehova vastasi nostattamalla rajuilman.